Kapitalismi toimii, eikä vaihtoehtoja ole
Menee ihan osallistuvan tekemisen, tai sen kaltaisen tuloksena, seuraava arvelu …
Joskus tuli kerrottua, että drone-linja on hyvä, ja edistettävä, eikä olisi ainakaan vastustettava. Äskeinen koskee toimijaa, jolla itsellään on odottaa selkein perustein vahvuutta tältä alueelta, tai saatavaa on riskinottamisen arvoisesti liikkeellä.
Sovellutus ajatuksesta, näkyy mielestäni UV-sodassa, mikäli kerronta siitä on jokseenkin kohdallaan.
Sama on kapitalistisen linjan soveltamisessa, niin kaupallisesti kuin ihmisten ja joukkojen toimintaa kokonaisemmin linjaavana. Kun on lupa tehdä tulosta, siis jokaisella periaatteessa, sama ei voi olla koskematta myös sitä, joka on näissä suvereenimpi, ennenpitkää.
Simple, vaikka tätä on totuttu ottamaan hyvinkin vaikeana kysymyksenä. Oletukseni on, että väite on osuvuudeltaan hyvä.
Väite tällaisena, voi vaatia lisää lihaa, luitten ympärille, … ihmisen tapauksessa.
Hyvää väitteessä (arvelu-pohjainen) on kuitenkin se, että orjentoi näkemään maailmaa, ja etenkin sen peruskulkua ”toisin” (ERI VINKKELISTÄ, VINKKELIKIRJO).
Tarjonta edellisessä mielessä on… sanoisiko että köyhää. Köyhyyden voi toisaalta löytää tätäkin kautta, tai jäljittää sen massiivisen läsnäolon. Voitaisiin puhua vinkkelisurkastumasta.
Isoista (tai isosta) on kyse. Isosta voisikin tehdä sen jutun. Tuntus vähän reilummalta, ne viipaleet.
Vaikea sanoa, millä tavoin kulku on jäänyt keskeneräiseksi, tai mitä ylipäätään tästä voisi päätellä, ja mitä selkeästi ottaa sovellettavaksi. Tämä ei olekkaan enää niin simppeli… ellei tosiaan pääse ”asian”tasalle.
Yleensä ei kirkastu, ainakaan kovin nopeasti, ja nekin mukaantulemiset vahvoilla viiveillä. Kontrastia tässä toisaalta voi ajatella syntyvän. On vähän kuin yötä ja päivää. Unta ja valvetta.
Jonkun entinen ministerin (YK) perushokemistoon kuului uni, ja uneliaisuuden teema. Ajankohtaisesti tähän voisi ehkä poimia intersektionaalisen oloista, ja miten jopa sen kautta, voi alkaa jo toteutua samaa. Tämä on sitten omaa kontribuutiotani, jota toistellut vähän eri muodoissa.
YK tulisi ehkä yrittää uudistaa, tai pitäskö yksinkertaisesti tehdä jotain muutakin.
Nykyään puhutaan paljon henkisyyden arvoista, leppoistamisesta, kiireestä irtisanoutumisesta, ja elämänarvojen priorisoimisesta. Mikä ettei.
Tuntuu kuitenkin, että myös tässä suhteessa on kuilua ja irtiottavaa erikoistumista.
Järjellä voi päätyä siihen päätelmään, että järki ei riitä. Vastaavasti… myös erilaisilla ideologioilla ja elettäviksi otetuilla elämäntavoilla,… voi päätyä ongelmallisiin näkymiin, ja seurauksiin.
Osaa ei puhuttele kaukaiset, ja osa villiityy enemmän täysin toisenlaisesta.
Toista kieltä täytyy jonkin verran opetella puhumaan, vaikka tavoitteena olisi tosiaan tietyn kielen lakkauttaminen, tai sen näyttäminen vähän turhemmastakin vinkkelistä.
Näissä linjoissa kun voisi edetä enemmän oppimisvalmiuksin… mitähän ne nyt olikaan. Pääsi jo unohtumaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kapitalismille on paljon parempi vaihtoehto ja se on markkinatalous. Jos et tunnista niiden eroa, niin kannattaa tutustua aiheeseen.
Ilmoita asiaton viesti
Juu.
Mielenkiinnon kohteena(ni) tässä blogissa on kuitenkin myös selkeän kapitalistinen linja, kokonaisena ja kattavana.
Mitä se tarkoittaa, mihin tämä perustuu, ja miten näkyy käytännössä, vaikka haluttaisiin samalla ehkä jotain muutakin, kuten vaikka sitä hybridimpää, jota esim tuo markkinatalous voisi olla.
Perustavat tekijät, ja niiden löytäminen on varmasti jotain.
Jos ajattelee esim sellaistakin ilmiötä kuin populismi, mitä kaikkea kantavaa voimaa tähän ilmiömäiseksi yltävään vyöryyn voi liittää siten, että tosiaan liikkeessä näkyvät ne puolet ihmisluonnossa, jotka jollain tapaa tärkeitä, ja lyömättömiä, olemassaolon puolesta.
Ei pitäisi tyytyä pinta-analyyseihin näissä. En tarkoita, etteikö tarjottaisi tosiaan painavaakin, kuten saattaisit osoittaa suoraan.
Eräs arvo on, että näihin saavutaan eri positioista. Mikä tällaisen arvo on? Entä päinvastainen tilanne?
Nämä menevät sen verran lähelle, että tekee tosi vaikeaa.
Ilmoita asiaton viesti
Äskeinen kommenttini liittyi arvointiin, jossa arviointimahdollisuudet ovat laajoja, ts arviointia on mahdollisuus toteutua mahdollisimman kattavasti.
Idea on osa myös tieteen menetelmää. On asioita, joiden todettavuus ei riipu tarkastelijasta, ja näissä voidaan päätyä jokseenkin samoihin tuloksiin.
Kun samaa aitoa tarkastelupaljoutta liitetään johonkin sellaiseen, josta ei ole rutistettavissa jotain yhtenäiskäsitystä… seuraa tästä helposti kuva jotain keskeneräisemmästä.
Tieteessäkin voidaan päätyä tarkastelemaan joitain ilmiöitä vaihtoehtoisesti, ainakin tietyn ajanjakson. Valo voisi kuulua tähän, kai.
Monipuolinen tarkastelukulma on demokratian ihanne toisaalta. Perusteena on jotain suurempaa, kokijoita ajatellen. Päinvastainen voisi olla karua.
***
Käytännön hyvä esimerkki voisi olla media ja viestintä.
Kun nykyisiä viestintämarkkinoita ajattelee, voisi ehdottaa sitä, että multimedian esittämisellä olisi jokin rajoitus, ja se mikä voidaan esittää kirjaimin ja aakkosin, tulisi olla palkinnollisempaa.
Multimekkaloinnille, selkeä haittaosuuden korvaus, vaikka brutaalitoimena, jos ei muuta keksi.
Viihde ja mielikuvakerronta noin muuten, ei ole merkityksentöntä tai sille ei ole vain hyödytöntä paikkaa osoitettavaksi.
***
Jos näitä ei voi lähteä ajattelemaan tilanteesta, mistä oma elämä määräytyy, jää käyttämättä ne paikat, jota yhteiskunnallisten johtoideoiden toteutuminen reaalisesti tarkoittaa.
Eilen tuli viilattua omaa profiilia, tällaista linjaa kokeillen, tämänvaiheisesti korostaen. Vaiheet on samoin nähtävissä rikkautena. Ei tarkoita, etteikö olisi voinut elää aiemmin jotain muutakin.
Kun toimitaan linjakkaasti, perustavaksi tarkoitettujen ideoiden pohjalta, voi käydä nopeammmin ilmi se, mitä se sopivaoletteinen oikeasti voisi käytännössä tarkoittaa. Tällainen on tärkeää eheystyötä.
Ilmoita asiaton viesti