Hirviöiden mellastus

Hirviöitä tosiaan on, tai virtahepoja,… mitä nimikettä näistä käyttääkin. Vaikka näitä on liitetty perheen yhteyteen osuvasti ja tunnetummin, niin varmaan aika laajentaa käsityksiä, myös yhteiskuntaa, kollektiiveja ja  globaalimpaa kokonaisuutta kohden.

Historian luotaaminen, sen eri kulkuja ja tapahtumia koskien, tuntuu yhä kiehtovammalta, tosin vaatisi aikaa. Se mitä korviin kantautunut, … voihan senkin perusteella jotain hahmotella, kun ajatuksia voi täydentää ja tarkentaa, kun löytää lisää (esim sitä tietoa).

* 1 *

Kun jotain tiivistystä koostaa, tai jostain kertoo laajasti ja seikkaperäisesti, tärkeäksi tulee kuitenkin se, mikä sanottavaa liimaa yhteen. Ihmisen tapauksessa tarkoittaa juonta, eikä muutkaan eläimet varmaan kokoavasta tekijä/havaitsija/reagoija/… -puolesta voi sanoutua irti, mieli toimittaa tolkullisesti tarpeenmukaisia.

Kuvaavaa on käyttää tästä esim ilmaisua: punainen lanka, joka tuo resursseja siihen kokonaisuuteen, joka voi olla kasassa, toisiinsa jotenkin yhteydessä. Ymmärrys viittaa samaan, yhtenäisyystekijänä.

Koska paljonparjattu käsite: narratiivi toimii, eikä sitä voi olla jonkinlaisena olematta, mukaan tulee tietysti uhka, ja välttämättömän piirteen ongelmallisuus, ja sen käsittely. Kaikki noiden mukana kulkevat, eivät välttämättä saumaudu, ilman hierrettä, noin vain. Koska merkitystä säteilee, niin vaikka täyshankalana, integroivuutta löytyy vahvana, eri tavoin. Vihollisuus tosiaan voi tiivistää, kuten tiedetään.

Ymmärryksellisyys (tai kartettavuus), ja sen mahdollisuus, joka tapauksessa korostuu, ts palvelevuuden hakemisen perustekijät, suhteutus ja priorisointi. Tarkoittaa, että vähäinen materiaali voi linkkaantua enemmän merkityksiin ja tuloksellisuuteen, kuin mitä osataan ajatella.

Paradoksaalisesti, laatuvalinta (LAATUVALINTA) tarkoittanee toisaalta isoa otanta/valinta-avaruutta, vaikka on juuri paljon sitä ongelmallisuutta, tosin etenkin, jos jää hyödyntämättä, kun kerran jostain viisauden pohjasta ammentaen kasattu / saatu aikaan. Laadulla varmasti yhteys koonnassa, oli kyseessä mukaanotettava, tai kartettavasti suhtauduttavat.

Mikä tärkeintä, jokaisella on varmasti mukana jotakin, mistä voi hyvin startata. Mitä voi valita, niin varmaan jotain, jotta osaa kartuttaa valinta-avaruutta, jos siihen osoittautuu tarvetta.

* 2 *

Paluu kokonaisemman oloisen rakentumisen kuvaukseen, ymmärrys- ja erottomisteeman (jaonteko) maininnan jälkeen …

Hirviömaailman kartoitusta voi aloittaa vaikka tehdasoloista, tai maataloudesta järjestelyistä,… päätyen vaikka rahalaitoksiin ja eri toimijoiden hirviöarkkeihin.

Oli saatavia (hiiltä, metallia,…), ja varmistamaan kun ryhdyttiin osuuksia, liikkeelle mobilisoitu sitä, mitä voitu saada kasaan. Näin ajatellen, mainittuja aikoja edeltävät vaiheet, helpompi liittää samaan, aikansa mukaisesti. Selittyy ne kanssakäymiset, joissa ihmisveri virtasi, nykypäivän mittapuun mukaan, aivan toisella tapaa. Tätä historian jatkumoa on kuvattu paljon tarinoissa, eikä syyttä suotta, vaikka näinkin usein arvellaan.

Sivistyksellisemmäksi katsotun historian vinkkelistä, aiempi petomaisuus tuntuu tosiaan pöyristyttävältä. Havainnot ovat kuitenkin sen verran kiistattomia, että jaettavuutta löytyy samalla tapaa, kuin tieteen tekemisen mahdollisuudesta on ollut tapana korostaa, sikäli kun tieteeseen ajatellaan liitettäväksi jollain tapaa yleistä jaettavuutta.

Kun kiistattomuutta on, ts perusteita vakuuttaa useampi, havaintoperusteisemmat ilmiöt selkeämpinä, painavat. Peruste on selviämisessä, esim jakajamäärään satsaamisessa, tosin välittömänä toimena, koska tiettyjä katkoksia pärjäämisessä ei saa syntyä sekunniksikaan.

Selviäminen / pärjääminen, luo painetta muuten laaja-alaisuutta painottavassa tieteessäkin siihen, että vakuuttamisen laajuudella on omat, vaiheeseen liittyvät reunaehtonsa, puhumattakaan, miten paljon tieteestä muulla tavoin hyötyjän kannattaa satsata yleiseen jaettavuuden mahdollisuuteen, jonain aikana.

Realiteetit luo rajoitteensa, mitä tieteen piiriin on mahdollista järkevästi ottaen yrittää saada mukaan. Menee selviytymiseksi, kun puhutaan rajoitteista, ja vähällä pärjäämisestä.

Terveyden puolella, jotkut alan gurut ovat oivaltaneet, että pahimmat heikkoudet eivät synnykkään kohdista, joita varten selviytymismekanismit ovat parhaassa terässä.

Jos kuolema uhkaa selkeästi ja välittömästi, asiaan osataan reagoida, ja vaikkei osattaisi, niin reagoidaan siitä huolimatta, ja yleensä tarkoituksenmukaisesti, ellei ympäristössä täysmuutos, aiempaan nähden.

Ongelmallisempia käytännössä, ovatkin elintapasairaudet, jotka nakertavat pikkuhiljaa. Havahtumisen paikkaa jos ei ole liittää uhkiin ja trendeihin, sitä vain poistuu kuvioista, pikkuhiljaa.

Ymmärtämisen katvealue syntyy tosiaan vakuuttamisen tarpeesta, joka myös välittömyyteen enemmän kuuluva, ja liittyy tosiaan havaittavuuteen, joka keskinäisyyttä liimaavassa roolissa, ja toisaalta ulostaa pois herkästi sitä, mikä ei sopivamenoista integraatiota edistä. Noin, vaikka tarkoitus ei olisi tehdä jakoa, vaan yhtenäisempää.

* 3 *

Paitsi että toimijapohjavalikoitumaan, sekä havaittavuuden yleisen mahdollisuuden varaan rakentaminen luo paljon dissaamista ja osaintegroitumista, sama mukaanottamisen ja karsimisen piirre esiintyy yleisemmin tarkkuudessa ja sen hakemisessa, ihan yleisesti.

Tarkkuuudessa on menty paljon eteenpäin tietyillä alueilla, ts melkein kaikessa. Miten kokonaisuus (pientoimijat, saman vahvuiset,…) seurailee, onkin toinen juttu.

Peruslähtökohta tarkkuuden kokonaisuutta sotkevassa puolessa on se, että tarkkuuslisä saavutetaan kapean otannan perusteella, koska otanta tiettypohjaisena, antaa tietyn mahdollisuuden tehdä valinta. Tarkkuutta priorisoidaan (edes jotain saamisen paikkaa), ja jotain saadaan, valinnan osuvuudesta (vähän pakosti) tinkimällä. Tiettyyn rajaan asti riittää, tarkkuuden puolesta, kunnes tarvitsee hoksata muuta, jo pelkän tarkkuuslisän parantamisen takia.

Saaminen ja tulokset kuitenkin painavat, ja erikoistumisen paikkaa tarjoutuu, tai sitä haettava. Näin, riippumatta muuten valmiuksista, toteutuspuolella. Seuraus väistämättä jossain vaiheessa on se, että on paljon tipahtaneita, ja mennään vahvemmilla toimijoilla, tosin vahvuus perustuu paljon tiettypohjaisuuteen,… mikä nyt spesialipuolelle on soveltunut, sitä tukemaan.

Vahva spesialisti, voi jossain tilanteisssa olla sivutekijä, jonka paras vahvuus on esim sivustakatsojan roolissa. Sama heikkous helposti kaikissa spesiaalipuolen marginaaleissa, plus ongelma, joka syntyy kytkeytymättömyyden haasteesta, kun esim sivustaseurailu minimoituu, kiitos tärkeämmäksi jäävien. Sivustaseurailijan kytkeytymättömyyskato taas liittyy samalla tapaa erikoistumiseen.

* 4 *

Hajoamistekijöiden ja dynamiikan kuvaus edellä vaatisi selkeämmän ilmaisun, tosin en perehdy selkeyttämään sitä osuutta. Jotain saatu kasaan (tämä tarina).

Hajaannuksen seuraus on kuitenkin verkkomaisuus, joka (umpinaisten) solmujen takia aiheuttaa paljon ulkoista oireilua, sisäisen epätoimivuuden kautta. Menee kuin umpisuolen toiminta, tai suolen toimintahäiriöt. Miten tilannetta kuvaakin.

Tämän erikoistumisajan mukaisuuden haasteet näkyvät maanpuolustuksessa, maidenvälisissä,… työelämässä ja toimeentulossa, sekä lähempänä ihmistä. Tarkastelun päivitystarve menee kautta linjan, ja syy tosiaan se, että kaikesta osataan hakea tarvittavaa. Jos ei osata, erikoistutaan vaikka uhriuteen, jne.

Hakevan markkinat, olipa pystytetty miten oli, tarkoittaa hyökkäämisen korostumista, ja hyökkääjän parempaa asemaa. Hyökkäys on näin priorisoitu, ja selviytyminen korreloi paljon, tämän lähestymistavan kautta.

Se, miten hyökkäyksen (valtaus) toteutus menee, tässä tosiaan parannetaan jatkuvasti juoksua. Tarkoittaa tietysti erikoistumista myös torjuntaan, kun on väistämätön osa hyökkäämistä. Näin selittyy varustautumisen tarve. Näillä on yleensä yhteys, ellei hyökkääjä ole mahdollinen toteuttamaan täysyllätyksiä.

* 5 *

Kun oli tosiaan niitä teollisuusympyröitä, jota kuvaten asetelmaa on paras tuoda esiin, vaikka ilmiö koskee tosiaan helposti kaikkea toimintaa …

Olot oli tosiaan rankat, kun töitä paiskittiin, työläisiä kuoli, heitä hyväksikäytettiin heikkoina muutenkin, … eivät saaneet oikein korvausta tekemästään, … ja kaikkea muutakin meni, ympäristöä myöten.

Oleellista ei ole kuvata kurjuuden jakautumaa, tai päinvastaista päätyä. Trendi on tässä isompi juttu, ja määräävämpi, johon syytä enemmän kiinnittää huomiota.

Kun aikanaan tehdasoloja parannettiin, kuten onnistuneiden vastataistelujen motivoimana saattoi odottaa, tehdaskoneisto jalostui, ja luvattua toteutui. Hyväksikäytön asteesta voitiin vähän tinkiä, … kunnes tuotanto on mennyt sille tasolle, että järjestelmän työläisiin tarvitsi nojata yhä vähemmän. Eletään tätä vaihetta, melko pitkälle, monella tuotannon alueella, ellei uusia sektoria avaudu, täysin odottamattomine työntekijätarpeineen.

Tehdastyöläiset ovat rakentaneet asioita aikoinaan, ts antaneet osastaan mahdollisuutta (ajan,…) fiksummalle tuotannolle.

Omistavampana, ja paremmalle puolelle jäävänä, jossain myöhäisemmässsä prosessin vaiheessa, vaikea ajatella sitä, miksi toimivuus, menestys ja kivat seurannaiset,… eivät voisi kuulua sille, joka tätä puolta edustaa.

Mitä tekevät he yhteisen, tai edes itsensä eteen, joilla ei ole tarjota mitään hyödyllistä, vaan ovat käytännössä elätettävinä?

Tehdastyöläisyydestä voi marssittaa kerrontaa terveyspuolle, mikä jollain tapaa pehmeämmin otettu alue, puhumattakaan sodasta ja sen maailman rakentamisesta.

Jalostetaan rokotteita, ilman tuottajavastuuta, sekä kehitetään lääkkeitä, ja viedään geenitekniikkaa eteenpäin ja sovellukseen. Hyvä kenttä, hyvä mahdollisuus. Teknologiset valmiudetkin otettavissa mukaan, kaikki edistävät kumulat. Kunnon tuottomahdollisuudet kyseessä.

Sama ruuassa, ja perustuotannossa. Toisaalta, tekoälyäkin aika toimivaksi jo saatu. Jos vielä jotain keskeneräistä, niin eiköhän ne jalostu, kuten tähänkin saakka. Ja jos uutta, niin alkuun ehkä roiskuu ymmärrettävistä syistä, mutta parempaa on varmasti luvata, ja tästä löytyy aidosti dataa.

Mitä on sitten odottaa tulevilta ajoilta? Ei välttämättä kiinnosta heitä, joilla asiat alkaa olla yhä paremmin kunnossa, ja muualla näkyy elinkelvotonta väkeä, erilaisine ongelmineen.

* 6 *

Vahvuuden pohja, ja siitä kumpuavat piirteet, ovat tietysti yleisiä, vaikka monella tapaa rakentuvia. Se rakentamisen prosessi, jonka eteen läjätty lähes kaikkea mahdollista, ilmenee laajimmin ja tuntuvimmin, vaikkei välttämättä kokonaisuutena kovin hahmottuvana.

Merkittäväksi elettäviä asioita eletään, ja huomio kiinnittyy lähinnä siihen, mitä on havaittavissa, ja mitä on havaittavissa sopivasti valittavana porukkana. Ilmenevien syyt ja niiden tulkinta ovat asioita, joista on paljon tietoa.

Ratkaisuja ja sovelluksia koskien, hahmotettavuus ja kokonaiskuvat ovat jotain, tosin käytännön toimiakin tulisi odottaa, ja tuloksellisuutta. Ainakin niillä alueilla, mitä koetaan hankaluuksina. Silloin priorisoituu muukin kuin positiivisten seuraamusten kuittaajat, tai sivustaseurailijan vahvuus, ts ne voimavarat ja aidot motiivit, joiden reagoitava välittömämmin eri tekijöihin (prioriteetit, uhkat, …).

Soveltamisesta ja ratkaisutyöstä ei ole silti ehdottaa paljon. Tärkeää on ollut kuvioiden tietty kartalle asettaminen. Muu on enemmän… vaikka hakemista, jos tästä näin sanoisi, jos haluaisi välttää johdatukset, jotka osoittavat jotain turhakekiinnittymää, johon päätyminen käytännössä yleensä vääjäämätöntä (VÄÄJÄÄMÄTÖNTÄ), ellei poikkeusta.

Peruste edelliselle on siinä, että mihin on voitu luottaa, sen uudistamishankkeet ovat samaa kyseenalaistamatonta aluetta kuin mikä on onnistuneeksi todettua ja elettyä, mikäli uudistusten toteutus muuten mahdollista. Tämä tosin yleensä yhden vinkkelin näkökulmasta (asemasta), jonne päädytty. Vaikka kyseessä vain yksi vinkkeli, se riittää, ratkaisuvoiman vuoksi.

Jatkot ei välttämättä ole niiden päätyjän vika, jotka effektiivisesti ottaen tekevät tulevaisuuden. Syntymäpaikkaansa ei voi oikein valita. Valmistumiseväät yleensä kuitenkin riittävät pitkälle, saman tilan ylläpitämiseen. Sama ylläpito valmius, toki menee jakoon laajemminkin, vaikka selvityksenä olisi vaikea. Kirjoitin tästä isomman vastuun puolesta edellisessä aiheessa: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/juhamyllarinen/kansalaiset-ansaitsevat-nykytilan/, eräällä tavalla.

* 7 *

Lopputoteama ei voi oikein olla kuin se, että mitä oltiin rakennettu yhdessä, yhteispanoksin, se luo ne valmiudet, ja vaiheen, jossa yhteisempää rakentamista ei tarvita samalla tapaa, eikä ihmisiä.

Kun ihmiset ovat eri maailmassa tekemisten ja saamisten puolesta, eikä prosessin kehittymisvaiheista ole tietämystä, syntyy maailma havaintojen pohjalta, joita ei ole kuin senhetkisyydessä, ja siinä kun historiasta löytyy jotain, tätä tulkitaan nykyisyyden mukaan, mikäli konteksti määräävän alainen.

Eäs päätelmä voisi olla, että kaikki mitä rakennetaan, ja mitä tuloksia saadaan, tulisi jakaa välittömästi tasaisemmin, koska erijakoa ja sen muuttavaa vaikutusta ei voida enää jatkossa korjata, havaintoihin perustuen. Mikä tahansa tilannne vallan ja elämisen edellytysten suhteen, on elettäväksi arjeksi kelpaavaa, eikä toisenlaista voi perustelujen puolesta esittää minään aikana siten, että se vaikuttaisi tilannetta muuttavasti.

Kyse on dilemmasta, johon eräs rasismista kirjoittava on päätynyt. Kyseessä oma tulkinta kirjan otsikosta. Kyseessä kirja: Miksi en enää puhu valkoisille rasismista.

Puhuminen on jossain vaiheessa turhaa. Päätelmä ei tarkoita, että vaihtoehdoksi esitettäisiin aina aseita, tai kunhanjotainmuuta. Itse markkinoisin (vailla perustetta) sitä, että näille ei tosiaan pyritä tekemään mitään kovin aktiivisesti. Vaikea todistaa sitä, että kaikki tekeminen menee helposti ongelman kasvattamiseen. Tutkailu jees, eikä kivusta varmaan rangaista. Kumpikaan äskeisistä, ei tosin pidä paikkaansa.

Aivan kuin tuon r-kirjan päätelmä menisi Wittgensteinin sanojen mukaisesti. Kant on minusta myös paneutunut tälle alueelle, joka liittyy todellisuuden ymmärtämisen mahdollisuuteen. En tarkoita, etteikö dilemmaa arkisemmin voisi ottaa ihan sosiologisenakin, jolloin tämä avautuu kaikille, yhtä lailla, ellei kokonaisemmin, vaikka perusteita tarjoavana, esim Kantilla on varmaan paljon sanottavaa meillekin.

* 8 *

Päätelmät, joita maininnut, ovat luonteeltaan passiivisaggressiviisia, tai tämä on liittää mukaan, jos käytännön elämää ajattelee. Jonkin verran tämä voi olla realiteetti, vaikka toki samalla patologiatulkintakin toteutuu. Missä määrin realiteetti, riippuu varmaan oloista. Niistä kirjoittamani kertoo lähinnä haasteellisuuden ja mahdottomuuden.

Kirjoitus epätoivoisine osineen, ei koske ympäristöjä, joissa ero ihmisten välillä mahdollistuu siten, kuin mitä nykyisyydessä on mahdollista. Tietyllä tapaa tämä hetki on vahva lukkotilanne. Eri asteisina, näitä on tietysti tuon tuosta.

0
juhamyllarinen
Lappeenranta

Kynnyksetön email: juha piste myllarinen ät gmail piste com.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu