Kehitystä ja kestävyyttä sähköakuista
Aiemmin oli eri tarkoitukseen tehtyjä paristoja, vähän eri kokoisina eri laitteille, ja hiukan eri jännittein. Yleiskäytöllisyys oli mahdollisempaa, vaikka erikoisratkaisujakin oli.
Mihin on kadonnut tuo energia-akkujen tuottamistapa?
On varsin ymmärrettävää, että akut paitsi voidaan räätälöidä, niin myös muokataan tuotteen mukaiseksi. Tähän tulisi olla kuitenkin enemmän perusteita, sillä toimitapa luo vaikeutta ja turhatoimintaa kuluttamiseen.
Aiempien (ladattavien) akkujen muoto oli käsittääkseni sylinterimäinen teknisen toteutuksen takia.
Nykyiset tekniikat mahdollistavat paremmin akun muotoilua, ts akun ei tarvitse olla sylinterimäinen, kun ei toisaalta taida edes tukea nykytekniikan soveltamista.
Jotain yhtenäistä tulisi kuitenkin olla näiden käyttämisessä, koska muuten akkutuotanto aivan kuin ajatuksettomasti ajaisi alas toimintaansa.
Akkuja voidaan tarvita joissain tilanteissa, vaikka överiksi tämä voi mennä, etenkin jos yhtenäistävää käytäntöä ei ole, siinä kun tällaista tulisi liittää osaksi rakentamista.
Politiikasta ei huolehdi tätä nykyä tilanteenmukaisesti yksikään toimittaja, eikä myöskään muut koordinaattorit.
Siinä kun akkuihin nojataan extremistisesti, näissä tulisi olla selkeän yksiselitteiset ratkaisut.
Mikäli tilanteenmukainen kestävä valtavirran ratkaisu johtaa markkinoiden yksinoidellisuuteen, monopoleihin, jne … tämä tulisi huomioida, ei tinkiä kestävästä toimitavasta.
Joustavuus näin perin, ts joustoa sieltä, mikä on perusluonteeltaan joustavan mahdollista. Pioneerityöt (jne) marginaaleissa muuta.
Aihe vie samalla väistämättä yleisempien kestävyystekijöiden äärelle. Tällaista pohjaa on todellisena, eikä tarvitse tosi kuvitteellista, ollakseen läpikäytävää asiaa.
Osallistujana hoksaa, että enää harvemmin tulee nostettua omia aiheita. Helpompi olla kommentoijana, jos joku erikoistuu tuomaan aiheita esille.
Kommentointi ja etenkin aiheet on minusta kynnyksellistä tuntemuksten puolesta. Kynnyksellisyyteen on perusteensa, vaikka näitä on vaikea päätellä ja havaita suorasti.
Mielikuvan rakentaminen todellisuudesta, on siten kokemuksellisempi, ei yhtä jaettavan ja tartuttavan mahdollinen, kuin pinta-aiheissa, vaikka havointokeskeisyys ei itsessään olisi väärin tai vähäteltävä kohta. Käytänössä epätasapainoa on, ihan tästäkin kohdasta lähtien.
Toinen jakolinja on on se, millä tavoin asiaa voi lähestyä, eri asemaisena kansalaisena. Rooleista voi puhua, viroista, jne… mutta tähänkin liittyy helposti ongelmaa.
Kuiluja on monenlaisia.
Eräs askarruttava jo pitemmältä ajalta on se, millä tavoin vapaan mahdollisesti on lähteä mukaan sellaiseen, mikä on toimien puolesta kapseloidumpaa, ja tavan osallistumiselta etäisemmäksi ja kynnyksellisemmäksi vietyä, vaikkakaan ei ihan lakiin perustuen, koska puhutaan sentään joistain demokratian, sananvapauden ja toiminnan yleismahdollisuuksien arvosta.
Voi kestää kauan, että perustavia toimikiikkuja osaa arvioida ja etenkin löytää, vaikka tilanteet muuten hankalaksi ilmenevinä, saattaa kaikkia liikkeelle, ja on myös tekemisen perusteina menevää.
Ilmoita asiaton viesti