Irakin malli

Yksityistämisen voi nähdä kuin klaaniryhmien toiminnan, Irakissa. Miksi ei syvenisi sille tasolle? Ei kilpailu/sota-talous mitenkään estä tätä, vaikkei suoraan tätä tekisi.

Yksityisyydessä on enemmän omakohtaista. Tämä saa toimimaan, ja reagoimaan, vetelehtimisen sijaan, jos voi nojata johonkin suurempaan, vaikka hyvin perustein. Tatsi olemassaolevaan on parempi, tai muun kuulee oikeasti, jos vaikka näin haluaa asian ilmaista.

Suuressa on voimaa, sopivasti kasattuna, tosin liikkeet voivat olla hitaita, tai liikkumiskykyä on vaikea rakentaa, vaikka esim kommunikaatiota kohtaan liittyy paljon arvostusta, ja käytännön toimijuutta (media, …). Käytännössä, liike ei realistisesti ottaen ole mahdollista, miten isolle rakennelmalle vain, jos rakennelmalta samaan aikaan odotetaan hyvin erilaista.

Veriryhmät on yksi hassu, mutta ilmaiseva esimemerkki jostain samankaltaisuudesta, jota jaetaan, vaikka jako ja yhdistävät tekijät ovat muuta kuin ihmisen suoraan rakentamat. Ihmiset menevät tässä eri ryhmiin, ja ryhmäkoot maailmanlaajuisesti ovat isot. Ei välttämättä ongelmaa, ja jos on, tätä koskeva voidaan ainakin periaatteessa laittaa kuntoon, jos tarve. Verensiirrolle, jne, voi kyetä rakentamaan toimivia järjestelyitä.

Ehkä tuo todellisuudenseurailu, mitä tiettyjen asioiden osalta voidaan tehdä, antaa melko todellisuudenmukaisen pohjan toimia. Todellisuutta jos seurailee miten sattu mielivaltaisesti, niin melko vaikeaksi menee, rakennelman mukainen elämä. On ns tuulimyllyprojekti.

Mitä isompaan mennään, ja mitä toimivampaa odotetaan, ja mitä epäosuvampaa tehdyn tai valitun mukainen on, sen enemmän se muodostuu tielläolevaksi. Hankaluudenkokemus voi vaihdella, tosin jotain kautta tästä voi jokainen saada osansa, vaikka osalla seuraamuskierto olisi kyvykkäämmin rakennettua. Hankaluutensa siinäkin.

Perusteoriataso aiheesta tuntuu hankalalta. Esim mainittu epäsopivuus kokemustasolla voi tuoda mieleen ylitsepääsemättömiä vaikeuksia, eikä silti näistä toimintasuunnista voi ikinä luopua. Tässä mielessä jos tie nousee pystyyn, ei ongelmaa ole, riippumatta hankaluuksien määrästä. Vaihtoehtoja ei ole. Toisaalta, vaikka jokin olisi helppoa ja sujuvaa, ei tämä ole välttämättä perusteen arvoista miten vain.

Kun otsikoin tätä ajatelmaa, niin tarkoitus oli esittää konkreettisempaa ajateltavaa, nykyisestä. Lähivaikuttavuus ja globaalius. Tästä usein puhutaan, eikä enää niin erillisenä, vaikka käytännössä voidaan todeta, että ihmisten toiminta ja melkein mikä vain mahdollinen, johtaa liiaksi eristäytyneisiin poteroihin, ja laajennukset tästä, nekin voivat ilmetä niin, että poterot vain syvenevät.

Kun alamaailma on tyypillisimmillään isojen gansteripeliä, jota tiedetään esiintyneen eri aikoina, eri paikoissa, niin eräs suomalainen ratkaisu tähän on ollut kaksijakoinen hallintamuoto. On tosiaan eturyhmät, ja niiden välisyys, pääministerin kera höystettynä. Tuon lisäksi on erillinen presidentin virka. Mediaa en osaisi nopeasti liittää tähän, vaikka yleensä taitaa olla tapana. Kansa on oma ryhmänsä, eri toimijoineen, johon media voi laskea kuuluvan, vaikka eräänlaisesti. Tästä voi ajatella eri tavoin, tosin oleellinen vaikuttavuus hyvä löytää.

Virallisten eturyhmien peliä jos vertaa alamaailmaan, niin tätä ei kannata ajatella loukkauksena. Kertoo enemmän siitä, millainen haaste on kasata jotain toimivaa, tai paremmin sanoen kestäviä toimintamuotoja, koska kiinteästi ilmaistuna, toimivuus on helposti ei-toimivaa.

Kapitalismi isona yhdistävänä tekijänä on Irak-painotusta, ja sen voi arvella luovan tällaisia pesäkkeitä, vaikka toivotaan muuta. Pohjoismaisessa mallissa voi olla jotain hyvää. Esim Ruotsissa ei ole täysin luovuttu kuninkaallisuudesta. Se puoli voi olla osin täydentävä. Presindenttiyden voi nähdä näin.

Realismia ja todellisuudenmukaisutta voi olla se, jos eri olemassaolon tasot hyväksytään, primitiivisinäkin, eikä yritetä liian fiksua, yksinomaisena. Yksilötasollakin elämän perustakuun antaa ne toiminnot, joita ei kovasti arvosteta, hyvinvoinnin mittaristossa. Silti, jos pohjatoiminnat puuttuvat, ei olisi hyvääkään.

Irakin malli on todettava osin todellisuudenmukaiseksi. Yksinomaisena se ei ole kaikki, mitä odotetaan. Esim työmarkkinoita koskien, kun puretaan yhteistä katosta, niin vaikuttaa hajoittamiselta. Lyhyesti kokien, voi toimia, jollekin. Sitten ei kellekään. Liian iso katos johtaa samaan hajoittamiseen, eli esim kritiikki EUsta voi olla tiivistettynä tuottamukselliseen anarkiaan. Ajatusta ei mahdollisena kannata unohtaa.

Siinä kun paikallista halutaan, niin sille täytyy tehdä tilaa, eikä realistisesti ottaen, juuri tämä, voi ilmaantua itsestään. Kun otetaan se, mitä tarvitaan, eikä pyritä luomaan edellytyksiä, seuraa takaisinmaksu, ja viimein yhteisenä. Mitä suurempi ahdinko, sen suurempi houkutus oikaista.

Mikä alue on riskirynnimistä, ja mikä ei, ts jotain ”kestoluontevaa”. Milloin tarpeita voi hoitaa ilmaiseksi, ts riippumatta kenenkään erillispanoksista, ilman, että kukaan tipahtaa pois, saman hakemisessa. Jälkimmäinen ”surffailu” korostuu, ja toisaalta tässä on juuri sitä arvostusvajetta, koska huomio kiinnittyy juuri siihen osuuteen, jossa on ansaitusti arvorakentamista, tai näin koettua.

Mikä on, ja on suoraan todellisuutta, eikä niukkuuden aluetta, tai joltakulta tersittävää, tai jotenkin yhteisrakentamista vaativaa, sitä elettävä eniten, tai paljon, ja senmukaista, ei varta vasten rakennettua.

Noin syntyy tilaa, jollekin tavoitehakuisemmalle erillisrakentamiselle, ja sosiaaliselle arvonannolle, mikä ihmiselle tärkeää. Tuossa ei ole sillä tavoin rajaa, etteikö olisi aina kysyttyä, vaikka ihmiset olisiva tietyssä määrin riippumattomia. Toisaalta voisivat oikeasti arvostaa sitä, minkä eteen on panostettu. Kun pakko saada jotain, ei siihen yllättäen aina liity sitä arvonantoa, jota voisi ajatella.

Riski edellisessäkin on se, että eletään hyvin kestävästi luonnosta, ja silti on jotain perustavaa saatavaa rakennetun puolella, jolloin käytännössä virta muualta voidaan kohdistaa täysin tekemispuolelle. Tämä on tietysti tehostetuinta irtiottoa, koska merkitsee sitä, että jos jotain ei voi hinnoitella, niin se voidaan jättää jokaisen noukittavaksi, ja kerätä sen pohjalta saatu muualle.

juhamyllarinen

Lappeenranta Foorumi: <a href="http://jatkumo.net" title="http://jatkumo.net">http://jatkumo.net</a> Email: juha piste myllarinen ät gmail piste com.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu