Ilman infraa, mikään tila ei riitä (susiongelma)

Menee susiongelman nimellä ((https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009423107.html)). Osuvammin ottaen, kyse on asutusongelmasta (tilankäyttövaje).

Jos asutus on tiivistä, mutta viihtyisän väljää samalla, erilaisine tekemispaikkoineen, eikä kaikki asumisen alueet ole vallattu autoilla, ja auto-infralla, turhakekeskuksilla …

Lopputulos on, että ihmisen asumisviihtyvyyden kautta, seuraa myös susien viihtyvyys, ja ennenkaikkea riittävä olemisen tila, ja tilanne, eikä epänormaalius, ja siihen liittyvä sekoilu.

Tiiviit ja ihmiselle riittoiset asuinalueet sopiva pinta-alaisina, takaavat myös erämaapääsyn, ja ihmisellekin, koska ei tulisi olla montaa sataa metriä enempää ryteikköön, metsiin tai rannoille.

***

Hyvää olisi lähitoimivuus, jolloin liikkumista voisi tehostaa (JÄRJESTÄÄ, SIIVOTA) normaaliksi, mitä erityisliikkumisen tulee olla, vaikka osan tulisi voida liikkua päivittäin, jonkin syyn takia kauemmas, tai sinnetänne.

Ilman infraa, mikään tila ei riitä.

Yleensäkin, minkä voi sanoa näkyvän omituisena, tilanteeseen puututtava saman tien, eikä odotella, millä ihmeen tavalla seuraukset voisi alkaa näkyä.

***

On totta monesti, että tilaa kannattaa hakea ahnaasti, jolloin voi tehdä paluuta paremmin perustein. Menetelmällä on arvoa, tosin paluu-paikat, ja palaamisen mahdollisuus täytyy olla mukana (joustavuus).

Hyvä tosiaan muistaa, että mitä isolla vapaudella tehdään… siitä ja sen kulusta ei kukaan helposti vastaa.

Kyse ei ole vain kommunismin välinpitämättömyysdilemmasta, ellei kommunismia halua kiinnittää yleisemmin kaikkeen, ts puhua sen kautta.

Nykyisin ei ole tapana edelleenkään ajatella sitä, mitä joudutaan päivättämään, säätämään todellisuuden mukaiseksi, tai heivaamaan helkuttiin.

Tilan häviämistä on yllättävän relevanttia ajatella tilankäyttövajeena, vaikka nimikkeet tällä tavoin tuntuvat toisiaan poissulkevilta.

***

Jos tilankäyttöperusteita ei ole, niitä ei esitetä, osata tai käytännössä voida  ilmaista (ilmaisumahdollisuusvaje), on luonnollista edetä tavalla, kuin mitä kulku ja liike yleensä… on syytäkin olla.

Tilankäyttöä ei tulisi estää ilman perusteita. Osasyy tähän on, että perusteita on aivan varmasti on löytää aitoina, mikäli eletään normaalisti.

Pseudoperusteet tekee perustemaailmasta inflatorista ja epäuskottavaa. Ei ole järkeä sopeutua epätodelliseen.

***

Tilankäytön ongelma voi kertoa epätodellisuudenmukaisesta elämäntavasta. Tilankäytön ja turmeltumisen ongelma on siten myös sitä terve-komponenttista, terveestä kertovaa, niin omituiselta kuin tällainen toteamus tuntuukin.

Luulisin ilman perusteita, että kyse on mittarista, joka kertoo aidosti demokratian tilasta, ts siitä, mitä relevanttia on onnistuttu huomioimaan, jolloin ihmisyksilöt voivat kokea elämää lajityypillisesti.

Ongelma on enemmän mahdollisesti ilmenevän tyytymättömyyden ylikävely väärissä kohdin. Tällaiset ongelmat ovat ihmisille hankalia, koska kääntyvät käytännössä vertaispaineeksi, oli sen arvoista oikeasti mukana suorasti tai ei. Epäsuoruuskin on usein relevantisti koettua, täysperustein.

***

Siinä kun eriarvoisuutta oikeasti on [= (pelkkä) erilaisuus], ja tällaiset huomioi paremmin… erilaisuutta ja sen mahdollisutta, ei tarvitse olla jatkuvasti tuomassa esiin tavalla, joka käytännössä hajoittaa nykyisen tyyppisenä pyrkimystoimintana (miten reagoida).

Kaikki tuotava ratkaisupöytään, sen sovitun ja hyväksytyn pöydän läheisyyteen… jonka ääreltä ei ole odottaa kuin syntyvä ongelmaa, mitä isompi on rahtaus. Siinä on jollakulla lankoja järjestettävänä enemmän kuin mihin voi kyetä.

Käsittelyruuhkat ja tavarasotkut vielä ymmärtää, mutta jos nämä jäävät tosiaan vielä paikoille, josta käsin mahdotonta tehdä mitään järjestelyjä. Tarkoittaa sopivan toiminnan ja muun järjestely eriytymistä, ts jakoa sen suhteen, mitä on käytäntö ja mitä kuvitteellinen, tai kuvitteellissopimuksellinen.

***

Perustasolla ongelma menee lähelle ihmistä, ja ihmiset tämän kokoisemman todellisuuden suhteen toimijoina, lähinnä limboutettuja, perussopeutumisvaatimuksiin nähden.

Limbotti, voisi kuvata tätä syrjäytetyksi vietyä (järjestettyä) ”toimijaa”.

Kannattas alkaa vähän tarkentaa, keitä voisi alkaa jahdata. Sudet varmati hyviä, mutta limbottilöydösten mahdollisuus tarpeiden hetkellä, ei jää noihin nelijalkaisiin. Kasvunäkymät vähintään kohtalaiset, ellei jyrkän kasvasti lupaavat.

Vahva toimija ei ole vain vaara-arvoinen ympäristöllensä. Jahtaamiskuluissa säästyy paljon resusia, jos antavat elinvoimaa, eikä niitä suuntauteta jahdattuina hajoittamaan kaikkea eteen tulevaa.

Tätäkö se yhteistyö kokonaisena merkitsee, ts eheyttä, ja hyvinvoivuutta? Liittyskö mitenkään… vaikka siihen darwinismiin?

***

Mieleen tulee kaikki se edistys eri alueilla, joita tunnetut tiedemiehet tehneet, ja joiden tutkintaan ovat paneutuneet. Päinvastaista viimein tarkoittaa ajassa se, mitä on ns ”suurihmisten” kontribuutio ollut.

Aika erikoinen löydös, vaikka ei tosi paljon jaksa yllättää. Poikkeavat ovat mahdollisia joskus löytämään tällaisen logiikan, siis tietysti sen logiikan, tai magistiikan.

Peruste faktanomaiselle on tärkeä, tosin tätä ei kannata avata tai kertoa mahdollisena helmenä sioille.

Vaikka noin tuli sanottua, matkaan meni ne perinteiset,… mitä en jakomielisinä täysmääräisesti allekirjoita, koska ylitiivistyy tyhmää.

***

Usein tehdään ns tyhmät, ihan tarkoituksella jopa. Ei tietoa siitä miksi.

Mistä tavallisuudessa on kysymys, jos on toisaalta niin vaarallista? Millaisia kuvauksia tähän voi liittää, että jotain selvenee paremmalla tavalla, joka tekee oikeutta viimein todellisuudellekin.

Ruotivamielisyys ei tosiaan ole vain hyvää, vaikka olisi maapallon tapa. Sopivaa kuitenkin sanoa osin noin, koska muuten menisi väärin.

***

Tavallisuus voi olla hyvää, tilaa ja tarvittua… tosin jos rintamat jää, homma ei toimi.

Mieleen tulee perusteet, perusopetus ja perustaidot… jotta ei vain alettaisi missään tapauksessa soveltaa niitä siihen, mitä todellisuus muuten vaatii.

Perusmeiningeiltä ja niihin satsaamiselta putoaa pohja, jos vain ne, eikä ns soveltamista, ja jotain etenemistä siitä, mitä arvokkuutena pohjustettu.

Ehkä maailma ymmärtyy tästä vinkkelistä taas astetta paremmin. Turvallisuutta tarvitaan paljon, mutta se on samalla riskiainesta, samassa suhteessa.

Turvallinen, tavanomainen, odotettu ja hoidettu… tällaisen näkeminen vaarallisena ja epäluotettavuuden arvoisena.

***

Todellisuuskuva on vaikeamman päättelyn takana, koska selkeä turvallisuus-määrä/tila aidosti myös näkyy… päinvastaisesti, mikä todistaa samalla sen, mikä on in, ja mikä out.

Määrä, ja olet parvessa. Harva, ja olet laidalla.

Laitalainen on suoraan muistutus vieraasta. Centteristi on merkki siitä, mitä todellisuus ei välttämättä ole, ainakaan sillä painolla, jolle vastakkaisempia esityksiä ei ole, kuin sääntöä vahvistavina.

Esko Valtaoja tiivisti jossain puheenvuorossa ihmisluonnon suhteen muuhun luontoon, hyvin tavallispainotteisesta vinkkelistä kerrottuna, ja tosiaan onnistuneen oloisesti. Mitä muuta voi julkisuuden henkilönä, julkisuuden perusainksia tukea… tähän en ota kantaa.

Vaikka olisi tavallisuudesta poikkeavaa eliittiä aitona, mitä se eliittikirjo voikin olla,… ja eliitin osuus on tosiaan tehdä tilaa ja palvelua tavallisuudelle… tilanne on helposti jännitteinen, ts asetelma melkein ihmislajin mukaisesti myös tiedostettava, ainakin jossain vaiheessa tai tilanteessa.

Milloin tietyt perusrakenteet ja toteutumat ovat niitä… jotka on voitava tuoda esiin sanallisemmin, ja tiedostetummin? Milloin riittää pelkkä toimivuus… ja miten kauan tuon tilan varassa voi ajatella leijuvansa ilman erityisempiä vaaroja.

***

Rajansa tavallisuudessakin, kuuluisi tavallisen sanotusti kajauttaa. Rajoja ei tässä yhteydessä todellakaan tarvitse (kannata) painottaa, tai ns kaiken rajallisuutta.

Vaikka näitä menee lukuisina kliseinä… mitähän on se vääristävä vaikutus, jos suhtautumista oikeasti olisi välttämätön päivittää, ts löytää sitä todellisuutta, jota ei löydy oletteisella, joka ei ole mahdollinen tuomaan mitään tarvittua.

Mikä siis ilmaisuna voisi olla jo sovellettavan arvoista, ja toimivaa, jos ei enää aina se aiempi. Kliseet tämän alueen ympärillä ovat helposti yhtä verbaaliprimitismiä, jossa asia ei ns merkitse.

Onko välttämätöntä, että itsepuolustuksellisiin toimiin liittyvät jyrkät tulee ilmetä myös verbaalitasolla, ja mitä tällaiset voisivat vaihtoehtoisina olla.

Selkeää simppelisotkua, joka voi alkaa vaivata, jos nyt oikein käsitin. Tässä moodissa ratkaisupöytien ääreen, mutta äänimääräisesti, ja vain siten.

Eläköön äänestys, ja sudet vaikka Helvettiin.

Siperiakin käy, ainakin toistaiseksi. Sinne ei turkiton lähde, vaikka huomisesta ei mitään luvata, koska sitä ei kukaan voi tietää. Eikä tosiaan voi tietää, mikä on tärkeintä näissä.

Näitä tapahtumia tiedetään tosiaan jo paljon historiasta. Miten tulla toimeen, sen tiedon kanssa.

juhamyllarinen
Lappeenranta

Ajatukseni maailmasta on tasapainoinen ja eheä, läheltä ja kaukaa. Pidän yksinkertaisuudesta perusarvona, jolle voi rakentaa muutakin jos tarve.

Hyvän maailman peruskaava on helppo. Joka asemassa tekee sen, minkä tietää hyväksi, ja jos ei, on valmis kokeilemaan uutta, jotta löytää perustaa.

Sama periaate kun joka tasolla, jos tasoja on erilaisina... voi aidosti odottaa läpilyövää tervettä normalisoitumista.

Kynnyksetön email: juha piste myllarinen että gmail piste com.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu