Jatkuva juurihoidon tarve

Viime aikona kuunnellut muutaman podcastin rikollisesta maailmasta, rikollisuutta harjoittavien omasta näkökulmasta esitettynä.

Viimeisin podcast kuultuna, käsitteli Cannonball MC -moottoripyöräkerhoa, Immun kertomana: https://www.youtube.com/watch?v=A95YMmiOAc0

Pätevän ja hoksaavan oloinen kaveri, vaikka kertoo, ettei kouluja ole paljoa käyty, eikä koulut tosi paljoa ainakaan aiemmissa vaiheissa kiinnostaneet.

Koulutustaustasta huolimatta, kirjoja on kirjoittanut, selkosuomea osaa, jopa kouluja käyneitä paremmin.

*

Aiheena ei kuitenaan ole rikolliset, eikä erityisesti tietyt yksilöt, vaan se voima ja potentiaali, joka yksiolöiden kautta voi ilmetä.

Omakohtaisesti ja läheisesti, vaikutukset ovat suurinta.

Mistä ei tiedä, mikä ei vaikuta itseen… tätä ei osaa ajatella merkittäväksi, liikuttavaksi, ja tällaisen suhteen vapaampaa, oli koettavuus hyvää tai vähemmän.

Aika selvää, että vaikka maailmassa olisi vahvan vaikuttavia (V) asioita, ilman energiaa siirtävää kytkentää (K), toimijuutta energisoituneena (E), ei ilmenisi.

Peruskuvio toimijuudesta, vaikuttuvuudesta, enegisyydestä ja motivaatiosta, on arkisen ymmärrettävä, mutta samalla helpon käsitteellistettävä, esim edelläolevilla sanoilla (käsitekahvoilla).

V + K => E, missä En suuruus vastaanotettuna, riippuu kytkennän vahvuudesta K.

*

Vaihtoehtoisesti voisi ajatella vaikuttavista ulkoisina energiavirtoina (EU), jotka kanavoituvat (K) vaihtelevan vaikuttavasti sisäisyyteen (ES), saaden aikaan erilaista energisoitumista, toiminnallisena vasteena.

Äärivaihtoehto on saapuvan energiavirran puskuroitumiset ja neutraloitumiset.

Kiinnostavaa näissä on suurenergisemmät vastaanottoa ajatellen, ja tosiaan toimintaan kytkeytyvän mahdollisina (ET, energisoitunut toiminta / toimija).

Paitsi että energiaa ja vaikuttuvuutta paljon, myös pistemäisesti, juurikin toimijuutta tavoittaen.

ET voi luonnollisesti olla yksilö (ETY), mutta myös yksilöjoukko, energisoitunut toimijakollektiivi (ETK), ts kyseessä moniyksilöllinen energisaatio.

Yksilöillä on siten vaikutus -liittymää/verkkoa/pohjaa/sidontaa, yksilö- ja kollektivipohjaisemman kautta (YP, KP).

*

Vaikuttavuus jota maailmasta koetaan, toteutuu aina jonkin yksilön kautta.

Kyseessä on kuin salama, joka saavuttaa purkautumisensa jonkin kuljettavan reitin kautta, joka ns maatunut.

Kollektiiveihin liittyy kokijuutta, mutta vain maadutuspisteiden kautta, ts kyseessä vaikutuskanavat, jotka eivät voi olla kulkematta yksilöiden ulkopuolitse.

Liekeissä jos on joku hyvässä tai pahassa,… tarkoittaa viimekätisesti aina kokijaa, jossa läpilyövä kokemus voi syntyä.

Koska kokemusta on isona vain yksilöissä, merkittävävoimaisuus on yksilösidottua.

Aika selvää, että vaikka yksilöitä olisi paljonkin, mutta kokijoina olisivat mitään tahtomattomia, välinpitämättömiä, vaikuttumattomia… toimintaa ei voisi ajatella mahdolliseksi, isommassakaan kollektiivissa.

*

Aikaansaavuus liittyy edelläkuvatutusti viimekätisesti yksilöihin, jotka energisoituvia ja motivoituvia, ja aikaansaannoksien mahdollisuus vähän sen mukaisesti, mitä on valmius tehdä energialla, johon on sitä vastaanotollista valmiutta.

Kollektiivit ja ihmiskokoonpanot vaikka ovat käytännössä voimakkaita, perustuvat viimekätisesti yksilöihin, ja yksilövaikutuksiin.

Käytännössä, kollektiivivoimat vaikka yksilöistä peräisin, ovat kohdennettavina sitä, että yksilö tosiaan on mahdollinen vaikuttumaan myös kollektiiveista, ts toisista yksilöistä.

Kun kollektiivien vaikutus (KV) tarvittavaan ulottuvissa vähenee… samassa suhteessa yksilön omat vaikutukset (YV) korostuvat.

Kun KVtä ei ole mahdollisena, eri käytännön syistä johtuen… jäljelle jää YV, mutta samalla tuota osuutta suorakeskinäisemmin, mistä äärimuotoa on kahdenkeskisyys.

*

Kollektiivipohjaisia ja yhteishankkeisia on tapana rakentaa, ja yhteistoiminnalliset valmiudet korostuu lajiominaisuutena.

Koska kolletiiviritelmät ovat kyhäiltäviä, ja ajautumallisia, välinetyypin rakennelmina voivat toimia hyvin, toimivuus vaihdella eri vaiheissa, ja myös lakata, tai kääntyä vastustettavan arvoisiksi.

Kaikki kollektiivi/väline -kääntymät vaiheineen tavan elämää, siinä missä ovat yksilöiden syntymät ja kuolemat.

Välineitä ja käytäntöjä menee myös kiertolaisina, ikiliikkujatyyppisinä, missä vain tilausta on, jotain koettua käyttötarkoitusta positiivista kontribuoiden.

*

Paitsi että yksilöt ovat tarpeiden kautta jotain perustavaa tarvitsevia (juuret), voivat ajastaan saavuttaa tätä maadoitusta myös kollektiivien kautta, jolloin kollektiiveista on siltaa juuriin päin, ja merkityksellisesti arvoiden, usein lähinnä näin perin (kuuluvuus-sidos).

Kollektiivisillat juurisaavuttavina, ovat kollektiivituettuja, joita moniyksilöperäisesti tuotettu, ja tuotos vaikutuksineen siten ulkoisemman mahdollisesti havaittavaa.

Tarkoitaa, että tuovuutta on sijoittaa luontaisen havaittavavoimaisesti kollektiiveihin, ja sen jäseniin.

Kyseessä kai ns sosisalisaation perusrakenne.

Vaikka yksilöillä on tutkittavasti taipumusta ajatella omista toimista enemmän kuin mitä ovat, ja vaikka toimi tarkoittaa mielikuvakorostusta riippumattomuudesta, samalla myös toimija-arvoisuudesta ja varteenotettavuudesta, osana kollektiivia, ja sen kautta saatavia.

*

Kollektiivi voi olla väline, mutta myös juuria tavoittavasti, siinä missä irroittavan mahdollinen.

Mitä enemmän kaikki näkyy kollektiivien kautta saatavana, sen enemmästä jää paitsi, mitä enemmän kollektiivisaannoksiin on tottunut (käytännössä kasvanut) nojaamaan.

Oleellista on tilanteen vaihtelu, ja juuret… miten löytyvätkin eri aikana, ja mitä on tuo irroittava vaikutus, ts juurikatko-siirtymät.

Tilanteet ovat enemmän tilanteina otettavia, ja (k/y-)välineet toimivina oltava tilanteeseen sopivia, jolloin siltaa ei ole välttämättä paljoa suoraan yksilöissä, eikä joissa vaiheissa moniyksilöllisemmän toimijan kautta rakennetuissakaan.

Käytännön sotkuja ajatellen, mikäli yhteistoiminnallisuuden juuriulottuvuutta puuttuu kautta linjan, kollektiivi-viritelmiltä loppuu virta saman tien.

Kokonaan oma asia on, milloin juurottomuustilanne huomataan ja tiedostetaan, kenen toimesta, ja kenen toimesta nimenomaisesti näin ei suoraan voi kokea, eikä välttämättä havaitakkaan.

*

Tärkeää ajatella näistä toimija-kokonaisesti, ts siten, mitä on palkitsevuuden ja vaikuttuvuuden ehdot, jotka meihin aikojen saatossa rakentuneet, ja joita ilman, emme voi näinrakentuneen pärjäävinä elää, ilman isompia komplikaatioita. (terveen yksilötoimijuuden ehdot, YTE)

Kollektiivi voi olla tuloksellisesti ajatellulla tavalla tosi ulottuva ja juuria tavoittava, tuon mukaisesti peruseiväitä maksimaalisesti välittävä, mutta ongelmatilanteissa toimivuussaavutus ihanteellisena ja täysodotettuna toiveenakin, voi olla vastoin YTE.

Noinajatellen, voi kyseenalaistaa mm Pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa, jossa tarvittava kyllä saadaan tuotettua, mutta tuotettu ei ole sillä tavoin nautittavaa, mistä luonto on pärjääviä aiemmin kokemuksen täyteisesti palkinnut.

Pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa voisi verrata Romanian lastenkodin toteutukseen, josta mm tässä: https://www.is.fi/tiede/art-2000006365535.html

Odotustenmukaiset kollektiivitoimijuuden ehdot (KTE) täytetty jopa kympillä, mutta YTE jäänyt tavoittumatta. Päinvastaista esim: Venäjä, Espanja, …?

*

Pohjilla tietysti yleislainomaiset ihmis/eliö -piirteet, joiden mukaisesti luonnossa pärjäävät ovat rakentuneet.

Mitä on ihmismiljöö ja ympäristö, meille lajinomaisena.

Kollektiiviset viritelmät erilaisine vaikutuksineen kun ovat yksilövoimia jopa yliadditiivisesti laskettavasti, tyyliin:

1 + 1 + 1 = x, kun x vaikka [-100 … 100]

Vaikutus x tosiaan vaikka paljon, objektiivisesti mitattava, ja keskinäisesti yksimielisesti käsitettävä, siten kuin jotain keskinäisesti voi ylipäätään käsittää …

Luontomekanismin tyly osuvuusarvio ja sitä vastaava kokemmus useita kokevia koskien, voi olla jossain x-tilanteessa -89.8, ja  toisaalla jotain aivan päinvastaista (vaikka +90.09).

*

Vaikka hiertävämahdollinen rintama edellä tuotu riittävän yleisesti ja ymmärrettävästi esiin kirjoittajan, tai jonkun tätä lukevan puolesta… ja yleismalli (esim tuontyyppisenä) todellisuutta tavoittavana, voi olla selkeä vaatimus parempaan siirtymisen ehdoista …

Tarkennusta tarvitaan, vaikka luodun mallin tarjoaman pohjalta ponnistaen. Tarkoitan sanoa, että vaikka jotain ei voisi lyödä pöytään ratkaisevana, tiettyjen evästysten jälkeen on mahdollisempaa.

Kas kun ei voida olettaa, että ratkaisut olisi löydyttävä heti, ja saman tien.

Ei mitä. Noin ei ajatella, mutta voidaan toki odottaa, hymps. Lienee jotain teeemallisen keikuraa, jota ei suoraan aina osaa tulkita.

Oikeasti, kun riittävästi pohjustaa, ei aina muista sitä, mitä alunpitäen piti tuoda oivaltavana päätelmänä esiin.

Päätelmät jääköön jatkoon. Aiempia blogeja kuin ajattelee, taitaa olla jatkumoa niille, vaikka suoranaista tarkoitusta tälle ei ollut.

Mitä maailmaa ajatuksissaan käy, siitä helposti jatkaa automaattisesti, ja jos juonessa on oltu mukana, linjanmukaisuus sopivaa ja juoniseurailevaa, ja päinvastainenkin hyvää, tosin vasta käänteen kautta.

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/juhamyllarinen/mita-on-paikallisen-sopimisen-korostunut-tarve-perusteiltaan/

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/juhamyllarinen/lakosta-ja-loukuista-yleisesti/

juhamyllarinen
Avoin Puolue Lappeenranta

Herr Wisser and Besser (der),
Mutta myös ...
Von Buchen Huchen-Bacher,
i ab-und-hups Sucher.

Ajatukseni maailmasta on tasapainoinen ja eheä, läheltä ja kaukaa. Pidän yksinkertaisuudesta perusarvona, jolle voi rakentaa muutakin jos tarve.

Hyvän maailman peruskaava on helppo. Joka asemassa tekee sen, minkä tietää hyväksi, ja jos ei, on valmis kokeilemaan uutta, jotta löytää perustaa.

Sama periaate kun joka tasolla, jos tasoja on erilaisina... voi aidosti odottaa läpilyövää tervettä normalisoitumista.

Kynnyksetön email: juha piste myllarinen että gmail piste com.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu