Heikottumat luonnonilmiöinä ja tuotettuina (suomettuminen,…)

Kirjoituksen alkusysäys liittyy tähän haastatteluun: https://www.youtube.com/watch?v=TtKZ6GFNLX4 [Historia: Venäjän hajoaminen (Markku Kangaspuro) | Puheenaihe 290]

Kun Kangaspuron kerrontaa kuuntelee, tuli mieleen Gorbatschovista lännettyminen. Oli länsimielisempi venäläishahmo, eikä (laajasti) pidetty Venäjällä. Länsi tykkäsi, ja kyseessä lännen paikka.

Ei tainnut Gorba-liittymä päätyä lännelle kivaksi, kun saatiin jossain vaiheessa Putinia jatkoon.

Putin lopetteli perustuslain mukaisesti Medvedivin jatkaessa, tosin taisi jälkimaku olla lopulta sitä, että ei Medu oikein riitä, eikä ihan perinteiset, ja odotukselliset. Melkoista kehitystä, ja toimeen tarttumista, lännettymisvaiheen jälkeen.

Kun täällä puhutaan suomettumisesta, ilmiö on samaa. Nyt olisi lännettymistä, mitä toisaalta perusteltu sopivuudeksi, ihan varteenotettavien ihmisten taholta ilmaistuna.

Tulee mieleen lausunto, jota Marin käytti vallasta, sen kahvaan päästyään (SDP). Vaikuttaa vähän tältä.

***

Ilmiö läheisesti tunnettuna tosiaan suomettumista, ja lännettymistä, ja raivoa ja kiukkua jää sinne, kuka osapuoli jätetään. Tyyliin keputus, jos nyt Kepu tässä kovin kunnostautunut on.

Joka tapauksessa ilmiö on osa luontoa, ja moneen lajiin liittyvää. Valta ja dominanssi, ilmenee sen vastakkaisella puolella myös eläinmaailmassa.

Jopa Suomen sisäistä tilaa kun ajattelee, tästä kerrottu vähän omituisesti niin, että vasemmisto tekee oikeistoa myönnyttävää politiikaa ajoittain, ja päinvastoinkin, jos lykkyä ja vaihetta suotuisana pukkaa.

Yleisempi nimike näissä voi minusta olla tosiaan olemassa.

Jos tästä käyttää sanaa heikottuma, nimike voi mahdollistaa paremmin sitä, että ilmiötä tarkastellaan siten laajana, kuin oikeasti ilmenee.

***

Tärkeää on minusta myös heikottuma-ilmiön kytkentä eläinmaailman suuntaan, sillä tämä tuo ilmiöstä esiin enemmän yhteistä, vaikka kyseessä olisikin primitiivirakennelmaa.

Voi sanoa jopa, että primitiivirakennelma kun kyseessä, sitäkin tärkeämpää yrittää saada tällaisia tiedostetun piiriin. Peruskallistumana muuten voi olla se, että vasta uusissa vallan käänteissä, asetelmaa tulee verbalisoiduksi siten kuin ”se” (=sitä) ilmenee kulloinkin.

Ongelma heikottuman esillenostotilanteissa on tosiaan se, että liittyy usein verbaaliseen maailmaan painavasti vasta käänteissä, aivan kuin aiempi vaihe olisi ollut jokseenkin vapaata siitä, mikä nyt on tosi vakavaa ja odotuslinjan mukaista.

Kaukana peruskerronnasta, ei ole myöskään uskonnollisempi suhde siihen, mikä on saanut voimiensa puolesta alkaa ilmetä.

Uskonto näyttäs näinollen kytkeytyvän jonkin verran primitismiin, eläinmaailman syvärakenteisiin, vaikka ihmisten maailmassa, tuo ilmeneekin jo, myös verbaalisen tason kautta (jotenkin).

Samaa heikottuman teemaa voi liittää myös sukupuolia koskevaksi. Mitä ovat tuulet ja taipumat näissä.

Tarkoittaa mm feminismiä, ehkä myös vihervasemmistoa,.. jne, ja ääripäitä toisella puolen. Joskus otetaan terää, joskus mennään heikottuman kautta.

Eräs tasapainokohta syntynee akselille humanismi (ihmispainotus) … ”luonnollisuus” (eläin/ympäristö-osuus).

***

Suomen tilannetta jos ajattelee, heikottuman eräs muodon voisi nimetä myös eeuuttumaksi. On varsinainen juuttuma, joidenkin mielestä.

Kun eeuuttuma alkaa olla in, varmasti löytyy joku, joka ottaa potentiaalia puikkoihinsa, ja kutoo taas jotain, näistä langoista.

Näissä on tosiaan tarttujan markkinat, sillä jos jännitteitä, mukana on potentiaalia, ts sullottua energiaa, jota voi kohdetaa, kunhan sopiva pohjatyö ja kanavointi sitä, että tuotto-odotukset sopivia ja realistisia.

Maailman käänteitä voi arvioida näin, heikottuma-ilmiön käyttämisen vinkkelistä. Tarkoittanee ennallistamisesta lähtien… lista lienee pitkä.

Tärkeää kuitenkin ymmärrys, perusilmiöstä, ja voimista, jotka tulevat käyttöön todennäköisesti, myös ilman tietoisempia pohdintoja, kuin ratkaisuksi. Ovat toki sitä myös.

***

Se ihmetyttää, että kun on esim filosofiaa, ja filosofista todellisuuden käsittelyä… tällaiset kokoavat kerronnat aivan kuin uupuisi, tiettyjä ilmiöitä koskien.

Vaikea sanoa, mistä johtuu, eikä vajeeseen ehkä riitä se, mitä kyseenalaista siitä tulee mieleen.

Kattavuuskato, jopa tällaisen aktiivinen ylläpitäminen, on minusta selkeän vallitsevaa, vaikka yhteen nivotaankin asioita, tai mielikuvaa jää tästä pyrkimyksestä.

Kun todellisuudesta löytää jotain, tai jotain arvelee löydökseksi, kannattaa tapahtumaa ehkä oletuksellisesti tutkia, miksi jotain tulee löydetyksi, ja miksi ei ole tullut aiemmin.

Löytäminen on tapahtuma, ja toisaalta kertoo siitä, minkä suhteen on oltu nukuksissa. Aivan kuin heikottuma olisi yleisolotilaa koskien, mm nukuttumaa, ts (valppaus/havaintopyrkimys) -katoa.

Sfääriä voinee laajentaa tästä, tosin sfääri kerrallaan, voi olla parempi kuin sfääriähky.

***

Käsiteyhteydellisesti ottaen, pohdintaan voi liittää mukaan sanan absolutismi.

Suhteellisuus sanana on usein turhankin trendistetty, joten jotain huojuntaa (heikottumaa, voimaantumaa) kun ilmenee tälläkin tasolla, voinee seikan samalla ilmaista, tavan asiatapaan kuuluvasti.

Kun mennään kohden parempaa kattavuutta, verbalisointia ja esim käsitteitä koskien, vaikutuksenalaisuutta jos arvioi maksimeissaan, ihmisen käytännön todellisuutta koskien, voidaan puhua absolutismista, ja sen lisääntymisestä sitä mukaa, kun kattavuutta on matkassa.

Absolutismia parempi käsite olisi koherenttisuus, jota liitetään tieteeseen, tai sen vajeesen.

Absoluuttisuus ideaalisena kuitenkin käytännössä sen verran ihmiselle merkitsevä ja (maagisen) ohjaava, että ihan relevanttia tehdä parempi käsitekytkentä, konkretiamaailmaan, tai tähän suuntaan.

En ole filosofi, vaikka aihe kiinnostaa. Voisi ajatella, että koherenttisuus kun menee eteenpäin… ollaan tosiaan siinä (=sen perässä), mihin absolutismi viittaa.

Tällaisen näkemyksen puolesta pidän blogista, joka nostettu esiin viime aikoina: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jpvuorela/vapaa-tahto-sattuma-ja-valttamattomyys/

Pidän linkkauksia ja kerrontayhteyksiä tärkeinä, ja ehdottomasti rakentavina. Ei mitään syytä olla käyttämättä, jos vain mahdollisuutta.

***

Jumala ei heitä noppaa. Liittyy aiheeseen, ainakin assosiatiivisesti, ja vaikka on spekulatiivista, kannattaa ehdottomasti mainita.

Perusteluna on nukutteisuus, mistä ei ole odottaa hyvää. Joku kertoisi tästä rakemminkin kansankääntein.

Tärkeää minusta nähdä se, että eletään joka tapauksessa jotenkin, ja jos pinnan alla oleva todellisuuskäsite päin mäntyä, konkretisoituminen viimein on päin sitä. Siten heppoiset eivät ole vaikuttamatta, ja tarkoittaa ihan jatkuva-aikaisuutta.

Koska vapaudutaan siitä ongelmasta, millaisena esim Einstein ilmenee, yhä paraikaa? Tällaiset osaa ennakoida, ja sen, että näiden tehtailemattomuus tuskin on se juttu, paraikaisestikaan.

Viittaan tähän pohdintaan: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/villepaivansalo/ciceron-politiikan-filosofiaa-ja-joulun-ihme/#comment-3797435

***

On tosiaan heikottumaa, ja juuttumaa, hyvin monenlaisena.

Näissä on positiivisetkin puolensa, ts pysähtymisen paikat, vaikka rationalisoinneista ei puhuta kovin terveeseen sävyyn, eikä siitäkään, että ollaan vapaapudotuksessa.

Ääripäisyys tulee voida saada ilmaisunsa, ja mieluusti etenkin sen, ilman selkeämpiä inkarnoitumia. Ei tällainen voi estää sitä, että tavan elämää voi toteutua siten, kuin sitä ei mikään erityinen ole estelemässä.

Ajattelen tästä päinvastaisesti kuin mitä on todennäköisesti vallitseva sovellutus ja normisto.

juhamyllarinen
Lappeenranta

Ajatukseni maailmasta on tasapainoinen ja eheä, läheltä ja kaukaa. Pidän yksinkertaisuudesta perusarvona, jolle voi rakentaa muutakin jos tarve.

Hyvän maailman peruskaava on helppo. Joka asemassa tekee sen, minkä tietää hyväksi, ja jos ei, on valmis kokeilemaan uutta, jotta löytää perustaa.

Sama periaate kun joka tasolla, jos tasoja on erilaisina... voi aidosti odottaa läpilyövää tervettä normalisoitumista.

Kynnyksetön email: juha piste myllarinen että gmail piste com.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu