Keitä ovat kuiskaajat?

Orlando Figues’n (2011) teos Stalinin ajan poliittisista vainoista, terrorismista, on väkevä.  Ja ehkä myös nykyiseen Suomeen ajankohtainen. Sen nimi on Kuiskaajat – Ihmiskohtaloita Stalinin ajan Neuvostoliitossa. – Keitä olivat kuiskaajat?  He tekivät vainot mahdollisiksi, koko yhteiskunnan raunioittaviksi. He olivat vainon kohteeksi joutuneiden lähipiirissä eläneitä tavallisia ihmisiä.

Kuiskaaja kuuli, luuli tai arvasi. Joskus valehteli.  Kuiskaaja kertoi viestin poliittiselle poliisille. Sitten asia olikin enää lopetusta vailla. Kulkevatko kuiskaaajat kulkevat nykyään keskuudessamme?  He vihjailevat, metsästävät ja etsivät.  Etsivä löytää. Nykyään lähes jokainen ihminen jättää itsestään kirjallisen jäljen… turha hänen ajatuksiaan on selvitttää, turha kysyä häneltä mihin hän todellisuudessa pyrkii. Arvot kun pystytään ihmisen kirjoittamisista päättelemään, luotettavasti ja oikein. –   Kuiskaajatkin uskoivat tekevänsä yhteiskunnallista hyväää – sosialismi ja kommunismi oli ainoa oikea oppi, tie ja totuus.

Ovatko Nykypäivän Kuiskaajat oikeassa päätelmissään?, tai paremminkin luuloissaan. Vai yhtä väärässä kuin oikeat Kuiskaajat aikoinaan? Stalinin poliisi sentään kysyi ennen oikeudenkäyntiä. Nykyään sitäkin taidetaan pitää tarpeettomana?

**  **

Psykologiasta tunnemme ilmiön narsismi. Tunnemme myös termin naistennaurattaja! Molemmat tunnistaa kahdesssa vuodesssa. Narsisti puhuu aina kauniita. Ja hänellä on aina oikeat arvot, joita hän monisanaisesti kuvailee.  Naistennaurattaja lupailee kauniita asioita, mutta puheiksi kaikki jää. Arvot ja todellisuus – niiden väliin jää ammottava kuilu. Arvot – niihin on helppo ainakin sanoa sitoutuvansa. Niitä on helppo julistaaa. Mitä ylevämmät arvot, sitä etäämmälle käyvät arvot todellisesta maailmasta.

Sama myös psykologisesti: mitä ylevämpi arvo, sitä pidempi ajatusketju tarvitaan jotta arvo ohjaisi toimintaa. ”Minun maailmani on kommunistisen työn maailma  ja tasa-arvo”… niinpä niin. Ja kun asiaa aikansa pähkäilee, niin ymmärtää että ”kannattaa valittaa suoraaan poliisille siitä että naapuri kertoo keittiössä vaimolleen pomonsa olevan typerä… sehän on suora hyökkäys kommunismia kohtaaan”. Ei muuta kuin ilmoitus poliisillle.

Nykypäivän Kuiskaajat taitavat toimia aivan samalla logiikalla? Se tuntuu minusta yksinkertaisesti pahalta asialta, kostonhimoiselta sekä rakentaaa tietä todelliselle Kuiskaus-järjestelmälle. Elllemme jo ole siinä? Neuvostovastaisuus oli suomettumisen aikana todellinen stoppi virkatien etenevälle kehityskaarelle.  Muutettavat muuttaen… tilanne lienee yhtä vakava kuin sillloin, ellei jo vakavampi.

Tuo kaikki on minusta surullista. Koen että olemme tuhoamassa luottamukseen perustuvan yhteiskunnnan. Ihminen tuomitaaan kymmenenkin vuoden takaisesta väärästä lauseesta. Se kuulemma kertoo ihmisen / poliitikon todellisen pyrkimyksen.

Ja kuitenkin  osuvampi kuvaus ihmisen pyrkimyksistä saadaan kun kysytään suoraaan: mitä asioita aiot tulevaisuudessa edistää ja miten. Kuvailethan asian mahdollisimman konkreetisti. Tällöin, poliitikon tai toimitusjohtajan kohdalla on helppo muutaman vuoden päästä selvittää, miten onnistuneesti hän edisti ilmoittamiaan tavoitteita.

Ps. Jo henkisesti aikoja sitten taakseni jättämässä tutkijankammiossani lienee edelleen tuhansia kertomuksia ja haastatteluiden litterointeja. Naureskelin silloin parikymmentä vuotta sitten mielesssäni, ettei olisi pienintäkään vaikeutta osoittaa nykyaikaisen laadulllisen tutkimuksen tavalla toimien ihmisen edustavan täysin toisenlaista näkemystä kuin hän todellisuudessa tarkoitti. Metodi olisi silloin ollut ”ohita, poimi sopivat, esitä vain ne lukijalle, muusta vaikene”. Ja päättele mahdolllisimman räikeästi.  En niin tietenkäään toiminut, sillä minullle tiede on todellisuuden tutkimistaa, ei arvojen ohjaamaa soveliasta puhetta.