Hyviä tapahtumia tiedossa

Kun naapurissa menee tätä: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/timoaunio/rumia-tapahtumia-tiedossa/, ajattelin vähän tasapainottaa, enkä tuon blogin yhteyteen.

Oikeasti, käsitellyt paljon apokalyptiikkaa, ts dystooppisia skenaarioita. Paljolti Orwelin jäljillä.

Ajattelen, että mitä enemmän osuvaa käsittelyä tästä on, eikä vain varoittavien ja selkeyttävien unien (jne) muodossa, sen pienemmäksi käy dystopioiden mahdollisuus.

Senpä vuoksi tasapainotusta, tätäkin osuutta koskien, tai mitä lopulta onkaan …

***

Kun maailmasta kerrotaan vähintään haasteellisesti, ellei toivottomasti, jos nyt ylipäätään suutaan voi mahdottomuuden edessä avata, tai tajuntaansa, niin ainakin faktisesti yritettävä pinnistää sen toteamiseen, että…

Ihan seesteisen oloisia vaiheitakin on nähty, ja jopa pitkiä seesteisen vaiheita, isoissa kansanryhmissäkin.

Läheisin kohtalaisen selkeä vaihe löytyy Suomesta, toisen maailmansodan jälkeen. Rakentelu vaikka nojasi pakkotilanteeseen, niin sai aikaan terveen oloista toimeliaisuutta.

Oleellista tässä lienee pakotteen positiivinen suunta, ts voima ei kohdistunut sisältä päin hajoittavasti, vaan sysäys lähti ulkoa päin, ja toisaalta tarpeenmukaisesti kun voitiin liittyä menoon, omakohtainen toimijuus toteutui hyvin.

Pakote oli tuki, ja toimijuus oli jotain omaa, ei vieraan käyttöä. Miten tästä nyt sanoisi. Luonto oli tuossa raiteillesaattaja, ainakin merkittäviltä osin, samoin naapurin (~globaalin) panos, oli mitä oli.

Kun kaikki siltä osin meni hyvin, ja luonnon vaatimusten mukaiseen yllettiin, jatkamisen tilaan tuli selkeä muutosta, tuloksellisuuteen päästessä.

Nousukauden jälkeistä aikaa voi ehkä kuvata kerätyn sulattamiseksi. Mitä on saatu aikaan, ja miten sen kanssa sitten pärjätään, etenkin kun ohjaavuutta vaikka on, niin se tulee sisältä hajoittavasti, ja vaikka ulkoa osa, niin …

***

Konkreettista mallia hyvästä en tähän sorvaa. Malli voi olla ihan hyvä, vaikka tämä luomus koskee vain sitä, millainen sen voisi tai tulisi olla luonteeltaan.

Aika eri asia elää hankaluuksia ja haasteita maailman A, kuin se, että noita ottaisi vastaan samalla mitalla, maailmasta B. Vaikka kummatkin motivoivat paljon, ja vaativat resurssien käyttöä, niin toinen tarkoittaa vahvistumista, ja toinen päinvastaista.

Dystopioista saattoi olla jokin päinvastaistus, käsitepuolla. En osaa liittää tähän viestiin, kun en taida tietää sanaa. Tällaisen kieltäminen, ja suhtautuminen tähän utopiana, on yhtä lailla tekona epäterve, kuin dystopioitten esittely vääjäämättömänä, ja ehkä lähinnä omiin tarkoituksiin satavana.

Angnostismin kaltainen on neutraalia, valmiutta … jotain tämänhetkistä, vaikka tilana on labiilia, eikä toislaitaisuutta, etenkään pitempiaikaisena olotilana. Samaan överipäätelmäisyyteen viittaa tiukka skepsismi sekä fundamentalismi.

Eräs tyyppivinokas tälle ajalle ja yleisesti ihmiselle on tietysti yksilöllisyys ja kollektiivisuus. Toista kun painotat, niin toisen saat vastaan, entistä rajumpana. Aivan kuin molempi ei tarvittaisi, ja kaikilla ei olisi oikeus elää kokonaisempaa itseään (KOKONAISEMPAA ITSEÄÄN).

Jokin raja erikoistumisissakin, tai sanotaan, että jokin sopivuus vauhdille, ja synkronialle, josta kuitenkin eletään. Mitä on ne tasapainopisteet, eliöiden tapauksessa, joita syytä kunnioittaa, sekä liikettä, joka näihin on pakosti liityttävä.

Ekologiat kuntoon, ja menee kivemmin. Näin kai tätä voisi tiivistää. Ekonomisuus on vain osa tätä, ja jos väärin säädetty, sen verran hankala juttu, näin isosti otettuna, että turha kuvitella ekologioista.

Talouslogisen kun tempaa käsitepuolelle tetsonperiaatteella, voi ehkä ymmärtää paremmin, minne mahdollisesti kykenee kantamaan. Kykenevyyttä en väheksy. Minne heilutellut, sieltä kömmittävä jatkoon.

0
juhamyllarinen
Lappeenranta

Kynnyksetön email: juha piste myllarinen ät gmail piste com.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu