Pyöräilijä Keralassa – liikennekulttuuri Suomessa
Kerala on pienehkö maakunta eteläisimmässä Intiassa, niemen kärjen länsipuolella. Lämpöä, ystävällisiä ihmisiä sekä aurinkoa kuivana kautena.
Youtuben videoista pääteltynä Intian liikenne vaikuttaa venäläiseltä ruletilta. Tööttäyksiä, hallitsematonta ohiajoa, sinne tänne sinkoilevia erilaisia kulkuvälineitä. Paljon ihmisiä loikkimassa tiellä, joskus lehmiä, harvemmin vuohia tai vesipuhveleita. Vuorilla on norsuista varottavia liikennemerkkejä.
Ja kaikki tuo ahtautuneena kapeahkoille väylille – oli sitten kyseessä kaupunkiväylä, kuja tai maantie.
*** *
Pyöräilijän silmin liikenteeseen sopeutuu nopeasti. Edessä ajavaa on seurattava erittäin tarkkaan. Hän kun voi tehdä mitä tahansa välittämättä tippaakaan siitä mitä tai keitä takaa on tulemassa. Aluksi tuo tuntui oudolta, olihan eteläisen Aasian keikoista oli kulunut jo toistakymmentä vuotta.
Kun sai juonenpäästä kiinni, eteläisen Intian liikennekulttuuri paljastui erittäin joustavaksi – ja sanoisiko – humaaniksi. Siellä oli todella mukava ajaa pyörällä, se oli turvallisen tuntuista, hauskaa ja luovaa. Ohitukset tehtiin yleensä läheltä, kolme rinnan tiellä ja nopea koukkaus takaisin ”omalle” kaistalle vastaantulijan edestä oli sekin luovan ja mukavan oloista ajokulttuuria.
Ohitukset myös informoitiin järjestään tienkulkijoille, varsinkin edellä ajavalle. Yksi töräys riitti, jos oli varma että edelläajava kuuli. Jos tuosta ei ollut varmuutta, töräytys tai pari perään. Ja johan kuulohavainto oli tullut. Pitkä yhtäjaksoinen tööttäys vviestitti edellä ajavalle todella lähelle tulevasta ohituksesta. Silloin edellä kulkeva yleensä veti sivummalle, sen kummemmin ”oikeudestaan” kamppaillen. Tällaista tapahtui harvoin. Yleensä kysessä oli joko bussi tai raskas liikenne. Sekin pääsääntöisesti norkoili kuitenkin rauhassa perässä kunnes avautui tila ohittaa.
*** **
Entäpä statistiikka? Pari vuotta sitten tilastoitiin liikenneonnettomuuksissa Intiassa kuolleen noin 150 000 ihmistä vuodessa. Paljon vai vähän? Jos Intiassa olisi vain 5 miljoonaa asukasta, olisi kuolleiden lukumäärä vuositasolla noin 500 ihmistä. Suomessa kuoli 2022 yhteensä 225 ihmistä liikentessä. (Liikennekuolemiemme hurjin vuosi taisi olla 1972. Silloin tielle menehtyi Suomessa yli tuhat ihmistä).
Mielestäni Suomen kaupungeissa voitaisiin ehkä selvittää Intian liikennekulttuurin toimivuutta tarkemmin. Keralan kokemusten perusteella sanoisin, että Suomessa kaiken ei tarvitsisi olla niin sääntömääräistä ainakaan kaupungeissa. Voisiko kaupunkiliikenteen olemusta kehittää jotenkin enemmän luovuuden ja joustavuuden suuntaan? Ajokulttuuria muuttaa sekä autoilijoita, pyöräilijöitä että jalankulkijoita paremmin palvelevaksi.
Luultavasti ei. Intialainen mentaliteetti liikenteessä on niin paljon pehmeämpi, rauhallisempi ja joustavampi kuin Suomessa. Säätäminen on arvossaan, ei säännöttäminen. Suomalainen säännöttää… ja kamppailee kaikkialle tyyliin ”mun oikeudet”. Voisiko tilanteen kääntää jotenkin toisin päin?
Ps. Suomen maanteille ei joustavuus sovi. Niillä ajellan perusintialaisittain katsottuna erittäin kovaa vauhtia. Keralan ja luultavammin muuallakin Intiassa ajonopeudet ovat mentaliteetin sekä tiestön vuoksi yllättävän alhaisia. Maantielläkään ei taideta juuri ylitse 80 kilometriä tunnissa ylittää. Suomen kansantalous ei toimisi, jos maantiellä köröteltäisiin Intian vauhtia. Mutta olisiko kaupunkiliikenteessä tilaa purkaa ajattelutapaa ”säännöt ja säännöstely on se, jolla tuloksia saavutetaan”?
Intialaisessa kaaosliikennekulttuurissa ei ole mitään opittavaa ellei haluta tuplata kuolonuhrimäärä.
Ilmoita asiaton viesti
Olen ajanut autoa Kiinassa noin kymmenen vuoden aikana yhteensä yli 400.000 kilometriä ja voin allekirjoittaa tuon tottumisen liikennekulttuuriin. Liikenne on järkevän joustavaa, vaikka suomalaisittain näyttää ensin kaoottiselta. Kun olin lomilla Suomessa siihen aikaan, niin minusta tuntui aina aluksi hyvin riskaabelilta suomalainen ajotapa, jossa ei huomioida tilanteita lainkaan, vaan pelkästään tieliikennelainsäädäntö ja siihen liittyvät ”oikeudet”.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri tästä on kyse minunkin kokemassani. Suomessa on tehty hienoa työtä turvallisen liikennekulttuurin eteen.
1970 -luvun alussa kun Suomen silloisessa liikenteessä ylitettiin 1000 kuolleen määrä silloisella autokannalla ja -tiheydellä väestöön nähden. – Nyt ollaan ”pudottu” oikeasti upeaan suoritukseen eli noin 200 kuollutta liikenteessä vuodessa.
*** ***
Läpi elämäni pyöräilleenä kannan tietysti kiinnostusta kevyen liikenteen kehittämiseen ja turvallisuuden lisäämiseen. Totta kai Helsingissä varta vasten rakennetuilla ”baanoilla” on kiva painaa. Ja Keskuspuiston hiekkaväylillä on ihana painaa mikä äijän jaloista lähtee.
Mutta mutta silti
– Helsingissä pyöräilijöiden nopeudet ”baanoilla” ova aivan liian suuria.
– Pyöräilijöiden nopeudet pyöräteillä sekä työmatkapyöräilijöilla Keskuspuistossa ovat jopa vaarallisia muille kulkijoille.
– Autoihin nähden jalankulkijoista on tehty keisari. Autoilijan on palveltava satunnaista poukkoilijaa.Toivon jalankulkijoiden arvioivan kulkujaan liikennevaloisessa risteyksessä myös kääntyvän ajoneuvoliikenteen kannalta. Hidas maleksinta on huono tapa. Ei niin, että puoli minuuttia olisi autoilijalle tärkeä, mutta kun se jalankulkijan maleksinta viestii välinpitämättöstä ja röyhkeästä asenteesta autoilijaa kohtaan.
Tiheän kaupunkiliikenteen suunnittelua voitaisiin miettiä molemmin puolisen joustavuuden ehdoin. Helsingin keskustassa ja lsen lähialueilla auton käyttöä hankaloitetaan jatkuvasti tieliikenneratkaisuidenkin avulla – ja tietoisesti. Miten muissa kaupungeissa Suomessa?
Kyllä tielle ja tienpostiin mahtuisi paremmin kaikenlaista kulkijaa jos emme niin hurjasti säännöstelisi.
Toisaalta, meillä on ehkä liiaksi kovaa kiirettä pitäviä autoilijoita ainakin Helsingin kaduilla. Menee liikenne hankalaksi kun kirjoitetaan säännöt joka paikkaan kaupunkialueella… ja sitten niistä säännöistä kamppailevat liikenteen eri osapuolet.
Ps. Tuossa linkki liikennelukujen tilastointiin.
https://www.traficom.fi/sites/default/files/media/publication/Tieliikenneonnettomuuksien%20tilastointi%20Suomessa_10022020_Turvallinen%20liikenne%202025_Traficom_2_2020.pdf
Maanteillä on niin kovat nopeudet, että siellä on tietysti oltava väkevän sääntöperäinen ohjaus.
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä – ne oikeudet. Minusta tieliikennelainsäädännöstä pitäisi poistaa kaikki ”oikeudet” ja korvata ne velvollisuuksilla. Ehkä silloin oppisimme paremmin huomioimaan muita tiellä liikkuvia?
Ilmoita asiaton viesti
Näin sitä vedetään agenttitarinaa Intian liikenteessä 1980-luvulla! Bond-elokuvaan oli itseään esittämään roolitettu tennistähti Vijay Amritraj, joka (kohdassa 1:35) uskoo kotikulmillaan jo klaaranneensa ”pelin, erän ja ottelun”.
https://www.youtube.com/watch?v=AkE3benR26M
Kulttuurisesti katsottuna kohtaus on mennyttä maailmaa: länsimainen huippuammattilainen asettumassa yhä uudelleen alkuperäisväestön yläpuolelle nokkeluudessa, voimassa, taidoissa ja varallisuudessa.
Ilmoita asiaton viesti
Tavattoman kauniita nuo intialaisnaisten puvut siellä paikan päällä. Esteettisiä mutta myös käytännöllisiä.
****
Enpä tiedä, onko tuo kohtaus niinkään mennyttä maailmaa. Arvottaminen ja vähättely käy kumman helposti edelleen. Ainakin itse itseni siitä usein yllätän.
Ilmoita asiaton viesti
Minä olin Intiassa viikon vuonna -90, joulukuun alussa. Sateet olivat siltä erää loppu, joten oli mukavat kelit. Lämpötila pyöri välillä 20 – 25 astetta.
Olimme Bangaloressa eli vähän pohjoisempana kuin sinä nyt kävit.
Lensimme ensin Mumbaihin, jossa piti vaihtaa lentokenttää, jotta pääsimme Bangaloren koneeseen. Ensimmäinen kulttuurishokki oli, kun lähdimme taksilla ulos kentältä. Lehmä hyppäsi taksin eteen heti kentän ”portilla”. Kuski ehti sentään pysäyttää.
Kaikki autot tuolloin olivat samannäköisiä. Ne oli Intiassa valmistettu, mutta brittiläisin piirustuksin, jotka olivat 50-luvun mallin Austinin tehtaalta. Sininen savu tuprusi kaikkien persuksista, joten öljyä kului lähes yhtä paljon kuin bensaa.
Ainoa onnettomuus, jonka näin viikon aikana, oli se, kun riksa meni nurin risteyksessä omia aikojaan. Asiakasta ei onneksi ollut kyydissä. Kuski jäi makaamaan ja huusi kuin hinaaja. Paikalle ajanut bussi pysähtyi ja koko porukka tuli ulos riksamiestä auttamaan.
Meidän isäntämme päiväsaikaan vahti meitä koiran lailla, ettei meille pahaa tapahdu, mutta iltaisin pääsimme kävelylle kaupungilla.
Paremmin intialaiseen liikennekulttuuriin pääsimme tutustumaan, kun isäntä vei meidät perjantaina puolelta päivin katsomaan historiallisia kohteita Karnatakan entiseen pääkaupunkiin Mysoreen.
Isännän autokuski näytti, miten sikäläinen liikenne soljuu. Hän olisi ollut oivallinen opettaja meilläkin opettamaan ennakoivaa ajoa. Se, että joku tuli vastaan, ei koskaan estänyt lähtemästä ohittamaan. Tyyttiä vaan ja aina tuli tilaa ohitukselle ja vastaantulija kääntyi aina vasemmalle viimetipassa ja siihen voi luottaa. (Vasemmanpuoleinen liikenne)
Toinen asia, mikä ei kylläkään liity liikenteeseen muuten kuin niin, että tienpäällä se tapahtui.
Menomatkalla nimittäin pari kertaa auton sisään tuli sanoinkuvaamattoman hirveä löyhkä. Mennessä sen alkuperä ei vielä selvinnyt, mutta palatessamme selvisi, että löyhkä tuli aina, kun ylitimme joen.
Ei sinänsä ihme, kun näki minkäväristä vettä siellä virtasi. Kun sadeaika oli ohi, niin jokiin ei riittänyt juurikaan vettä, vaan lähes kaikki tuli suoraan viemäreistä. Tämä asia ei kuitenkaan estänyt sitä, etteivätkö naiset olisi olleet pyykillä joen rannassa.
Nythän Bangaloressa tilanne jopa sellainen, että yksi järvi on muutaman kerran syttynyt palamaan.
Ilmoita asiaton viesti
Edelliskerrat olin Intiassa vuosina 2007 ja 2008. Kiersimme silloin Kolkatasta niemen kärkeen. Ja seuraavana vuonna Mumbaihin.
Noista ajoista Intia oli kehittynyt huimasta. Ei nyt aivan eri maa. Ihmiset samoja. Mutta hyvinvointi aivan toisella tasolla. Tosin Kerala on intialaisittain Suomen Uusimaa, siis vauras maakunta.
*** ****
Ilmanlaatu oli aluksi ikävän huonoa. Parani tällä kertaa loppua kohden. Vai totuinko vain?
– Luulenpa ettei puhtaanpito ole kuitenkaan kovin paljoa kehittynyt siitä kun te siellä olitte.
Ilmoita asiaton viesti
Liikenne on hyvä esimerkki siitä, miten aivojen käytön voi ulkoistaa, täällä päin maailmaa.
Kyse toisaalta vähän enemmästä, kuin pelkästä aivojen käytöstä. Paljon on mukana tottumusta, ja kertynyttä kokemusta… eikä nämä ota välttämättä vaikuttaakseen.
Huonoa stattisissa ratkaisuissa on automaattiylikävely sen, mikä on luontevaa. Tauti tällaisena tarttuu helposti kaikkeen.
Kun maalaisjärki on kohteena… ja jää vähemmellä… ei tästä hyvä seuraa. Tarkoittaa samalla koko kansan laajuista ilmiötä.
Näin tämän itse koen. Säännöt sopivina, ovat puolustamisen arvoiset. Sama koskee sääntöjä, jotka ohjeellisesti välittävät tärkeitä huomioitavia, siis kun vain kun ovat ilmaistu.
L…
Mitä isot ekana, sitä pienet perässä.
Sanonnan voisi tässä yhteydessä kääntää muotoon:
Miten sinut ylikävellään yksilönä tai tiettynä ryhmäläisenä, samaa ylikävelyä suoritat jossain vaiheessa, jos paikka tähän ilmenee. (Kuka mitenkin)
Voi olla turhaa puhua egoilusta, kun kyseessä oikeudenmukaisuuskysymys, tai sellainen kohta, joka ei voi olla neutraali.
Kateus on vähän samanlainen alue.
Ilmoita asiaton viesti
Kaivoksista: https://areena.yle.fi/podcastit/1-64968460
Näissä ei tarvita edes välinpitämättömyyttä. Rakentuu suoraan elämäntapaamme, ja hankat asiat voivat olla velvollisuus, ja odotuksistoon kuuluvaa.
Ilmoita asiaton viesti