Laitaoikeisto sitä, laitaoikeisto tätä – mihin katosi ”äärioikeisto”?

Laitaoikeisto sitä, laitaoikeisto tätä – mihin katosi valtamedian ja vasemmiston vuosia hellimä käsite ”äärioikeisto”?

Suomalainen media ja poliittinen vasemmisto ryhtyi pian vuoden 2024 presidentinvaalien jälkeen käyttämään uutta termiä, laitaoikeisto. Termiä ei tietenkään tarkemmin määritelty, vaan medialle näyttää nykyisin riittävän vihjailu. Mutta niin ”riippumaton” media kuin vasemmistokin yksissä tuumin kuin taikaiskusta alkoi käyttää uutta ilmaisua laitaoikeisto.

Tämä termin muutos on ollut niin äkkinäinen ja niin laajalle levinnyt, että erityisesti median kohdalla on syytä epäillä, että ”riippumaton” ja ”vastuulliseen journalismiin” sitoutunut media ei olekaan oikeasti riippumaton, vaan se on sopinut hiljaisesti kabineteissa yhteisestä uudesta termistä. Ilmeisesti mediassa ja vasemmalta vihreisiin on huomattu, että hokemalla suomalaisesta äärioikeistosta niin sanotut arvoliberaalit ovat menettäneet uskottavuutensa kutsumalla demokraattiseen parlamentarismiin sekä markkinatalouteen ja länsimaiseen demokratiaan uskovia ja sitoutuneita poliitikkoja ääriajattelijoiksi.

Jos yhteiskuntatutkijat viimein alkaisivat suunnata tutkimuspanosta oikeasti suomalaisen poliittisen keskustelun ääriajattelijoihin (tai laita-), heitä löytyisi ennen kaikkea niin sanotusta arvoliberaalista joukosta, joka on hyvin usein hylännyt kovaan faktaan perustuvan tieteellisen tutkimuksen. Ääri- ja laita-ajattelijoita löytyy muun muassa niistä poliittisista ryhmistä, jotka väittävät, että pojallakin voi olla kuukautiset tai että mieskin voi synnyttää.

Sekin ääritapaus on jo todistettu suomalaisessa yliopistossa, että sukupuolesta käydyssä keskustelussa opettajan näkemyksestä poikkeavasti opiskelijan väitettyä, että pojalla ei ole kuukautisia, vain tytöillä on, opettaja totesi opiskelijalle, että pojan esittämä väite oppitunnilla olisi opetustilanteen häirintää. Se oli intersektionaalisen feministisen pedagogiikan mukaan häirintää siksi, että oppitunnille osallistui sellaisia, jotka opettajan tavoin katsoivat, että pojillakin voi olla kuukautiset. Taitaa siis olla niin, että nykyisin esimerkiksi yliopiston seminaarissa opponentti ei saisi kritisoida seminaarityötä siltä osin, jos esitelmässä väitettäisiin luonnontieteen vastaisesti poikienkin pystyvän ihmislapsen synnyttämiseen. Se olisi näet häirintää, sillä esitelmän laatijan näkemys on, että poikakin voi synnyttää. Mihin tiedeyliopistomme on menossa?

Arvoliberaalit antavat suuren arvon esimerkiksi sellaisille ei-parlamentaarisille toimijoille, jotka yrittävät ajaa asiaansa estämällä kansalaisten liikennettä töihin tai yritysten tavaratoimituksia. Arvoliberaalit nyökyttelevät hyväksyvästi myös sellaisille toimijoille, jotka pitävät kansalaisadressia tärkeämpänä poliittisten johtajien valintamenetelmänä kuin yleisiä ja yhtäläisiä vaaleja. Eikös tällaista voisi kuvata jonkinlaiseksi laita-ajatteluksi, tai ainakin epädemokraattiseksi toiminnaksi?

Minua kummastuttaa nyt erityisesti median pelottelu sillä, että Euroopan unionin ihmiset voisivat äänestää euro-vaaleissa muita kuin median suosimia puolueita. Milloin näemme uudelleen sellaisen ajan, että media luottaisi oikeasti ihmisten omaan harkintaan poliittisissa valinnoissa, ja että pelottelun ja uhkakuvien sijaan media nimenomaan ylistäisi kansalaisten mahdollisuutta osallistua rauhanomaiseen poliittiseen kilvoitteluun vaaliuurnilla?

Juha Kukkonen

P.S.  Muuten, muistatko, tai tiedätkö, miksi aikoinaan Veikko Vennamon perustamaa Suomen Maaseudun puoluetta alettiin kutsua fasistiseksi ja äärioikeistolaiseksi puolueeksi? Ja tiedätkö, kuka sen aloitti? Vastaus: Veikko Vennamo oli kriittinen tasavallan presidentti Urho Kekkosen Neuvostoliiton politiikkaa myötäilevästä toiminnasta. Neuvostoliiton kommunistisen puolueen johto suuttui siitä, ja se alkoi kutsua SMP:tä fasistiseksi puolueeksi. Pian Suomen äärimmäinen vasemmisto alkoi toistaa väitettä kuin papukaija, ja SMP:tä ei ”äärioikeistolaisuutensa” vuoksi kutsuttu edes alustaviin hallitustunnusteluihin, ei edes silloin, kun puolue kymmenkertaisti puolueensa edustajien määrän eduskunnassa vuonna 1970. Neuvostoliiton SMP:hen junttaama leima jäi pysyväksi Kekkosen valtakaudella, ja kun puolueen seuraaja Perussuomalaiset nousi vuonna 2011 yhdeksi suurimmista puolueista, äärioikeiston leima juntattiin uuteen puolueeseen äärimmäisen vasemmiston aloitteesta. Suomen ”vastuullinen” media seurasi pian entisten kommunistien esimerkkiä.

J.K.