AI

Kävin AI-teemaa läpi Facessa. Jatkan samasta aiheesta, kirjoittamani pohjalta. Esitystapa pienesti ottaen päiväkirjamainen.

Törmäsin aiheeseen toistamiseen, tänä aamuna:

Geoffrey Hinton: Reasons why AI will kill us all

Eilisen Face-kirjoittelun jälkeen kuuntelin pari luonnonfilosofisen seuran (LFS) esitystä, jotka voi myös liittää aiheeseen, sisältötekijöiden kautta:

Maija-Sofia Ulmanen: Henri Bergson ja elämän arkkitehtuuri
Filosofia, tiede, taide

Ilpo Halonen: Kohti uutta luonnonfilosofiaa?

Kaksi edellistä esitystä vähän pitempiä. Kuuntelin muun tekemisen lomassa, tosin sen verran ei-tuoreena, että kerrottavaa vähemmän, jälkikäteen.

Viimeisin LFSn esitys aiheutti erään löydöksen, tai arvelun asioiden tietystä kokoavan yhdistämisen mahdollisuudesta maailmassa, jonka kanssa tuskastellaan, motivoidutaan, jne.

***

Olen ollut LFSn jäsen, parisen vuotta, tosin osallistuminen lähinnä noita luentotilaisuuksia kuunnellen, verkosta.

Muuten voi todeta, että on ajan hengen mukaista… ja sanoisin jopa että ikiaikaisen osuvaa se kenttä, jolle LFS näyttää muotoilleen omistautumistaan. Mielikuva sen perusteella, mitä luentomatskua kuullut.

Kun ajattelee todellisuutta sellaisena kuin on, ja millaisiin sisäisiin valmiuksiin voimme kasvaa, ympäröivää todellisuutta koskien…

Tiede tosiaan on eräs luonnon omaa ilmenemistä sille, mitä se myös kokonaisvaltaisemmin tuottaa, kokonaisuuden suhteen vähäisempikytketyiksi jääville osasilleen, joihin kokonaisuuden on (osa)kuvaansa painaa.

Tiede on reduktionismia, tosin valikoivasti. Samaa on kokonaisuuteen nähden jokainen kokonaisuuden alle kuuluva eliö lajeineen, ja lajiverkkoineen.

Kun puhutaan arkisemmin globaalisuudesta, ja paikallisuudesta, tai vaikka tunteista ja järjestä, tai objektiivisuudesta ja subjektiivisuudesta, yksilöllisyydestä ja yhteisöllisyydestä… mennään kytkeytyneisyyksissä astetta erilaajuisempiin sfääreihin.

Tunteet ja järjen voi tosin liittää sidotuksi pieneen, tai suuren, joten edellinen kappale tältä osin heikkoa kerrontaa, mutta ehkä herättävää silti (herättävyyden puolesta relevantti tahallinen virhe).

Perinteiset haasteet, joita globaalisti, omissa pienissä piireissä ja tätä laajemmasti kohtaamme… on tosiaan vaikeaa, koska toimijuus on paljolti relevantin kontekstin valinnan takana olevaa.

Eliöt ovat sidottuja kokonaisuuteen (kaikkeus), sen ollessa mahdotonta representoituakseen, etenkään kovin käytettävällä tavalla, esim tavan yksilötoimijuudesta jos puhutaan.

Vaikuttavan kaikkeuden laajuuden takia, kaventaminen ja reduktionismi on käytännön must, eikä tällainen ole koskematta ketään kaikkeuden alle jäävää, yksilöäärellisestä levittäytyjästä kauemmas yltävää.

Kieli on erästä maailmaa, samoin konkretia, ja jälkimmäinen suorasti. Jälkimmäinen vaikka M1, ja edellinen M2, M1n kuvajaisena.

Kieli on jotain representaatiota todellisuudesta sillä tavoin, että sen maailmaan on pääsy kaikilla, kieltä tajuavilla. Toinen puoli on konkreettimpi, ja luo tosiaan representationaalista pohjarakennetta kiel(e/i)lle. Esityksessä kielen pohja-maailmaan liitettiin intuitio-tapahtumat/yhteys. (oma tulkinta)

Kun ajattelee sitä sekamelskaa, joka tavan arkikieli eri versoinaan ihmisille on, ja jonka varassa elävät keskenään, ja jolla jonkin verran viittaavat myös tiedeyhteyksissä…

Ei tosiaan mikään ihme, että kielen ja representaation ollakseen jotain täsmällisempää, ja samalla koherentin suuntaisen mahdollistakin… pakko päätyä kurinalaisempaan päättelyyn ja kuvajais-rakenteluun siitä, minkä alaisina suorasti ottaen olemme, ja mitä kaikkea siitä osaamme kuvat niillä kieliliittymillä, joiksi puhuvina ja ilmaisijoina päädymme kasvamaan.

AI on vain luonnollinen jatke sille täsmentävälle lähestymistavalle, joka mahdollistaa tarkkuutta, ja samalla suhteellisuutta siinä, mitä tekijällisyyttä mailmasta on mahdollinen erottamaan.

Edellinen kappale täsmensi AIta tietysti ideaalisti, tai eräällä tavalla tavoitteellisesti, mitä on parhaimmillaan (mahdollisena tavoitteena).

Mitä tulee LFSään… ei menty sentään olemassaoloan ajatusta ilmaistessa sanomaan, että oltaisiin oikeasti AI-projektissa.

***

AI-taipumus on tosiaan must, koska luonnossa pärjättävä syntyvänä, ja niissä puitteissa, joiden ympäröimäksi on asetettu.

AI tällaista perusolevaisuutta vasten… on kovin hypetyksenomaisesti paraikaa ilmenevä. Menee tosi kauan, että alamme edes vähän tajuta sitä, mitä todellisuus on jo ollut, ja suorasti ottaen (sen rakentamamme osuuden puolestankin!).

Mitä selkeytymiseen (mahdollisuus) tulee, eheyteen ja vaikka koherenttisuuteen, mitä viimeistä sanaa tapana käyttää järjellisiä rakennelmia luonnehdittaessa… AI on oikeasti toteuttamassa tätä… jotain kieltä käyttäen, mikä on tosiaan koneellistettavampaa, kuin mitä omamme ruukkaa moninaisena olla.

Kieltä eri ihmisten tuottamana kun ajattelee, ja terminologiaa… ja vertaa sitä todellisuuteen,… siis kykenee jotenkin tekemään (kokemaan) mätsäysarviota… ei voi olla suoraan aistimatta sitä, miten paljon oikaisemisen tarvetta on selkeyttämisen areenalla, johon itse liitän tosiaan AIn parhaimmillaan, ja mitä elämän erillisyydet (eri toimijuustason ilmenemät) pärjäävän mahdollisena (olemassolevana) ainakin oltava.

Se filosofinen pyörittely, jota eilenkin kuuntelin… tympäisi todella paljon, koska on ajateltavissa olevaan selkeyteen nähden sen verran alitasoista… että jos maailmaa joskus kokee vaikeaksi,.. ja kielellistä rakentelua havaitsee näin alikehittyneen oloisena… ei voi muuta kuin olla surullinen tilanteesta, jossa fossiili jos toinen laukkaa lähetettynä ”sen perässä”, mikä heitä vielä hengissä jotenkin onnistuu pitämään.

Ihmisen kehityksellisyyttä jos ajattelee.. tästä ei tosiaan jää kovin kaksinen vaikutelma. Sen verran paljon perattavaa on, tiettyjä toiminnan välttämättömäksi päätyviä tavoitteita jos yhtään osaa ajatella.

Perussysteemisiä valmiuksia jos ajattelee, emme voi olla muuta kuin selkeän sukupuuton partaalla jämähtäneitä dementuneituvia kalkkikivimuodostumia, jotka eivät ilmennä kuin sitä itseään.

Kasva osaksi tuollaista.. ja yritä aikaa myöten kuoritua eroon tästä.

Se absurdismi, joka jollekin vaikutelmana yhtään kokonaisempaa tavoittavasta jää… on tietysti kokemuksen puolesta ihan kiva, että tulee joskus ulostettua suusta.

Mitä työ kokonaisempana on, ja mm se kuvaus siitä absurdismista, jota voi olla esim se tuntuma, johon tässä yritetty viitata.

Mitä omiin odotuksiin tulee, jo kauan aikoja sitten ilmaistuna myös… koin tosiaan vajetta siitä keskustelusta ja käsittelystä… jota nyt alkaa jo olla saatavilla, tosin enimmäkseen maailmalta, tai vaikka LFSn kautta toteutuvana. Oma piirini tosin on mitä on.

Se mikä surullisinta, ihmiset eivät minusta ilmennä suoraa intuitiota siten, kuin mitä ei voi olla olematta meissä jokaisessa.

Millä tavoin todellisuuden painamista (alitiedollinen vastaanotto, ”virusosuus”) voi kertoa… tapoja ei tosiaan ole kovin paljoa, ja siinä kun jotain toteutuu… aivan kuin tulisi vahvistetuksi se, että mitä enemmän tietää… sen paremmin tajuaa, miten vähän kokonaisuudesta tietää (Klisee x, KX), puhumattakaan toimintamahdollisuuksista samassa suhteessa karttuvasti.

KX on tosiaan baabelin tornin mukainen ilmiö ja havainto. LFS voi omalta osaltaan olla ehkäisemättä sitä, mitä pidetään käytännön fiksuna default-huomiona todellisuudesta. On niin sellaista, että.

Lisää yksityistä ja imbesillismiä… ja jos vaikka AIn objektiivisuus/kattavuus/laatu -painotuksin. Tässä tietysti se pahin uhka, johon ensimmäinen linkki tässä kommentissa mielestäni viittaa.

Tällaiset ovat minusta relevanttia selvitettävää työkenttää, ja myös ilman sitä AIksi nimettyä teknologiaa, joka nähdään nykymarkkinoinnillisuuden osoittamana, mutta joka on perusluontoa olemukseltaan.

Aivan kuin tiede ja teknologinen soveltaminen,.. olisi sitä perikirkollisuutta, josta puhumme saatanallisena paavillistumana, jotain keskiaikaa koskien.

Jos ajattelee sanaa demokratia siitä toimijuuden vinkkelistä, jossa toimijana useampi kuin yksi yksilö, kansa, … ei tällaiseen kokonaisuuteen voi olla liittämättä niitä yhdistäviä tekijöitä, jotka tavan toimijuustoteutumisen puolesta välttämättömiä.

Kun mennään kohden yhtenäisen mahdollista isommissa kokoonpanoissa… ei ihme, että suuntaa antavaksi sanaksi on valikoitunut demokratia, ja selvääottavaksi lähestymistavaksi tiede, sekä koneellistettavaksi ja edes jotenkin riittävän sopivaksi dynaamiseksi malliksi AI, jota soveltaa myös siihen itseensä.

Koska AI ei ole elämä-kytkeytävää… AIn rooli on välineessä, ja siltä osin kuin on elämäkytkeytyvää… kyseessä samanlainen huolehdittava meidän puolestamme, kuin mitä on meitä ympäröivä maa-aines. Pärjäilee ihan hyvin, ilman meidän osuuttamme, ja todennäköisesti yhtä hyvin myös meidän välinekäytön tapauksessa.

Koske E-yhteys puuttuu… ja vaikka tätä olisi kuvauksellisesti ja toteutuksellisesti paremmin osoittaa… kyseessä tyhjä tynnyri, tai kädet ja jalat… ilman kokonaisempaa. Näin kai aina viimein, jos ketjut eivät kunnossa.

Kaiken taakse voi tosiaan päätellä kuuluvaksi jotain ykseydellisempää, vaikka tällaisen (välttämätön) seurailu ilmenisi, ja sen tulisi myös ilmetä hyvin moninaisesti, ts vaiheriippuvaisesti.

***

Mitä joittenkin filosofisiksi kutsuttujen ihmisten kerrontaa kuullut… perusideoista on oltu hyvin jäljillä, enkä kykenisi kielellisesti kertomaan aiheesta yhtä ammattimaisesti. Ehkä parempi näin, jolloin omalta osaltani vahvistan sitä arvoa, jota tämän kirjoituksen avulla tuli kerrottua.

Kirjoitus tapahtumana vähän hajanaisempi, koska piti jättää AI-ketjun jatkoksi Faceen. Toisaalta sitä flow-tukea, jota ajatusten ilmaisuissa tulisi olla… jäi tällä kertaa tavoittumatta.

Flow on tekemisessä aivan välttämätöntä, ja tuntumallisuus, joka tosiaan on jotain tukea rakentamiselle, joka on ajateltu tällä tavoin erottuvaksi ja tietoisen havaittavaksi.

Todellisuustuntuman haku noin muuten on tosi ongelmamallista, koska yhtenäisempi on enemmän irtiotollisempaa tähän nähden. Vaikka flow-tilallista voi saavuttaa monella tapaa… pyrkimykset tässä, on aina hankalan oloisesti koettavia.

Todellisuutta tavoittavassa (tt (TT)) ja siitä pohjasta energiaa kulkevassa rakentelussa, ei ehkä voi olla käytännössä kovin paljon eri toimijoita. Jos on, tämä vaatii aivan omanlaisen toimijakoherenttisuuden.

Pelkkä perusoleminen siten kuin tätä teemme… voi olla ihan mahdollinen, anatomiseen tarkasteluun. Kun sovellamme tänne suuntautuvia tekemisiä, ja tietoisesti jopa, joukkosovellutuksia… parempi melkein tietää mitä ollaan mahdollisesti tekemässä.

(Siistin kerronnasta jotain ehkä myöhemmin, jos töksähtää pahasti silmille)

juhamyllarinen
Lappeenranta

Ajatukseni maailmasta on tasapainoinen ja eheä, läheltä ja kaukaa. Pidän yksinkertaisuudesta perusarvona, jolle voi rakentaa muutakin jos tarve.

Hyvän maailman peruskaava on helppo. Joka asemassa tekee sen, minkä tietää hyväksi, ja jos ei, on valmis kokeilemaan uutta, jotta löytää perustaa.

Sama periaate kun joka tasolla, jos tasoja on erilaisina... voi aidosti odottaa läpilyövää tervettä normalisoitumista.

Kynnyksetön email: juha piste myllarinen että gmail piste com.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu