Kasvoin totuudellisemman tiedonvälityksen aikana? – en tiedä, sen vuoksi kysyn.

Otsikko kysyy. Ja vastaus on: ehkä, ehkä en. Nuoruuteni vuosina Suomessa noudatettiin ”hyvää tapaa” Neuvostoliittoon liittyen. Pahimpina vuosina käytännössä kaikki valehdeltiin.  Neuvostoliitto oli demokratian huipentuma. Parempi kuin Länsi sillä Neuvostoliitossa kaikille annettiin ”tarpeensa mukaan”. Lännessä vain rikkaille.

No, siinä kyllä mietin että mistä nyt on kyse? Ihmettelin kun vielä äskettäin valtakuntamme politiikassa korkeallakin tasolla olevat poliitikot opiskelijaliikkeen sisäisissä keskusteluissa totesivat ”politbyrooseen on valikoitunut Ison Maan parhaimmat miehet, eivät he tee erheitä”.

No mikä hämmästyttää? Silloin uutisoitiin osuvammin, sittenkin?  Neuvostoliitosta valehdeltiin mutta muu oli kohdillaan? Nykyään on ehkä noussut valheellisen uutisoinnin idea ”läpi sektorin”.  Ja sektoreitakin on enää yksi.

Nyt kommentissa seuraava linkki ”vähemmistönäkyvyyden varmistamisesta” on  yksi jatkuvasti esiin tulevasta uutisoinnin valheellisuudesta.

Totuudellisuuden sijasta uutisoinnin ylimmäksi arvoksi lienee noussut ”minä toivon tätä” – tyyppinen kriteeri. Toisaalta, klikkauksien määrä määrittelee toimittajakunnan kirjoittamisen. ”Paljonko kirjoittamisesi toi fyrkkaa tänään taloon” – on reaalimaailman kysymys. – Kansakunnan kehittyminen ei totuudellisuuden tiellä siitä kehity.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu