Aarnion tapaus

Menossa: Jari Aarnion vankila-päivä-kirja.

Vaikka kirja vasta alussa… kerronnan tyyli sen verran selkeä, että tokko loppu muuttaa perusjuonta erityisemmin. Veikkaus, tosin ei voi olla varma.

Kysymyksiä herää, miksi tuollaista. Puhuuko Aarnio totta, ja minkä verran.

Toinen kysymys on, miksi tutkimukset ovat olleet luokattoman oloisia? Onko syyllisyys varmaa jostain, ja sitä varten halutaan lähinnä kerätä (hankkia jotenkin) näyttöä.

Kirja tuollaisena, ei anna kovin normaalia kuvaa poliisiviranomaisesta.

Kirjasta tulee mieleen poliisin oikeuksien käyttö yli sopivuuden rajojen. Nyt Aarnio tuo käänteitä esiin… ja meneekö kokonaisuus viestinä siitä, mitä virallinen taho voi oikeasti kaikesta huolimatta tehdä.

Jälkimmäinen on Guantanomoa, jotain valtioterrorismille ominaista.

Guantanomon henkeä jos, niin voi kysyä, ilmenisikö muussakin, kylmäkiskoisen oloisessa. Tarkoittaa toimia, niin oikeiston, kuin vasemmiston puolelta, ts tuo akseli ei merkkaa niinkään.

Onko yhteiskunta mätä, kun mukaan tulee aidosti haastavat paikat. Miten paljon vastaavia tapauksia on, vaikka ei tuolla tavoin julkisuudessa, tai Sörkan hiljennyksessä.

juhamyllarinen
Lappeenranta

Ajatukseni maailmasta on tasapainoinen ja eheä, läheltä ja kaukaa. Pidän yksinkertaisuudesta perusarvona, jolle voi rakentaa muutakin jos tarve.

Hyvän maailman peruskaava on helppo. Joka asemassa tekee sen, minkä tietää hyväksi, ja jos ei, on valmis kokeilemaan uutta, jotta löytää perustaa.

Sama periaate kun joka tasolla, jos tasoja on erilaisina... voi aidosti odottaa läpilyövää tervettä normalisoitumista.

Kynnyksetön email: juha piste myllarinen että gmail piste com.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu