Ilmastonmuutos langanpäänä

Tuntus siltä, että työttömien ja talouden yhteydessä on tosiaan päällä jonkinasteinen sodan luonne, jo yhteiskunnan sisällä. (Valta on tietysti se juttu) Sodissa haetaan puolet, ja määritellään ihmisten paikka. Puolueettomat voidaan katsoa passiiviseksi, tai hiljaisiksi vihollisiksi. Yhtenäiskäytäntöjen soveltaminen työttömiin, tuota ajattelua vasten, on selkeämmin ymmärrettävissä.

Jos taas ajattelee toisinajattelijuutta merkittävissä kohdissa, jossa on tosiaan hankaluutta, niin tässä ihmiset voivat yleensä olla laajasti välinpitämättömiä, oikeutetusti, tai ainakin odotetusti.

Kun jotain katastrofaalista uhkaa ilmetä, ja siihen on sopivaa reagoida, (esim ilmastonmuutos), tulee olla uuden ajattelun mukainen, jos näin halutaan kokonaisemmin linjan menevän.

Toiminnan yhtenäisyys on tässä se juttu. Vaikka painavaakin huomaisi sivusta, niin kokonaisuus merkitsee, jonka mukaisesti uuden on kanavoiduttava. Muuten on vallankäyttöön liittyvää anarkismia. Kyseessä on vaikkapa epäisänmaallisuus, vaikka kansa olisi toisinajattelijana isosti, tai painavasti, muttei vallanmyötäisesti.

Kun maailmaa ajattelee, tai jotain yhteisempää, jota ajetteva kaikille välttämättömänä, niin ongelma tässä taas on se, että päävaltakaan ei voi koota rivejään noin vain, kohtaamaan haasteita. Tähän vaaditaan myös painavimpien enemmistöjen tuki, josta valta on riippuvainen.

Miten asiat käy vallan eri tahoille, mm enemmistöille, siis eräänlaisen kerhon kauppakumppaneille. Tässä ei muita sillä tavoin tarvita, neuvonantajina.

Tilanne tarkoittaa samalla, että reagointiin tulevat haasteet joskus vain siinä vaiheessa, kun jotain on uhkaamassa laajasti, ja kouriintuntuvasti. Kynnys toimintaan voi olla niin iso, ettei korjauksia voi enää tehdä, tai kyseessä on ajan pitkitys, siinä kun sitä voidaan tehdä.

Millä tavoin iso systeemi sitten päätyy sen tason kynnykselliseksi toimijaksi, haasteiden kohtaajana, joka on niin jähmeä, että uhka on todellinen, jossain maailmantilanteessa. Ison systeemin kokoamien edes pintapuolisen seesteisen oloisena, voi vaatia paljon sitovaa ja koottavaa, ja tässä toimii kiva ja painava. Kolikon toinen puoli isolle rakenteelle on sitä mukaa kasvava esteellisyys ja sopeutumiskyvyttömyys.

Isot systeemit jos koetaan niin, että saatava nopeasti ja vaikka heppoisasti, jolloin tosiaan on jotain toivottua saantia, niin jumissa ollaan. Jotain kivaa toki tavoitettu, ja jos riskiä ei voi selkeästi olla ulkoistettuna, ja seurauksia, niin kohdattava viimein, miten politikoidaankin ääritilanteessa. Politiikkaa tarvitaan näissä, siis maksatahon löytämistä, kuten useista ja tietyistä kriiseistä tiedetään.

Jos ilmastonmuutos on poliittisesti vaikea, niin toisaalta vaikea oivaltaa, miksi se olisi jotain muuta. Ilmastonmuutostakin tärkeämpiä kysymyksiä on, ja ilmastonmuutos on eräs ilmenevä osa tästä, paraikaa.

Jos taas esim ilmastonmutos on haasteena läpihuutojuttu, niin jotain menee taas helposti, ja näistä ei voi oikein saada muuta kuin skeptiikkaa. Ilmastonmuutoshaaste onnistuvanakin toimena, voi olla merkki ongelmasta. TS pää-haastetta ei ole tarkoitus kohdata, vaan häivyttää. Näissä täytyy ajatella kestävän linjan kautta. Muu on äyskäröintiä, jota ehkä pakko nytkin tehdä.

juhamyllarinen

Lappeenranta Foorumi: <a href="http://jatkumo.net" title="http://jatkumo.net">http://jatkumo.net</a> Email: juha piste myllarinen ät gmail piste com.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu