EUn näpit irti Suomen metsistä

Tuo otsikko on Hämäläisen edellinen blogi-otsikko, ja aiheissa kun mennyt jo eteenpäin, kommentoin jälkikäteen omaan blogiini, koska AO linja on minusta ihan hyvä esittää vaihtoehtona.

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/emailjuuso/eun-napit-irti-suomen-metsista/

[…] EUn aarniometsät ovat harvassa. Jostain kumman syystä EU haluaa kovasti huolehtia Suomen metsistä. Syy on se, että muut EUn jäsenmaat ovat tuhonneet luonnonmetsänsä jo vuosisatoja sitten. […]

*

Monessa kohden alkanut odottamaan, että kritiikki tosiaan on asiaa, eikä epämääräisyyttä.

Ei ole yleensä vaikea löytää niitä ontuvia kohtia, jos arvioitavana jotain selkeän kyseenalaista. Joskus täsmäkyseenlaistus voi olla hyvinkin vaikeaa.

Oleellista näissä on kuitenkin usein se, ettei lähdetä usein kovasti etsimään tarkennuksia. Jos jokin sohaisu tuottaa toivottua tulosta, argumentaatio sen verran että vaikutusta on saada aikaan.

Kritiikki tuollaisin lähtöperustein tarkoittaa joskus sitä, että asia puuttuu kokonaan.

Varjoja ja kyseenalaisuuden ilmapiiriä jotain kohtaan, voi toki kehitellä monella tapaa, siis perustellustkin. Tätä lähestymistapaa voi vaivata sama tarve vaikuttaa, tehdä vaikutus, eikä muuta parannusta tilanteeseen.

Kyseessä siis usein enemmän sota, sodan kaltainen (”)vuorovaikutus(”), ja EM kriitiikki sodan menetelmiä kohtaan, jos tämän oman tulokulmani tiivistää.

*

Kun EU on selkeästi asialla metsien suhteen, joilla on globaalia merkitystä, tällainen huomio kannattaa hyväksyä. Mitä jatkot… tämä on eri asia, siis todellakin vaikka asia-asia.

Amazon on samaa merkityksellisyyttä kaikille, samoin monet ympäristöön kohdistuvat touhut, joita tulee arvioida, ja vaihtaa tarvittaessa sopivimpaan tiedettyyn.

Jos EUn viestin torppaa asiana, tai pointti sivuutetaan, tärkeää on silti myöntää se, mikä EUn osalta on faktisen oloisesta, tai riittävän huomioitavan arvoista.

Voihan olla, että EU-alueen ei todellakaan kannata tersiä tiheään asuttuja kaupunkialueita entisöintiin, koska jos näin tehdään, voi syntyä painetta levittäytyä muualle.

Jos EUn sisäalueen luontoentisöinti johtaa Suomen asukasluvun lisääntymiseen, eläminen täällä on kuormittavampaa, ts maksaa, tuo rasitusta ympäristölle, sekä toisaalta pinta-alaa voi kadota täällä.

Seurauksena voi siten olla hölmöläisyys, jota kuvataan joskus pienellä täkillä, jota siirrellään tarvittaviin kohtiin, ja jokin osa jää samassa suhteessa ilman.

*

Jos EUn ajatuksen ottaa relevanttina, voi tosiaan tämän kautta yrittää tehdä jotain rakentavaa, koska torppaus vähän kuin kieltolakityyppisenä, on tosiaan katkosta, ja aiheuttaa helposti ongelmaa.

Kyse on kuin psykologisesta torjunnasta, joka vaikka välitön välttämättömyys, pitemmän päälle tarkoittaa jumitusta.

Mikäli EUssa oleminen voi hyödyttää kaikkia, sisä-eurooppa voisi saada niitä kaivattuja luonnonalueita helpoiten täältä, ja toisaalta täällä kun kylmää, jne, ja jotain voi saavuttaa paremmin EUn eteläisimmillä tienoilla, voisi vaihtokauppa tosiaan olla hyödyllistä.

Tällainen on minusta tervettä riippuvuutta, sillä maailman rajallisuus kun tulee vastaan, tarvitaan yhteistoimintaa, joka luo tehoa, ts vähemmällä saadaan enemmän, tai se tarvittava.

Tarkoittaa turvallisuuden ja vakauden kasvua. Siis kasvua jossain.

Suomi saattaisi tarvita esim aseita, tai suoraa talousjärjestelyllistä uudelleenorganisointia, mistä tosin voisi hyötyä koko EU.

Eiköhän näitä vastapalveluksen paikkoja löydy. Kauppa on tietysti jotain, mutta vastapalvelus jotain normaalimpaa. Näissä on eroja, mutta analyysi vaikea, vaikka tarpeellista tällaisten selvittely olisi.