Imbessillismi: Kohden mahdottomuutta (M), must-otettavaa mahdottomasti (MM),… mutta koko maailman momentilla (MMM)

Minun mielestäni se ei olisi hyväksyttävää. Hyökätä minun rahoillani hankituilla aseilla naapurimaahamme Venäjälle. Niin kauan, kun Venäjä ei ole hyökännyt Suomeen.

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/kristiinailmarinen/stubbin-mielesta-olisi-hyvaksyttavaa-jos-ukrainalaiset-kayttaisivat-suomen-toimittamia-aseita-venajan-maaperalla/

Tässä taitaa olla eräs suhtautumisen dimensio. Miten sijoittuu, tai miten tämä olisi kääntää eri ”kielille”, ts eri vastaanottajille niin, että tajuuntuisi. Ei tämän pohtimisia kuitenkaan, vaikkakin maininta.

*

Mitä seuraillut näitä verbaalikehitelmiä (vk-työalustat)… ei ole voinut olla bongaamatta asioiden, tapahtumien ja tilanteiden välineellistämistä, välinekäyttöön siirtymistä.

On tosiaan ilmaantumia, jotka vaikka eivät itseä kosketa kovinkaan konkreettisesti, läheltä tai välittömästi… kokeentuvat (tulevat vastaanotetuiksi) kuitenkin relevantteina, relevantin arvoisena (kenties tajuamatta) rankattuina.

Minusta outsaiderismi suorista tilanteista on ensinnäkin totta ja todellisuutta, ja toisaalta kyse asemasta ja positiosta, joka tunnustettava olemassaolevaksi, vaikka maailmassa olisi paljon vaikeutta ja sen kokijoita.

Tapahtumista ja kääntymistä EM kaltaisina, tulee mieleen kieli, kielen arvoinen kytkentä, kun puhutaan esim suoravaikutus-outisteista, jotka eivät tosiaan selkeässä ja suoran välittömässä kärvennyksessä tai hierteessä, mutta kuvitteellisin (keinoin, valmiuksin, sidoksin,…) ehkä, ja jopa enemmän, jne.

On varaa ja mahdollisuuksia kaukaisuuteen, ja irrallisempiin, mutta myös syystä, mitä tilanne voi kaukokytkeytyvänä lähinnä olla. Ala olla muuuta. En tosiaan suosittele, ainakaan miten sattu tehtäväksi, vaikka en oleta, että tämä suhtautuminen kävisi kaupaksi.

Huutelija (kauko-vaikuttaja, nostelija, johtajuus,) vaikka ei välttämättä konrkeettisesti toimisi, tai tämä ei olisi se juttu,…

Siinä kun tajuaa yhteytensä josain päin kyseenalaisesti vietyihin konkretiatoimiin,… omaa osuutta tulisi välittömästi laittaa jäihin tai säätöön, ja ilmaistuista konkreettisemmin voimaa ottavat, tajuta irrallisuustuotannon uhreiksi päätyvänä, vailla riittäviä mahdollisuuksia seurailuun.

Perustelu mielipiteelle jätetään esittämättä.

*

Mitä sektoria joku päivystää, parhaimmalla päivystämisen paikalla, mitä asettautumiseen tulee suoraan kunkin autenttisen positiotuennan puolesta…

Tuollainen ei tosiaan tarvitse myöskään alasajoa, ja oman päivystyspaikan korostamista, muiden päivystystoimijoiden alasajamistoimien keinoin, mikä on tosiaan sitä suurinta boxiboostia itseen päin.

Ymmärtää voi, että jokainen paikka korostuu tärkeydeltään (pakko)boksisille suoraan ilmaisemalla, mutta myös epäsuorasti muiden osuutta peukaloimalla minimiin.

Eletään de facto -kulttuuria, ei sen enempää.

Että päivystäjä (P) sektorilla (S) 1 (PS1), ja toinen vastaava (PS2), jne …

Varmaan asiaa tajuta jokaisen osuutta tuovana, vaikkei heti kävisi selväksi se, mitä ovat toimittamassa.

Hyökkäyksenkin ääritoimimuotona, voi tosiaan nähdä viestivän jotain tärkeyttä siitä, mitä muualta ei voida (enää) hoitaa, ja siinä kun näin… tämä tulee tosiaan tajuta muuallakin (osuvuus-tuonti, ja soveltuvuus-yltävyys eri positioista).

Seuraus aiempaan nähden uudissuntaan matkatessa, voi tosiaan tarkoittaa taantuman kasvua siinä, mitä yritetään väistämättömän kuuluvasti (oma (jatai) ympäristön tulkinta) sovittaa aktiivisesti päälle, kun ajastaan ilmenee sopimattomana, liian epäsopivasti asettuvana.

*

Yksilön kohdalla maskaamisesta ajateltu (löydös?!) sillä tavoin, ettei ole vain naamiopelitulkintaisesti otettavaa, vaan mahdollisesti aitoa sovittautumisen yrittämistä, yrittämisen arvoisiksi ajateltuihin, ja potentiaalisten ja must-linjoiksi vietyjen toimivuutta tosiaan testaillaan, eri ympäristöissä.

(vrt: kommentti-osasto tästä blogista: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/timouotila1/ukrainan-hyokkayksen-mahdollisuudet-ja-riskit/)

Joukolla sovittuisi parhaiten myös mahdoton, mutta myös mahdottomuuden kautta vietävä, mutta muuten must-otettava. Juu, juu.

Näitähän päätetään, ja päätöksin viedään se, mitä on todellisuus, elettävän arvoiseksi tehtävä todellisuus. Tässä tarvitaan kaikki.

Toimitavaksi päätyvän (yleis-päätyneen), voi redusoida ja ilmaista lyhyesti, jos osaa. En kykene tähän, mutta sen voi sanoa aavistelevana että …

Tästähän tässä on kysymys.

*

Perimmäisyys arvoituksellisena, ja tuntemattomaan taustaan liittyvät ja ilmaantuvat ilmaantuvat olot ympärillemme, kuin todellisuus taivaalta putoavana ja hallitsemattomana,… mitä ei kukaan välttämättä tunnista eikä hallitse, jota varten kuitenkin kehitettävä pärjäämistä lajiin liittyvin maxtavoin, ts vaikkei yhteistuumin, niin joukolla vähintään.

Tarvitaan siis max-varautumista ja toimintaa, ja toisaalta katosta perusviritelmään, että yhteisvoima ja potentiaali asettuu käyttöön. Siinä kun ihmisiä vähemmän kuuluvina, eivät ainakaan vasten hankkeita ja pärjäämisen ideoita (toimialueen vaaliminen).

Tarina yhdistää, ja tätä on tuotu, eri muodoissa. Liekkö muuhun turvautua, jos nyt joukkoja ajatellaan yhdenmukaisen mahdollisena päämääränä.

Tiede jatkaa puolestaa näissä duuneissa, ts myös perimmäisyyksiin liittyvissä selvityksissä (saavutukset, todellisuusyltävyys), ja tähän liittyvissä joukkosaamisissa, ja vaikka peruskyssärit kaukaisen oloisesti otettavaa… EM joukkopotentiaali huomioiden, ei sittenkään. (härääminen ideologioiden ja uskontojen (yhteisyy… voiman ja väen) merkitykseen)

Tiede on tässä yhteenajoduunissa hyvä toimija esimerkiksi, ja jatkaa käytännössä siitä, mihin ongelmiin, ja keihin samaankuulumisen mahdottomiin tapauksiin, uskontoviritelmillä törmätty.

*

Tieteessä omana yritelmä korostuu redusointia, ei esim laajuutta, eikä etenkään löyhähöttöistä, mutta sitäkin suhteettomammin otettavaksi tulkittavaa, jonkun outistin mielestä.

Geenit mm löydetty, ja selittäjänä Darwin. Kreatinis… entisiä voimia ylittyy, ja toimijuus pääalueen arvoisuuteen yltävänä alkaa erottua toisin.

Näissä halutaan konkretiaa, olkoon sanantuojana uskonnolliset tarinat ja kirkko (voimaa ja konkretiaa eri lailla ilmentävänä), tai jos tarjottavana jotain varteenotettavaa, suoran materialistisemmin (todellisin) keinoin, vailla ihmiskytkentöjä (heiveröys).

Alkuräjähdys ei siten myöskään ole mitenkään tavaton olettamus olemassaolevana perimmäisyysduunin tuloksena mihin viitata, samalla tavoin kuin ne eliöitä määräävät Geenit.

Kyse alkusyistä, ja siten kokonaisemmman kehkeytymiseen liittyvistä, ja tällaisten tuonti, toisella vakuuttavuusmomentilla.

*

EM toiminnan ja suuntautumisen taustaa on löytää, johtopaikan vaihdellessa. Prosessi vie, ja helposti pohjille, fiksaatiopaineen takia.

Käsitykset jumettuu, eikä enää eletä tilanteen mukaisesti. On varmasti esittää uudismielisyyttä ja lupaavaa, koska niin moni asia hajoilee rysähtäneisyydessään.

Kukoistuksen määrä voi tosiaan sokaista, ja antaa väärää kuvaa, mutta on tosiaan suhteellisesti rakentuvaa, ts mennään sillä samalla, vaikka polaarisuus selkeän vallitsevana viittaisi aivan toiseen, ja oikeasti tarkoittaa yltävyyttäkin.

Eräs soveltuma ajatuksesta on esim vallankumoukset, ja paikallaanpolkemisen ilmiöt yleisesti.

Mitään vallitsevaa, mukaansaatua terää ei kannata kieltää, eikä tällaisen vastapainotusta tai neutraloimista.

Eräs suuri jako todellisuussuhteessa onkin varsin lähelle menevä, nimittäin mielikuvitus ja imaginäärisyys, kun maailma toisaalta myös kaikkea muuta, ts ei vain kouriintuntuva, vaan myös mahdollisesti ja todennäköisesti kauttaaltaan yli vyöryvä.

Harva kiistää mielikuvitusta, luovuutta, kekseliäisyyttä, jne, mutta tuskin realiteettejäkään, erilaisia äärioloja tai ääritapahtumia, pitempiin ajanjaksoihin mahtuen.