321: Irtiottavan törkyilevä terrorianarkismi, jähmettyvä insensensuuri, sivistys ja seesteinen rauhantila, sekä maanpuolustus

Joskus aikoinaan, vuosia sitten, eräiden vaalien alla, hain vaihtoehtoa äänestämiselle.

Kirjoitin kansalaisena FB-aikajanalle näkemyksiä yhteiskunnasta, sen toiminnasta ja käytännöistä. Toisaalta otin kantaa muodostuneisiin, mukana rallattaviin käsityksiin, ja yrittänyt toisaalta löytää näitä, myös hiljaiseläväisemmin lymyilevinä.

Tätä toki tehnyt muunakin aikana, jopa Facen aikajanaa koskien, jossa olisi tullut olla positiivinen (edes läheisimmilleen), eikä olemassaoloon saisi liittää hankalia tulkinnan mahdollisuuksia, puhumattakaan, että nostaisi esiin, ja kaivelisi tietoisesti hankaliin keskittyen.

No, muussa juuri näe edes tolkkua. Kun jokin toimii, saahan se toimia jatkossakin. Ja käyhän tämä positiivisteluunkin samalla, mikä ettei ja jottei.

***

Eräs kertynyt FB-kaveri mennyt tänään kertomaan lennokki-iskuista. Kommentoin, että on korkean luokan teknologiaa.

Lausunto on sylkäisevää vallitsevuuden arviointia, tai paremminkin arvioitumaa, reagoimistyyliin. Liittyy toisinajattelevuuteen, tai vaikea olla tekemättä tätä yhdistämistä.

Käytännössä huomannut, että kun johonkin vastaa suoran reaktiivisesti, voi kohta alkaa kelata, mitä se juttu olikaan kokonaisemmin, johon heitteli omaa osuuttaan.

***

Moni asia, jota alkaa tarkastella kauempaa, lähdöllä top-down, on saalistustapa, jossa haaviin ei välttämättä jää oikein mitään. Byrokratia on eräs, tämän lähestymistavan ongelmaseurannainen.

Toisaalta, joskus tähän on liittää hallintaa, tiltenteiden parempaa haluuntottoa, jossa rakentavuutta, ja vastavoimaa kaaokselle, tai kuluttavalle hajaannukselle.

Kun lähtee pohjalta, ja vaikka ei ole samalla tapaa huoliteltua kuin korkeamman lähtötason ulostulot, niin vähemmän kunniakkaalta, törkyisemmin tulkittavasta lausunnosta, voi päätyä näkemyksiin, joissa on paljon enemmän tolkullista.

Jotain löytämistä, voi ylipäätään mahdollistua,.. jopa ilmetä.

***

Lennokkitoiminnasta lähtevään vastaheittoon, ei ole esitellä mitään jalostetta. Eikä tämä muutenkaan ole idioottivarma keino saalistaa tarpeenmukaista. Riippuu vähän mukanaolosta, ja sitoutumisesta jatkoihin.

Jos lähtökohtana ei ole myös tämä pohjatason mahdollisuus, tästä sivistyneisyyden tilanteesta tuskin on odotettavissa kovin annillista, vaikka toki hienolta näyttäisi. (vankeus)

***

Yritetään summata taas se pääidea, joka liitettävä mukaan. Tämän usein unohtaa, ja pointtia voi olla vaikea löytää, ellei ole liikkellä, samalla tapaa, mikä on vaihtoehtokirjoittajan tapauksessa juuri se tilanne.

Tiivistetysti, reaktiivisemmat kannanotot, huolitellummasta kirjoittelusta poiketen, hyödyntävät erilaista resurssipohjaa, tai mahdollistavat löytämistä, aivan eri tavoin.

Ilmiötä näkee jonkin verran. Siinä mielessä tärkeä ehkä esitellä, koska tämä ilmiöön liittyvä tulkintaversio, voi olla vahvan oloisesti kateisiin jäävää. Miksi, on tietysti oma kysymyksensä.

***

Heittoja on helppo rakentaa, kun tuottamisvaivaa ei juuri ole. Voi päätyä jopa siihen, ettei mitään askarruttavan painoista, edes jää mieltä kalvamaan. Päänsäryt muualle.

Tuota vielä kun joukolla, tullaan varmaan helposti mielenhuojentajaisiin, netin ympäristössä, ja tällaiset kokoontumisajot saavat varmasti näkyvyyttä, tuskin vain hyvällä.

Mitä on ne voimat tulkitsijapuolella, joiden perusteella ilmiöltä vähänkin näyttävät havainnot, eivät (automaattisesti) voi olla kuulumatta tähän törkykirjoon kuuluvaksi, … ja mitä on mahdollinen osallistuminen, samaisissa oloissa.

En tarkoita, että olisin esimerkki, joka kuuluisi parhaiten alamarginaalista otettaviin, tällaisen ilmiön kohdalla, koska arvioijana tässä jäävi. Ilmiö noin muuten, on yleinen.

***

Kun aloin kirjoitella netissä, huomasin aika nopeasti erääksi ongelmaksi räiskinnältä ja helppoheittoiselta tuntuvan viestinnän, ja toisaalta sen, että viestintää kohtaan oli toisaalta tosi kovia odottavia rajoitteita, ja kaavamaisuuksia.

Tuli puhuttua jopa tuottajaongelmasta yhteyksissä, jossa jotain tolkukasta voitiin kuitenkin samalla odottaa. Sitä varten näitä kommunikointipaikkoja toisaalta oli olemassa.

Tuolloin en suoraan osannut liittää, enkä ilmaista näitä ongelmapäätymiä itsensuurin rakentumiseen. Kun siitä taas poiketaan, kaikki näkyy (tulkkautuu) törkynä, ellei erityistä. Erityispaikkoja tosiaan onkin, ja toisaalta kiusallisen helposti jotain sille vastakkaista.

Asetelmaa vaikea olla huomaamatta, eikä jää kertomatta mahdolliset toimijat ja tyypitykset.

Kun tilanne on noinkin selvä, ja selvästi otettava, muuten vaikeassa ja vaikeasti rakennetussa maailmassa, muuta tuskin tarvitsee ajatella olemassaolevaksi, kun ala-arvoiselta näyttävään törmää.

Eiköhän tärkeät asiat ui samalla varmuudella, läpi sen heppoisuuden, joka tilanteeseen muutenkin liittyy. Mennään mieluummin niillä tärkeimmillä, ja polttavemmilla. (Perusprioriteetistyminen)

Tällainen toimintatapa, näkyy helposti muussakin. Vaikka kuinka tärkeää on, joissa polttavuus sitä luokkaa, että toisarvoisiin (=kaukaisempi) ei varaa, ellei tosiaan olla kaaostilanteiden taakse sijoittuvilla, tyynemmillä rauhan vesillä.

Kaumpaa, onkin huomattavasti helpompaa operoida, ja tähän toisaalta paljon satsataan. En kuitenkaan väittäisi, että tämä olisi itsestäänselvästi huojentavuutta tuovaa, helpommin päinvastoin.

***

Miksi ei vallitsevuus kelpaa. Miksi on haastajia, ja kyseenalaistajia. Milloin voi yrittää asettua niin, ettei joku ongelmatapaus ala ottaa työkseen häirintää, ja siihen satsaamista. 2Tätä tapahtuu, toisaalla, esim Afganistanissa.” Varmasti.

Erimaailmallisuus tosiaan näkyy. Kirjoitin aiheesta edelliseen b-aiheen yhteydessä, ja vaikken suoraan liittänyt käsittelyä eri ihmisryhmiin, pääjuoni tässä on samaan kuuluva.

Siinä missä törkyotteisuus ja vastakkaiset näkemykset kootummin, viestivät jostain hankalasta, tästä ilmenee tosiaan yhtä lailla, helpon spontaanisti ja huolitellummin, eri puoliin viittaavaa.

Ihmisen kykyihin kuuluu se, että asetelma hoksautuu nopeasti, ja vaikka asetelmasta johtuvaa jännitettä ei osaisi tiedollisesti käsitellä, tai tuoda esiin, reaktiot puhuvat selvää kieltä, ja tottumukset, jonka pohjalta lähtee nopeita, rationaalista ja järjestelmällisempää.

***

Rintamalinjoja tosiaan syntyy, eikä tämä ole ongelma. Tarpeellista on kyky tunnistaa näitä jakoja, ja jaosta kertovia tilanteita, sekä toisaalta sitä, miten herättävät paneutumista, ja spontaanimpaa reagointia.

Kaikissa viitteissä ja ilmenevissä oireissa (kokonaisuuden summaatio), on seurailemisen paikkansa. Vaikka etenkin hankalimman oloiset viitteet voi vaimentaa monipuolisesti. Ongelmalliseksi koettu sananvapaus, on siten uhkana kaikissa jakoa tehneissä pooleissa.

Se, mihin näissä asetelmissa helposti satstaan, ja odotetaan satsattavan, ei herätä luottamusta. Paraikaisesta päätymästä voi kertoa kuvaavemmin, ja kerronnan voisi rakentaa helpommin ymmärrettävämmäksi.

Tarkoitus oli tällä kertaa yrittää tuoda vallitseva esiin kokonaisuudessaan, edes jossain muodossa. En ajattele niin, että tässä olisi monelle uutta, tosin työstämisen vaikutus ei oikein vielä näy kovin laajasti, tilanteentasaisuudessa.

((BTW Otsikossa on kirjoitusvirhe. Voi se sinne jäädä))

0
juhamyllarinen
Lappeenranta

Kynnyksetön email: juha piste myllarinen ät gmail piste com.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu