Ainoa vihreän kestävä… ”(”luonto”)” -matkailutapa
Ainoa vihreä ja kestävä, (luonto)matkailutapa on: lähimetsämatkailu, tai matkailu sidottuna sopivaan kulkuvälineeseen.
Jälkimmäinen voi tarkoittaa ehkä pitkiäkin matkoja, tietyin ehdoin. Mitä tulee luontomatkailuun, ilman lähiluontomatkailun painotusta, luontomatkailun voi pitemmän päälle unohtaa, näin painotuksin (vrt kultaryntäys, Klondike).
Oikeastaan aika omituista tosin puhua matkailusta, metsäilijänä, tai (päivä)hetkibreikkaajana. Jos joku haluaa kilometrejä, ja aikaa samalla… ehkä voi pitää käsitettä sopivana.
***
Ajatus tuli mieleen kirjasta Elämäni nomadina (Päivi Kannisto). Hyvää tarinaa, tosin pientä kritiikkiä (=täydennystä) voi myös nostaa, esitystapaa ajatellen.
Kanniston kerronta on melko monipuolista, monesta vinkkelistä katsovaa. Päävinkkeli on kuitenkin tietyntyyppinen irroittautuminen, ja sen lähestymistavan tarkastelu.
Vaikka vinkkeliä ei tarjottu kovin yksioikoisesti, sen kautta oli arvioitu monia muitakin käytäntöjä. Näissä kohden voi helposti töksähtää (hyvin vähästä), ja tietty spesialisoituminen painotus tällaisenakin, sotii hiukan aiheen antia ja täydempää potentiaalia vastaan.
Nomadismi on taatusti potentiaalinen tarkastelulisää tarjoava elämntapa, mitä kirjassa myös korostettiin. Ei syytä epäillä.
Koska toimitapa on selkeän irtiottava, viestinnän tällaista aihetta koskien, tulisi olla vieläkin paljon tarkempaa, ellei täysin mullistavan avaavaa. Odotus muusta, voi tuoda enemmän ongelmaa.
***
Mieleen tulee räväyttäjät ja provotyyppiset suoraan, ja epäsuorasti.
Linkola on tuota, tosin että asettuu kulmikkaasti, ja hänen kontribuutionsa ei tule täydeksi siinä kun tarvetta olisi,… tämä vaje on paljon myös muista kiinni, tai tarkemmin sanoen monitekijyydestä muotoutuva.
Mieleen tulee rintamat, vaikkakin varsin epätyypillisellä alueella. Näitä ei edes käsitetä, hyvin paljon muuttavina, ja innovaatiopotentiaalisina, kytkemättä tässä innovaatioita mitenkään kaupallisen tuottavuuden odotuksiin.
Perustutkimus, perusopetus, peruspohja… on monesti jotain, ja jatkoa siitä on erikoistumiset, paneutumiset ja syventymiset. Aihe kokonaista elämää koskien, on hyvin laaja.
Nasevasti jos sanoo, ja samalla ajan toimitavan vastaisesti:
Peruspohjalla ei tee mitään, eikä siihen satsaamisella, ellei sen jälkeen lähdetä syventämään ja suhteuttamaan sitä, mitä on perintönä saatu, ja mitä on perintönä yritetty matkalle saattaa.
***
Samaa yksisuuntaisesta ideasta poikkeavaa voi liittää erikoistumiseen, siinä kun tämän mahdollista antia yleiselle osaa arvioida tärkeäksi.
Aihe on käytännössä eksoottisen oloinen, mutta toisaalta arkisesti ottaen ilmetessään niitä näkyvimpiä ja tuntuvimpia, ja tosiaan merkitykset tapissa.
Näissä ei ehkä ajatellakkaan, että maltti olisi kovin tärkeää, mitä kerrontaan tulisi voida liittää. Toisaalta, kerronnan monipuolisuuskin on jotain.
Kanssakäymisellisesti, hyvä aihe. Ei tarvitse olla nomadi, pystyäkseen arvioimaan elettäviksi hiissattuja käytäntöjä vähän sivullisempana.
Sivullisuuden potentiaali on valtava, ja vaikea arvailla alustavasti, mitä tulevaisuuden ”nomadismi” saattaisi olla.
Ennakoivia hypetrendijä näistä tulee helposti uumoiltua. Miten saada rokotettua mahdollista lukijaa toisin, ts vieläkin täsmällisemmin ja vaikuttavammin? Mitä vaatii kirjoittajalta. Onko jotain kohtuutonta.
Teema jonka joku lukija voi aistia pinnan alta, liittyy maailmaan, ja sen merkityksellisimpään jakajaan.
Joku tiivistäisi nämä muutokseen, ja pysymisen arvoihin.
Toinen viittaisi politiikkaan, jossa korostuu liberalismi, ja konservatiivisuus, ja liberalismikin sillä tavoin suuntautuvana, että tämä osuus on hyvin vähäistä, mahdolliseen irroittelukirjoon nähden, jota olemassa.
Voi ajatella, että jos on liberalia suuntautumista lähinnä talouteen nähden… onko liberaaliutta ollenkaan mukana.
Mieleen tulee ainakin ensituntumalta hiukan se, että mahdollliset käsitykset ja arvot joita painotetumpaan talousliberaallisuuteen liitetään… tuskin ovat kovin paljon uudistuksellisia, tai että tämä korostuisi merkittävimmin.
Tällaisten analysointi voi olla täsmää, ja näistä tulisi voida ajastaan odottaa täsmää, siten kuin tästä tarkkuudesta on ymmärtävänä ihmisenä tapana puhua.
Mielenkiintoisin havainto tältä alueelta on minusta kieli, ja rakentelu, joka on todella painokkaasti kieleen sidottu.
Kielen kiinnipitävä ja matkoihin (todellisuuteen) tuuppaava osuus koskee myös tiedettä, mitä harvemmin tuodaan esiin, koska tieteeseen on tapana liittää nimenomaisesti objektiivisuus, ja testattavuus, eikä niinkään fundamentalismi, ja perinnetoisto.
Ilmoita asiaton viesti
Ei ehkä ainut.
Jänkien keskelle tehty talvitie ja kulkemisen estämiseksi pystytetty puolijoukkueteltta.
Mitenkä he sinne pääsi?hiihtäen vaiko jollakin fossiilista polttoainetta käyttävällä menopelillä?.
Ilmoita asiaton viesti
Väite oli ennusteinen, ts trendeihin perustuva. Jos näitä ei käännä, kulut päätyvät minne liike.
Tilanne tässä suhteessa on kuin tarkastelisi kinematiikkaa.
Mitä muutoksiin tulee, tai toisinodottamisen pohjaan… tästä on toki kulttuurillisiäkin sutkautukia, ja näiden taakse liitetty nimekkyyttä. Tällainen voi tehdä simplistiikasta turhan avaruudellista.
Tiettyjä alueita ei välttämättä tarvitse olla erityisemmin penkomassa, ellei sen mukaista kunnioitusta liikkujalla. Arktiset alueet ovat minusta tällaisia.
Ilmoita asiaton viesti
Luin kiireessä kommenttisi heikosti.
Olet asialla, ja vaikka esittämääsi voi pitää vähäpätöisenä, tasapainotuksellisuus jos ei ota ilmetäkseen kun tarve… voi sanoa paremminkin, että kaikki tarvittava puuttuu, mikäli liike ei ole yhtä napakymppiä jatkuvasti.
Siten kommenttisi on relevantti, ja täysosuma, ”vaikka” taso on nyt tämä.
Mitä tarkkuuden korostamiseen tai vähintään mainintaan tuli, koskien blogikirjoitusta… pointti on minusta tärkeä, samalla tavoin.
Voi nimittäin sanoa, että on kerrontaa jos minkinlaisena… mutta onko kukaan löytänyt siitä edes yhtä ainokasta pointtia, pienempänä tai suurempana.
En tarkoita, että järjellisyys ja tiedostava löytäminen tuolla tavoin olisi kaikki, tai että ihminen ei olisi kaltavan tason muuttuja, sopivuuteen päin menevässässäkin mielessä.
Jos on kerrontaa, ja sitä eri tavoin… eikä oikein ollenkaan kohtia, etenkään sellaista löydöstä, joka tiivistää kerrontaa tavalla, että jotain tiedollisempaakin on mahdollisuus saattaa mukaan… vajaalla voi sanoa mentävän, mitä ihmisen kokonaisempaan pakettiin kuuluu.
Jotkin alueet voivat olla pitkään sitä, että niistä huomaa löytävänsä tasan nolla kohtaa uutena, faktanomaisesti nojattava lapionvartena.
Tarkkuus jonka mainitsin, ei ole niuhottamiseen ja täydellisyyteenkään suoraan liittyvä. Kun tehdään päätöksiä ja epäsuorasti vaikututaan jatkuvasti… on vaarallista, jos näissä yhteyksissä ei tule tekijöiksi jotain tavanomaisen puntaroitavaa.
Mieleen tulee isoja tarinoita kuunnellessa se, miten voi rakentaa paljon sisältöä, ja paahtaa. Miten painavaa olisi mahdollista esittää, ja miten vähästä.
Arvosteluni on turhaa, jos tätä ajattelee arvosteluna. Vaiheet on tosi tärkeitä itse kullakin. Jos tällainen vinkkeli Nomadismiteoksesta… eiköhän mahtune myös.
Ilmoita asiaton viesti
Ja tykkäät että metsuri ei tiedä talviteistä yhtään mitään?.
1981 asti työkokemusta miten sinulla?.
Olettaisin,että olet viettänyt kirjojen äärellä aikasi ja vieraantunut luonnosta.
Ilmoita asiaton viesti
Olen (-73) kotoisin maalta, ja tehnyt vähän vanhanaikaisia töitäkin, alkaen heinien seivästelystä. Ukillani oli hevonen, viimeisenä kylällä.
Raivaussahalla mennyt parisenkymmentä hehtaaria. En ammatikseni, vaan muuten. Sain pientä korvausta työstä. Puusavottaa jouduttiin tekemään joka vuosi, koska lämmitys polttopuilla.
Minusta luonto, maatyö… whatever, sopii ihan hyvin muunkin kanssa. Monenalaisesta voi pitää, tosin vanhemmiten järkiintyy, ja osaa suhteuttaa joitain tärkeyksiä ja tekemisiä paremmin.
Tietoisuustyö on ihan tärkeää, tosin tämä menee vajaalla. Samaan aikaan voidaan puhua ihmiseen asennettavista älylaitteista. Höh.
L…
Toinen puoli kaupungissa, ja pakko voida toteuttaa silti joitan maalaisuutta, mihin on tosin kohtalaisen vähän mahdollisuuksia :((
Ilmoita asiaton viesti
Blogisti: Ainoa vihreän kestävä… ”(”luonto”)” -matkailutapa
Karasti: Ei ehkä ainut.
Otsikko voi olla todempi, kuin mitä menin peesailemaan arviotasi.
Ajattelen näistä sillä tavoin, että estot massiivisina, ei ainakaan pitemmän päälle ole toimivaa kokonaisuutta. Vaikutus voi olla jopa päinvastainen.
Estolaki on jotain, johon joku voisi tässä viitata. Estolain mukaisiin tekijöihin kuuluu paljon, ja esim kirja Nomadismista, niin hyvä kuin onkin, voi viimein olla tätä samaa, puhumattakaan muusta.
Fysiikkaa kun opiskellut vähän, siitä jäänyt mieleen se liike, jota ei oikein voida pysäyttää, mitä tulee liikkeeseen liittyvään energiaan.
Energia suuntautuu aina jonnekkin, ja täyspysäytys on liikettä ajatellen on minusta jonkin verran verrattavissa päin kalliota menemiseen.
Liikkeen ohjailulla en tässä tarkoita manipulatiivisuuden korostamista, joskin viestintä kun on tätä järkälettä, esim tällä tavoin tehtynä, ja verbaalitasoa on sopivaa käyttää voimien hallitsemiseen… näitä ei voi olla ottamatta mukaan.
Mitä manipulatiiviseen, ja pakkoliikkeeseen tulee… paineita voi nähdä myös nomadismia koskevasti, jollain tapaa sisäsyntyisesti, ja niin, että purkukanavia ts liikepolitiikkaa ei voi olla ajattelematta niin, että voisi järjestyä toisinkin.
Käytännössä ihminen on paljon luotu toistamaan sitä, mikä ihmisessä helposti ilmenee. Liikkuminen on tällaista, ja uteliaisuuden antamat vaikutteet. Liike mitä tämän jälkeen syntyy… voi tosiaan olla vähän epänormaalimpaa, vaikka massasopulismia.
Liike mikä vyörynä lähtee,.. milloin minkin trenden laukaisemana… ainahan näitä voi estellä, kun paatista on tulpat puhallettu kauemmas. Muuten lähtijät kyllä aitoja kokijoita, mahdollisuuksien puolesta, joihin saatettu. Miten kanavoituu… nämä kai niitä kohtia.
L…
Kun menin kertomaan siitä, mihin voi luottaa ja mikä on sen arvoista ihmisen suhtauduttavaksi… piti kertoa siitä, mitä ihmiskäsitys on, ja mitä on esim anteeksiantaminen yleensä.
On sanottu, että aika kehittynyt jo osaa antaa anteeksi ja pyytääkkin anteeksi. Vielä kun menee eteenpäin, ei arvioi itseään sellaisena, ettei jotain fibaa olisi jatkuvasti korjattavissa, ja jotta jotain itsestään kertoo,.. aivan kuin ei ihmisenä tulisi olla se, mitä on mennyt joskus tekemään.
Älytön taustaodotus ihmisestä, ja eläimenä elämisestä.
Noin muuten anteeksianto voi olla toisen tilanteen tajuamista, ymmärtämisen pyrkimystä, ja fiilisten kokemista, joita omakin toiminta aiheuttaa. Samalla tapaa voi olla muiden elämässä muutenkin, tosin kaukaisia jos ollaan… eikä tilanne sopivan läheinen, anteeksipyynnöt ja odotukset tästä, ovat jotain irvailua.
Siinä mielessä relevantti aihe tähän yhteyteen, että kyse on näissä paljolti ihmisten välisyydestä.
Ilmoita asiaton viesti