Itä ja länsi

Lauri Grön: ”Kristittyjen paratiisi on sairas, ja vahingollinen ajatus.”

Siinä yhteenveto, ja samalla koko sisältö, eräältä eiliseltä blogilta. Vähän vääräksi, tai kyseenalaiseksi tuli arvioitua, alkuviesteissä.

Todellisuudessa, jos kristittyjen paratiisia ajattelee effektiikan kannalta, ei tosiaan ole lillukanvarsissa. Kyseessä kokonaisempi kulttuurihaara, ja sen päällä olevia.

Voi tosiaan ajatella ihmisiä, ja heidän keskinäisyyteen liittyen, epärelevantiksi sitä, että merkittävää olisi aina se, millä tavoin jokin päätelmä on oikea, tai väärä.

Ihmisen oikeus ja oikeidenkäyttö on kuin effektiikka, ja se ratkaisee useimmiten paljon, ellei kaiken. Tästä tiedetään paljon, ja tähän liittyy monenlaista kansanilmaisua.

Tarkoitus oli korjata kommenttiani, blogistin ajatuksen mukaisemmaksi, koska oma osuuteni, oli paljon hutia. Tästä avautuu toisaalta oman aiheensa arvoista pohdintaa.

***

Menee mielikuvilla…

Länsi on tarkkuutta, tekniikkaa, erittelyä, analyysiä, tehokkuutta, tuottavuutta, konetta, … jotain aivan muuta, kuin aasialaisempi holismi, ympäripyöreyksineen.

Aasialaiset voivat olla tyytyväisiä, seesteisiä,… ja peruspohjaltaan jännitteitä säteilemättömiä, siinä kun länttä kuvaa kaiken valloitus ja kyltymättömyys, jota tiivistää ainakin puhuttelevasti aggressiivinen ISIS, tai jokin syöpätyypin villiytymä.

Kyse on tietysti enemmän ajanjaksollisuudesta, ja vaiheista.

Kiinalaisten on sanottu joskus kukoistavan, ja vaikka laivastoineen olisivat voineet tehdä vaikka mitä, sen verran fiksuja, etteivät lähteneet tilaamaan harmia sinne, mikä voi paremmin ilman niitä.

Tietyt selviytymiselliset kun vahvana ”ennakkotapauksena” … vaikkeivät näkyisi enää yhtä selkeästi, jotenkin voivat pohjilla vaikuttaa, myös idemmässä.

***

Länttä ei voi välttämättä moittia siitä, jos olisi suuntautumiseltaan tällainen, tai paljon kyseenalaisesti tulkittava.

Ei ole tosi erikoista liittää arvoa siihen, mitä on kunnon fokustaminen, esim yksilöllisempi ote, joka irtisanoutuu enemmän joukon suomasta tuesta, ja myös kahleista. Tyytyväisyys ja eheys, voidaan nähdä kehitystä jarruttavasti.

Koska kaikkialle ei aina ylletä olemaan kohtuupumpulillisesti,… luonnon erilaisissa äärioloissa syntyy painetta, joka panee terästämään valmiuksia, ja ottamaan sen vähän, mikä mahdollista elääkseen. Tarkoittaa samalla erityis-toimia/kykyjä, ja myös niiden väistämätöntä arvostamista.

Iso joukko tyypillisesti enemmän lunkistelee toimissaan, toimivassa ja kohtuuturvallisessa kokonaisuudessa.

Tarkoittaa mahdollisuutta nojata toisiin, elää jotain isompaa, jota mahdollista automaattisemmin ja luontevammin myös lisärakentaa ja tukea kestäväksi, missä vain yksilöitä valmiuksineen herää jotain hoksaamaan. Näin on kerrottu joskus, Kiinan kansalaisista yhä edelleen.

Eheys isona ja vaikuttavana, voi olla helposti sitä, mitä ajatellaan toisissa oloissa täysin mahdottomaksi, tai utopiaksi.

Ympäristöä voidaan päätyä rukkaamaan epäelettäväksi, uhkaavaksi ja ahdistavaksi… ihan samalla tapaa monipuolisesti, mitä päinvastaisessa tilanteessa tehdään, kokonaisuuden hyväksi, joka toisaalta takaa paljon.

Kun elämisen suuntautuneisuus on fokustavampaa, tärkeäksi tulee häiriötekijät, ts hankaluudet, jotka estävät sitä, minkä kautta on voitu saavuttaa todistetun onnistuneesti elämisen edellytyksiä. Korostuu vapauden ja riippumattomuuden tarve.

Lännessä on enemmän kerrottavaa, täsmällisyydellä. Menee vähän kuin Elon Muskin menestysesimerkki, sopivan työporukan kokoamisessa.

Kun puitteet on ottopohjaltaan on enemmän karua, ja elämä kokonaisempana kyhättävä useammilta sektoreilta… tällainen tilanne on toisaalta haavoittuvaa, jolloin liittolaisuutta (USA, NATO, Venäjä, EU… Rooma) tarvitaan.

Niukkuus pakottaa enemmän kauppaan ja vaihdantaan. Yhteistoiminallisuus rakentuu niukemmista oloista, niukempaa lupaavasti/epätoivoisesti tarjoten, isompaan ja muualle toivovasti kurottaen.

Kun sitten ollaan onnistuneesti osa isompaa, ja sen toiminnan alle kytkettyjä kaupan keinoin… voittaja valikoituu, markkinoinnillisista eriytymistoimista huolimatta. Tarkoittaa isompia yritysjättejä samalla, jotka saadaan siivotuksi sen sotkun jälkeen, joka pienempien on ollut pakko rakentaa, kilpailutekijällisistä syistä johtuen (näennäiserikoistuminen).

***

Tietyllä tapaa länsi tyypillisenä, on ahne ja kyltymätön, ja siten haavoittuva ja epäehyt, kuten on toisaalta myös paljon puhuttanut Venäjä, josta edelleen riittää ammennettavaa, ja päinvastoin.

Kun kunnon elämisen paikkoja on vähän, ja rikkautta kasaantuu viimein helpommin, vähemmille. Oleellista tässä on köyhäillistön suurempi osuus, rationalisoinnin takia, jota mahdotonta välttäää.

Kehitys tuollaisena lännessä, tarkoittaa toisaalta heikomman ja hajanaisemman joukon olemassaoloa, sen ollessa toisaalta enemmän alttiimpaa vaikuttamiselle, vädättämiselle ja välineistämiselle.

Noin kuvaten, Venäjä olotilansa puolesta, ei oikein poikkea Lännestä. Aidompi poikkeus on Aasia, ts aidompi itä on tosiaan kauempana.

****

Kokonaisemmin Aasia on tietysti heterogeenisempi. Aiheessa on tiettyä karkeistusta.

Toisaalta, jos ajattelee tiukempia oloja, jotka laittavat fokustamaan pienempiin yksiköihin (perhe/yksilö-painotus), ja niukan vaihdantaan suuremman toivossa,… tiukemmat olot eivät välttämättä seuraa vain luonnon asettamista reunaehdoista.

Mukana voi olla myös sosiaalisia, kulullisia ja ehkä geneettisiä? tekijöitä.

Tilanteen havaittavuutta sekoittaa se, kun luonnollisemman oloiset kollektiivikansat saavat toisenlaisia vaikutteita, ja päinvastoin. Vähän kuin että kommunismi alkaa näkyä diktatuurina, tai diktatuuri kollektiivistyylisenä.

Aivan kuin Länttä vaivaisi epäyhtenäisyys, ja höttö,… hakkeroitavuus, mikä lisää kontrollin tarvetta, ja kun sitä löytynyt… mukana sellaiset aseet ja valmiudet… että varautumistarve ilmeistä ja tekee käytännössä suurimman vaikutuksen, sivummasta havaittuna.

Mitä siihen kristinuskoon tulee, ja siihen tarinaan… on jotain ehyen oloista, mutta enemmän toisaalta jännitteisiin keskittyneillä alueilla (länsi). Kiina on vuorostaan enemmän se, joka näkyy epäseesteisesti.

Aasia tietysti enemmän kuin Kiina, jne.

Joissain tiedelehdissä oli povailtu sitä, miten ihmisen tulevaisuus eliönä, on erikoistumisessa. Vaikutelmaksi jäi tuotantoteknillistymisen ennakointi, meitä itseämme koskien. Toisaalta paraikaa näkyy, että mennään paljon kollektivismin oloista hakien.

Kerronta tässä, on mutua ja spekulatiivista.

0
juhamyllarinen
Lappeenranta

Ajatukseni maailmasta on tasapainoinen ja eheä, läheltä ja kaukaa. Pidän yksinkertaisuudesta perusarvona, jolle voi rakentaa muutakin jos tarve.

Hyvän maailman peruskaava on helppo. Joka asemassa tekee sen, minkä tietää hyväksi, ja jos ei, on valmis kokeilemaan uutta, jotta löytää perustaa.

Sama periaate kun joka tasolla, jos tasoja on erilaisina... voi aidosti odottaa läpilyövää tervettä normalisoitumista.

Kynnyksetön email: juha piste myllarinen ät gmail piste com.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu