Aitoa ja perustavaa sananvapautta
Tavan kansalaisena keskustellen esim netissä, kannattaa vaatia asiallista osallistumista. Tämä senkin takia, vaikka asema ei olisi tavanomaista kummaisempi, eikä tällaista haluis ylittää koskaan.
Jos keskustelijana ja asiankäsittelijänä tavan osallistumiskunnioitusta on liittää toimintaansa vasta hyvien asemien jälkeen, saavutus tästä paikasta tarkoittaa helposti puhetta, johon ei ole enää liittää tasaveroisuutta ja luontevuutta, jossa toteutuu joustavuus ja keskinäistehokkuus.
Jos tavallisten asioiden käsittelytarpeen takia tulee kovin houkutelevaksi tai välttämättömäksi luoda kunnon paikka ilmaisijana, luo kulttuuriin omalta osaltaan sitä mentaliteettia, josta pohjasta lähtee diktatuurisempaa viestintää, joka ehkä reaalisesti vaikuttavinta, ja käytännön tarpeita ajatellen riittävän oloista.
Demokratiassa ei tulisi tarvita luvanpyyntöjä sille, että juttelee tärkeäksi kokemistaan asioista, ja odottaa asiallista osallistumista, vaikka olisi jotain teemaa ajatellen aloittelijan valmiuksin liikkeellä. Muu on myönnytystä toimivalle sananvapaudelle, ja luo tosiaan pohjaa jopa hirmuhallinnoille, ja yhteiskunnalliselle epävakaudelle, joka tarvitsee Put.. rauhanturvaajia ja vapauttajia.
Sananvapautta ja asiankäsittelyoikeutta voi vaatia perustellusti. Tärkein osa tätä on reaalisesti ottaen se, että ollaan linjoilla.
Jos keskustelijasta, tai vuorovaikutustahosta halutaan irtiotto, tämä on oma toimintonsa. Voi olla myös tärkeä ja vastuullinen toimi, tai päinvastoin. Riippuu tilanteesta.
Perusasiat eivät ole kovin vaikeita. Kun kohdallaan, ei tarvitse käräjöidä turhia, vaan energian voi ohjata suoraan tekemiseen. Vähemmän jää myöskin paikkaa valittamiselle, joka liiallisena on liittää vampyrismiin.
Sananvapauden sijaan puhuisin mieluummin osallistumisen reaalioikeudesta. Puhe ja kirjoittaminen, on vain osa osallistumiseen kuuluvaa toimintakirjoa.
Toiminta kun on se kokonaisempi juttu tässä, helpompi arvioida myös rajoja, joita mukaan on järkevä liittää. Toiminnanvapaus käsitteenä voi kuulostaa tilanteelta 007. Sitä on myös sananvapaus, tietyissä extreme-tilanteissa.
Jos 007, sopivaa vastapainoa tuo ehkä 008. Jos ei, niin eiköhän noita tulokulmia riitä, sekä mahdollisuutta numerointiinkin.
Politiikkaa voi ajatella tällä tavoin kokonaisempana, ja vajaalla kun toteutuisi, jotain menisi samassa suhteessa vinoon.
Sahataanko tasapainokohtien molemmin puolin, tai minkä sellaisten, tai minne syrjään onnistutaan juuttumaan, ja mitä on vasta/tasa-painotus tuossa tilanteessa, jne… Monenlaista varmaan toteutuu, tosin klassisia varmaan eniten. Milloin ei muuta ehkä ole odottaa?
Kuinka moni näkee tällaisen teemanoston yhteydessä sisällössä jotain perustavan laatuista dilemmaa, mikäli ajattelee, että kirjoitukseen olisi noukittu jotain todellisuuteen kuuluvaa.
Mitä erilaisia linjoja pyrkimisen tarpeista voi lähteä, ja rakentaa? Muutamia tuli jo nostetuksi esiin.
Oleellista voisi olla yleinen tarve osallistua, ja tämä tosiaan jokaista tarvitsevaa koskien, ts kaikkia meitä yhdistävästi (A).
Jos ajatellaan, että vapaus suuntautua jonnekkin ja hakea olisi paitsi mahdollisuus, niin toisaalta myös elämän vaatima pakko.
Mitä tuon lisäksi tarvitsee huomioida?
B. syntyvät ristiidat, ts törmäilyt
C. pysyvämpiin päätymiin liittyvät seuraukset
Jatkuvan vapaan hakemisen ehtona ja vaatimuksena voisi olla tosiaan tämä samainen jatkumisen mahdollisuuden takaaminen, koska päätymä tarkoittaa kulkua, jossa jotain luontaisen tärkeää ja välttämätöntä jää jossain vaiheessa todennäköisesti toteutumatta.
Jotta A, väistämättä B, jolloin B on mahdollinen merkki Asta, ja C on mahdollinen merkki ei-Asta, jolloin voi kysyä, millä perusteella C, kun sulkee pois kohdan A.
Jos vaihtoehto on anti-A, elettäisiinkö sitten sitä? Tasa-arvoisen loogista. Toteuttaako ihminen aina käytännössä tätä, tai pyrkiikö toteuttamaan? Jos, niin kamppailu Ata vastaan on oletus, ja ilmiö on yleisesti ottaen löydettävissä olemassaolevana.
Houkuttelevaa voi olla tulkinta sekä Cstä että Asta. Tiettyyn rajaan asti mahdollista.
?
L…
Kun ajatellaan päätöksillisiä ja noudatettavaksi nostettuja välineitä, esim lakeja, asetuksia ja määrääviä käytäntöjä, nämä voi liittää kuuluvaksi ryhmään C. Osa Cläisyyttä saavuttavista asioista, voi kohdata säätöä. Toinen vaihtoehto on tosiaan Ctä, eri tavoin lisättänä. Eliitimpi painotus voi tarkoittaa vastaavaa katoa A-puolelta, vailla ominaisuutta C.
Ilmoita asiaton viesti
Sananvapaudesta kun puhutaan, tärkeää tosiaan osata ajatella puhe ja sanat tekoina. Vaikka seesteisissä oloissa, käytännössä melkein mikä tahansa puhe yleisenä voi olla täysin ei-pakottavasti tulkittavissa, vailla ihmeempiä triggeröitymisiä…
On olemassa vaiheita, joissa puheteko voi olla sen verran rankka, että seurauksena on ruumiita, jopa ihan itsepuolustuksen puolta ajatellen.
Tuota sananvapauden puolta, ei seesteisten olojen säädöksissä välttämättä huomioida. Ei toisaalta voida täysin ajatella, mitä ovat normista poikkeavat ajanjaksot, ja mikä niitä koskevasti voisi olla järkevää, ja yleisen rakentavaa. Ajatus tästä voi tosin olla osin absurdi, sillä poikkeusolot itsessään jo viittaavat yksipuolisuuden painotukselliseen olemassaoloon.
Tilanne, jossa sananvapautta koskevat asiat kuitenkin tulevat tavan oloissakin relevanteiksi… oikeastaan liittyvät siihen, että jotain menee jo extremistisesti.
Kun sananvapautta pyritään rajoittamaan, ja tämä koetaan tarpeelliseksi tai välttämättömäksi, jopa vailla perusteita… eletään poikkeustilaa, joiltain osin.
Hankalan tilanteesta tekee se, että normiolojen lomasta ei useinkaan osata ajatella sitä, että vaikka on osin totta, ei kaikilta osin.
Videoklippi tähän aikaan sattuvasti, EMsta ilmiöstä on mielestäni nähtävissä Putinin ja oligarkkien palaverista, jossa Hodorkovski ei olettanut, että osa hänen kerronnastaan voisi olla sillä tavoin tulenarkaa, kuin mitä Putin tulkitsi sisällön olevan. Oligarkismi tuohon aikaa oli normaalia, tosin hallitsijan tavoitemaailmaa ajatellen, hyvin hankalasti sovetettava juttu.
Sopivampiakin esimerkkejä voisi tähän löytää, tosin esimerkit ei ehkä ole tässä kohden parhaita, ymmärrystä lisäämään. Orjuudesta sanottu, että käytäntö tarvitsee selkeää nojaa jatkuvasti, koska ihminen ei lähde orjuuden oletuksesta, ellei ota käyttöön poikkeuksellisempaa puoltaan, johon löytyy todennäköisesti vaihtelevasti mahdollisuutta, eri ihmisillä.
(Sanan)vapauden esteytys on vapauden viemistä, ja orjuus on luonteeltaan tätä. Joskus sananvapauden (käytännön) puute, voi olla merkittävä osa orjuuden(vankeuden) ylläpitämistä. Viestinnällisyyden merkitys osaltaan korostaa, miten tärkeästä asiasta puhutaan, ihmisen kohdalla.
Ilmoita asiaton viesti
”Demokratiassa ei tulisi tarvita luvanpyyntöjä sille, että juttelee tärkeäksi kokemistaan asioista, ja odottaa asiallista osallistumista, vaikka olisi jotain teemaa ajatellen aloittelijan valmiuksin liikkeellä.”
Aina ja kaikkialla vai yleisesti ja miten?
Itse olen ainakin huomannut että jos juttelen kokemistani asioista, en todellakaan voi odottaa asiallista osallistumista. Koska joku tulee sanelemaan ehtoja jonain retorisena tyylipoliisina. Tai oikeasti sensuuri naamioidaan sellaiseksi ja sitten valehdellaan silmät korvat päässä että tämä on vain ohje. Jota toistetaan senkin jälkeen kun joku kertoo että ei kiinnosta.
”Sananvapauden sijaan puhuisin mieluummin osallistumisen reaalioikeudesta. Puhe ja kirjoittaminen, on vain osa osallistumiseen kuuluvaa toimintakirjoa.”
Mitä tämä tarkoittaa? Itse koen etttä minulla on de jure oikeus sanoa asioita. Mutta ongelma ei koskaan ole tästä. Vaan juuri siitä että en voi odottaa muuta kuin pahaa tai ilkeää. Reaalisesti saa ihmismäistä ja taitavaa keskustelua josssssss on oikeat mielipiteet.
Ihmiset jotenkin ajattelevat että heillä on lähtökohtainen lupa sanoa mitä tahansa kenelle tahansa missä tahansa yhteydessä ja vaatia kuuntelua? En ole kokenut tälläistä. Paitsi jos vihatuksi tuleminen on se juttu. Että saat sanoa mitä tahansa ja sitten tuhat kristittyä haukkuu miten huono ihminen olet ja miten ideologiasi romuttaa moraalin samalla kun muutama kristitty uhkaa tappaa sinut. Ja jos puhun että en pidä uhkailusta niin kuulen tyylipoliisiutta ja kehotusta muuttaa tapoja. Eli sanomisia niistä koetuista asioista. Ongelmaa ei voi olla koska yksittäistapaus ei voi puukottaa minua.
En näe tätä lähtökohtaisesti aina pahana. Jos joku ärsyttää se on hyvä ilmaista sellaisella tavalla joka tuntuu suoralta ja rehelliseltä. Joskus rehellisyys rikkoo lakia ja se alkaa olemaan ongelmallista.
Ilmoita asiaton viesti
Otin pari lainausta vinkkelistä:
1. Itse olen ainakin huomannut että jos juttelen kokemistani asioista, en todellakaan voi odottaa asiallista osallistumista.
2. Itse koen etttä minulla on de jure oikeus sanoa asioita. Mutta ongelma ei koskaan ole tästä. Vaan juuri siitä että en voi odottaa muuta kuin pahaa tai ilkeää. Reaalisesti saa ihmismäistä ja taitavaa keskustelua josssssss on oikeat mielipiteet.
Reaalikerrontaa, joissain tapauksissa, ja joissain keskusteluympäristöissä.
On ympäristöjä, joissa tämä on enemmän tavallista, ja sitä odotettua. Toisaalta, jos asioita käsittelee suoraan, mielikuva vastaanotosta voi ola voittopuolisesti tätä, ja jos ajattelee muuta, on voinut erehtyä.
Tulkinnoihin jää minusta täsmentämisen paikkaa. Koska suhde viestijään ja viestiin on merkitsevänä usein kokonaisvaltaista, täsmentäminen voi jäädä, tai jos sitä ilmenee, sille ei aina ajattele arvoa.
Mitä on terve vastaanoton odotus ilmaisijana ja kirjoittajana. Samaa mieltä ei tarvitse olla, ja ja eri vinkkeleistä esitetyt ajatukset voi näkyä todella pahasti.
Eräs ratkaisu tässä on, että kirjoituksissa täydentää kyseenalaistavaa osuutta, ts suhteuttaa siihen tapaan, että palaute on mahdollista ottaa vastaan ymmärrettävästi.
Ymmärrettävyysoletuksen ylikäveleminen on tässä se juttu. Jos on rikosta kanssakäymistä kohtaan, niin tässä on minusta eräs, ja tärkeä. Vaatimus voi joissain tapauksessa tuntua isolta ja mahdottomalta, mutta käytännössä, ehdon täyttäjämättä jättäminen on sitäkin rajumpaa, vaikka tätä ratkaisulinjaa ei ole tapana perustella.
Ilmoita asiaton viesti
”Demokratiassa ei tulisi tarvita luvanpyyntöjä sille, että juttelee tärkeäksi kokemistaan asioista, ja odottaa asiallista osallistumista, vaikka olisi jotain teemaa ajatellen aloittelijan valmiuksin liikkeellä.”
Oleelliseksi tarkoitettu kohta, ja juuri se heppoiseksi jäänyt. Päädyin kirjoittamaan… vain jotain suuntaa.
Tulkinta lauseesta voi korrektiivisti ottaen jäädä siihen, että asiallisuuden mahdollisuus keskusteluprosessiin jää, tai jos ei, asia voidaan todeta, ja lopettaa yhteyksiä joiltain osin, joksikin aikaa.
Keskusteluprosessit eri käänteineen, näyttävät usein kaikkea muuta kuin asialliselta, eikä tämä tosiaan aina välttämättä huononna asiankäyntimahdollisuuksia. Voi jopa kirvoittaa.
Täsmentämisen paikkaa tosiaan jäi.
Jotta asialinja säilyy avoimena, se tarkoittaa eri tilanteissa vähän eri asioita. Täytyy säilyä jokin rakentavuus vuorovaikuttajiin, ja tapahtumiin. Jokaisella on omia heikkoja kohtia, minkä vuoksi kytkintä voidaan nostaa.
Kirjoittelun on hyvä olla varovaista, mutta sen verran voi ylityksiä tulla ja samalla odottaa, että niitä voi käydä läpi. Muuten ei voi sanoa mitään, koska loukkaantumiskohtia on niin paljon.
Kun mitään suhteuttavan arvoista viestintää ei ilmene, eikä rivien välistä ei voi hyvällä tahdollakaan löytää positiivisia signaaleja, muuten kielteissävytteisen seasta, kanssakäyminen on jossain vaiheessa todettava negatiivisesti tulkituksi. Tällaiseen päätyvät voi lopettaa, ja jos niitä kohtaa enemmän, eikä muuta tuotavaa ilmene, on tosiaan kyse aggressiosta.
Yhteiskunnallisella tasolla asetelma on helpommin havaittavissa, selkeänä osallistumisena, mutta vailla kunnioitusta sanottua ja sanojaa kohtaan. Että tämä kohta tulisi toteutuneeksi, tarvitaan joskus positiivisia oletuksia viestijästä tai viestijäryhmästä, ja tämän poisjäänti tarkoittaa käytännössä sitä, mitä ei tarvitse hyväksyä.
L…
Viestin summaus lopussa on sitä, mitä tiivistin ensimmäiseen kommenttiini: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/juhamyllarinen/aitoa-ja-perustavaa-sananvapautta/#comment-3656801
Kun jotain menee lukkoon (kohtaan C), sulkeutuu hakemisen kohta pois (A).
Vuorovaikutukseen käy se sama kaava, jota ajattelin kokonaisempaa toimintaa koskevaksi.
Ilmoita asiaton viesti
”Aina ja kaikkialla vai yleisesti ja miten?”
Se sitaatti, lisätyin tarkennuksin, aina, kaikkialla ja yleisesti.
Teema on vähän vaikea, koska menee lähelle kanssakäymistä. Vasta tietyissä kohdissa, kun hankaluus on jonkun mielestä ollut ilmeistä, kulkupäätymistä on tehty kirjauksia rikoslakiin. Tämä siis koskien toimintaa yleensä, johon nähden sanallinen toiminta on erikois-sektori.
***
Aihetta voisi vaihtoehtotoiseti tuoda esiin yliajamisen tapahtumina ja toteutumisina.
Sanan/toiminnan-vapautta on voitava odottaa effektiivisenä, ja jos siihen ei voi yltää neuvotellen, on voitava todeta merkittävä mahdottomuus, jolloin mukaan voi tulla esim suvaitseminen tai muu siedettävä suhtautuminen.
Katkos on sama kuin jumi yleisesti, ja tällainen voi rakentua jotenkin spontaanisti, ja kaikkien toteuttamina. Kun jotain tärkeää tulee uhatuksi joltain, häviää olemassolon mahdollisuus joko tietystä yhteydestä, ja kokonaisempaa elämää koskien, itse elämästä.
Keinotekoinen esimerkki voisi olla se, jos on toiminnan vapaus, ja happi voidaan ottaa ilmasta tuotantoprosessiin, ja osa ajattelee, että neuvottelun paikka on todellinen.
Käytännön elämässä, näitä ilmenee, ja näitä myös tehtaillaan. Stalin on loistava esimerkki tästä, tosin ei tarvitse mennä sinne asti.
Yliajamisen lisäksi, kerrontaan voisi minusta liittää oletuksen itsenäisen toimijuuden arvosta, joka oikeastaan liittyy yliajamiseen.
Kannattaa varoa ihmisiä ja tahoja, jotka eivät ole itsenäisiä, eivätkä kunnioita itsenäisyyttä henkilötasolla, jne.
Kun on tekemisissä itsenäisyysvajeellisen kanssa, on mukana jotain sellaista, mikä vaikuttaa, mutta joka ei ole vuorovaikutuksessa mukana, tai sitä ei ole edes mahdollisuus saada vuorovaikutukseen.
Itsenäisyys kohtaamisen kannalta, voi pitää sisällään keskenkasvuisuutta, ja siihen liittyvää itsekeskeisyyttä, mutta tapahtumissa on silti aito osuus toista, vaikka vastaantulovalmiudellisena vajeena (V).
Voi toki ajatella, että kohdattava tai kanssakävijä aina raahaa mukanaan jotain laajempaa, mm menneitä oppeja ja kasvamisia (K), jotka vaikeasti itsekeskeyttäviä (em. V).
Jos ihminen kuitenkin kantaa vastuun itsenäisesti kaikesta K, säilyy itsenäisyyden ehto, kaikista törkykuormista huolimatta, eikä niiden käsittelyä varten tarvitse juosta henkilöä kaummas.
Tervehenkinen rakennelma, esim tähän tyyliin kerrottuna, on minusta tosi tärkeä, ja muu johtaa ajastaan tragedioihin.
Parhaillaan on menossa kirja: Punainen nälkä: Stalinin sota Ukrainassa.
Tuollaista teosta ei tarvita tällaisen pohdinnan kirjoittamiseen. Kanssakäymisen ilmiöistä on kaikilla kokemusta. Mitä sopivuudesta ja mahdollisesta osaa päätellä, tämä vaihtelee, ja tässä voi edetä, tosin joskus voi viitata kohtaan C (eka kommentti).
Keskinäiskytkentäisyyttä on, tai sitä on rakennettu ratkaisevasti, tarkoituksella tai muuten tavalla, joka pitää down. Käytännössä, repimisiä ja räjäytyksiä pidetään joskus terveinä piirteinä elämässä. Ei ihan vakuuta, vaikka käytäntö joskus olisi tätä. Reaktiot ja spontanoinnit voi ainakin mikroisina nähdä terveesti, koska estyminen voi esim johtaa tarvittavan tietoisuuden ja todellisuuskuvan syntymättömyyteen.
Ilmoita asiaton viesti