Heimo, tabu ja pata – sosiaalisen maailman kolmas ulottuvuus!

Voidaanko meidän ympärillämme olevasta sosiaalisesta maailmasta tiivistää näkyviin toimintaa/sijaintia jäsentäviä ulottuvuuksia?

Ensimmäinen ulottuvuu on hierarkia! Toinen on kiinteys. Ihmisillä on taipumus yhteistoimintaan, keskinäisiin siteisiin, vuorovaikutukseen ja solidaarisuuteen.

Kolmas ulottuvuus on piilevämpi. Mutta näkyy nyt Ukrainan sodan yhteydessä oikein hyvin. Putinin isku tuli riittävän lähelle. Se järkytti  tuntojamme syvälti. Palstalla ilmenee pelkoa ja sisäisen turvallisuuden tunteen katoamista.

Saastuneisuus – Pyhyys -ulottuvuus on sosiaalisen avaruutemme kolmas kantava ulottuvuus. Tuolla ulottuvuudella meitä järkyttävän tapahtuman syyllinen määritellään saastaiseksi, lialliseksi, kaiken pahuuden ilmentymäksi. Sen vastakohtana on pyhyys ja pyhittäminen.

***  ****

Moraalisen iskun alkuvaiheen kokemus on shokki. Saastasta on ravistauduttava irti. Pelkkä ajatuskin saastan läheisyydestä on sietämätön. Mantrat ja hokemat luovat uskoa, turvallisuuden tunnetta.  Joka ei moraalisesta shokista noussuta mantraa lausu, on vääräheimoinen. Ja vääräheimoiset on poistettava. He vaarantavat yhteiskunnan kiinteyden.

Muinaisissa rasistisissa Tarzan -elokuvissa kävi yleensä niin, että viaton ja vahingossa toteamia loukannut heimolainen oli tapettava, jotta koko heimo ei tahraantuisi.  Tässä vaiheessa Tarzan kuitenkin saapui, kajautti huutonsa ja rynnisti pelastamaan pataan joutuvan kourista.

Me olemme nyt heimokunta! Putin, tabunrikkoja, on meidät yhdistänyt. Hän ei todellakaan ole viaton kuten Tarzan elokuvien uhri.

Samalla kun vannomme rangaistusta ja kostoa tabunrikkojalle, osoitamme Haidtin melko tuoreen moraalitutkimuksellisen työn osuvaksi. Syvät moraalitunteet viriävät Inhosta sekä Pyhäksi koetun yhtäaikaisesta loukkaamisesta. (Hänet kannattaa googlettaa wikipediasta nimellä Jonathan Haidt ja lukea mieluummin englanniksi).

Syvimmät moraalitunteemme ovat tulleet loukatuiksi. Meidän oikeutemme turvallisuuden tuntemukseen on palautettava. Me inhoamme turvattomuuden aiheuttajaa.

****

PS. Tieteellistä höpinää aihealueen tiimoilta. Ei kannata lukea, jos ei kiinnosta.

Sosiaalisen avaruuden kaksi ensimmäistä ulottuvuutta ovat klassista sosiologian ja sosiaalipsykologian peruskauraa. Saastuneisuus – Pyhyys -ulottuvuus ei ollut näkyvissä oman tutkijaurani aikana. Me pidimme silloin moraaliset päätelmät irti emootioista. Tai sallimme ainoastaan lievimmät emootiot viitekehyksiimme (kohlbergilainen psykologinen moraalitutkimus jne). Varsinaista tutkimustyötä en tuosta aiheesta tehnyt, mutta sain läheltä seurata sen kehittymistä silti.  Nuoren tutkijanalun mieleen tuollainen järkiperäiseksi hahmottuva maailma vaikutti turvalliselta mutta samalla värit olivat siinä maailmassa aika yksisävyisiä.

Tutkija ja nykyään professori Jonathan Haidt’n toi tutkimuksensa julki sen verran hitaasti, että olin jo työni tieteen kentässä tehnyt. Sääli, hänen tutkimuksensa olisivat tuoneet sävyjä moneen asiaan, jota silloin 1980-1990 -luvuilla moraalin psykologiseen tutkimukseen haikailin.

Ps.2. Vastuuvapauslauseke!

En selitellyt nyt kenenkään tekemisiä. Kuvasin ainoastaan sen, että meidän reaktiomme kollektiivina viestittää nyt uusimman moraalitutkimuksen käyttökelpoisuudesta määriteltäessä yhteiskunnan sisäistä todellisuutta, sosiaalista maailmaa kantavia rakenteita. Toivon, että keskustelu ei kävisi pilkkakirveenä leimaamaan persoonaani. Sitä vastoin ”ajatukset ovat kuin ruoho -mitä enemmän niitä tallataan, sen paremmin se kasvaa
(päivityskorjaus tehty 10.25)