Taistolaistausta ei haittaa?

Nimittäin uuden perhe- ja peruspalveluministeri Aki Lindénin tapauksessa tähän taustaan on media tarttunut varsin löysästi. Aki Lindénin on annettu selitellä omaa toimintaansa vain nuoruuden innoksi parantaa maailmaa tms. ja annettu satuilla sitä, että kun NL:ssä Gorbatshov sosiaalidemokratisoitui niin samalla myös pieni Aki Lindén sosiaalidemokratisoitui Suomessa.

Aki Lindén oli kuitenkin  kovan linjan vallankumouksellinen ja kannattaa huomata, että edes Neuvostoliiton romahdus ei saanut häntä tekemään johtopäätöksiä, kunnallispoliitikkona mies erosi SKDL:stä loikaten demareihin vasta 1994. Luja on ollut miehen usko neuvostokommunismiin.

Taistolaisuus, vaikka sen todelliset vaikutukset jäivätkin varsin pieniksi, oli selkeästi maanpetoksellinen liike. Se tähtäsi yksiselitteisesti kommunistiseen diktatuuriin. Vaikka Lindén haluaa tehdä selvän eron 60- ja 70-luvun hörhöilyynsä, ei tämä selittely poista sitä, etteikö häntä voitaisi yhä vetää tilille mielipiteistään. Miksikö? Ihan vain siksi, että niin meillä kuin muuallakin läntisessä maailmassa erilaisia epädemokraattisia järjestelmiä kannattaneet tai niitä jopa luomassa olleet on tavattu katsoa vastuullisiksi toimistaan ja mielipiteistään vuosikymmenten jälkeenkin. Monen ura on katkennut kuin kanan lento tai tärkeä poliittinen tehtävä on mennyt sivu suun. Meilläkin on esimerkkejä tiettyjen organisaatioiden johdossa olleiden vapauttamista tehtävästään, kun on paljastunut mielipide, jota ei ole pidetty kyseisen organisaation arvojen mukaisena.

Taistolaisuus näyttää kuitenkin nauttivan erityissuojelua.  Jos Lindén olisi nuorena miehenä ollut mukana äärioikeistolaisessa toiminnassa, olisi ministerin pesti taatusti jäänyt saamatta.