Kärsimyslinjalta

Lappeenrannassa puitu jäähallin kohtaloa. Vähän kuin paikallis-SOTE, hankkeen suureellisuutta jos ajattelee.

Keskustan jäähalli luo kaupunkiin tiiveyttä. On harrastuspainotteiseen suuntaan, tai kulttuuriin, tai näin voi liikunnan mieltää. Aika epätavanomaista ehkä silti, tavallista harrastelua ajatellen, ja voi miettiä, mitä tuo tavalliseen elämään, jota sujuvasti liittyneenä kaiken aikaa. Tuosta poikkevaa voi tarvita, tosin jos ristiriidassa, varmasti eräs pointti.

Ongelma näissä keskustarakenteluissa on se, että keskustaan syntyy tosiaan arvoa. Se puolestaan lisää tarjontamahdollisuuksia, myynti lisääntyy. Seurauksena viimein on, että hintataso muussakin nousee.

Onnistuneet ja vetävät hankkeet jonnekkin, voi nähdä tasa-arvon kannalta ongelmalliseksi, sitä mukaa kun hankkeet tosiaan onnistuvat. Epäonnistumista ja mahdottomuutta alkaa ilmetä onnistumisen toisessa päässä.

Kalliilta alueelta tippuu väkeä, sitä mukaa. Alue voi muuttua jatkossakin aika toisenlaiseksi, peruselämään nähden. Kyseessä ei ole vain liikuntakulttuurin muutos, johonkin suureelliseen, ja kalliiseen, kun liikuntapaikan arvo jää maksettavaksi harrastajalle, ja pahimmassa tapauksessa sille, joka ei koskaan näitä arvoasioita käytä.

Kun hintatasoltaan kallis alue on omanlainen ”ghettonsa”, siis linnanomaisempi, muodostuu aidompia ghettoja väistämättä, epäsuorasti.

Ghettoutumista isompi ongelma voi olla se, kun tällaista rakentumista lähdetään kompensoimaan. Kompensaatioiden pohja on outo, jos vinorakentelmallisuus saa olla. Tämä käy kalliiksi, varmaan hyvin monipuolisilla tavoilla.

Ennenpitkää voi olla varat menetetty, epäekonomiseen rakenteluun. Jos vaikka asumista joudutaan tukemaan, kun välttämätöntä, että myös kalliilla alueilla asuu köyhäillistöä. Siinä saa keskiluokka, tai aidot veronmaksajat kaiveskella kukkaroaan.

Näitä kustannusrakentamisia voi ehkä yleistää. Epäekonomisuus yhteistä, ja ratkaisujen sotkuisuus.

Parasta on tehdä kestäviä ja taloudellisia linjoja, ja kun niihin ei mene niin paljoa, on aitoa mahdollisuutta rahoittaa muuta, esim alkuun heitä, jotka isolinjaisista kestävyyksistä kärsii. Tässä jatko on kärsimystiehen nähden päinvastainen.

Taloudellinen ahdinko muuttuu ennenpitkää ongelmaksi heikoimpien kannalta. Luonto tässä on viimein vastaanottaja, tosin jos luonto arvona on välttämättömäksi ajateltu, ei sille muodostuu oikeaa arvoa, jolloin se voi arvokkaampaa kuin esim muut kanssaihmiset. Ympäristöongelman eräs ratkaisumahdottomuus tiivistyy minusta mm tähän, keskinäisyyden ongelmaan.

juhamyllarinen

Lappeenranta Foorumi: <a href="http://jatkumo.net" title="http://jatkumo.net">http://jatkumo.net</a> Email: juha piste myllarinen ät gmail piste com.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu