Kirkon kytkeytyminen kyynis-rakenteelliseen populismiin (KK-KRP)

Hyvä ja paha tuovat käsitteenä mieleen omaläheisen arvioinnin ja vain sen, mikä tärkeää (ja ehdottoman autenttista), mutta kokonaisemmin ottaen (YT-O) sekoomus-potentiaalista. Näitä käsitteitä on jonkin verran, lokaalikytkeytyneinä.

Itse kuitenkin ajatellut, että ihminen on potentiaalisen valmis, ja potentiaalinen suuntautujana, ts vaikuttuva siitä, mitä palvelevaksi kokee. Jotain tällaista on olemassa, ja jotta voi suuntautua, tarvitsee olla vaikuttuva jostain.

Käytännössä lähelle menevä kun on vaikuttavaa, ja suuntaa antava ja rakentavavaikutteista, oma itse on näissä prioriteettina helposti niin, että ihmisen vaikutus muihin nähden on pahaa, paha-tulkintaisen todennäköistä, etenkin tiettypiirteisissä haasteissa, joita voi ajatella jopa villieläimiä hankalemmiksi.

Selkeän pahuuden tulkintaiseksi kasvaneisuudesta huolimatta, kun ihmistä sanoo pohjimmaisena pahaksi, tässä tekee osin vääryyttä todellisuutta kohtaan, vaikka perushaastetta tärkeä korostaa.

Ihminen on hyvän tai pahan mahdollinen, mitä ympäristön koentaan tulee. Prosessi ohjaavana voi kääntää sitä, mitä ihminen on koettavana toimien puolesta muita kohtaan, ja myös itseä kohtaan.

Koska suuntautuminen hyvään on haaste, ja tässä on helppo flopata, voi käytännössä asettautua sen käsityksen puolelle, että ihminen on paha, koska käytännöstä (empiria) on usein riittävästi näin osoittaa.

Helpointa on saada aikaan ihmisestä se näkemys, joka syntyy automaattisimmin, ja vähimmällä vaivalla tai ilmaiseksi. Oikeassa voi olla siten vähällä, ellei ilmaiseksi.

Näkemysjärjestelyssä toteutuu siten kuin noituustestille ominainen piirre, mutta suoran lähtökohtaisesti ihmiskuvaan soveltaen, ja toisaalta monimuotoisemman ja valikoidumman testipatteriston mahdollisella tuella.

Automaattisen oloinen peruspäätelmä johtaa toisaalta epäsuorasti sijoittumaan, joka jää paremmaksi, oikealle puolelle, ja fiban voi näin liittää oikean selkeään oikeitukseen (OO, ml OO-007)

Hyvän nimiin kun väistämättä jää (vertailuperiaatteen nojalla), niin ei tarvitse ottaa käyttöön ainakaan pykälää OO-007, mikä voi antaa aavistusta siitä armahtavuudesta, joka hyväkuvan kandidaatille, ei mielikuvana voi olla lipsahtamatta.

On kuitenkin hyvä, että se joka armoa osoittaa riittävän aktiivisesti anovan, sitä voi saada. Tämä on yksi voiton päivä, W-W-Day, hei hei.

*

Vaikka peruskuvion voi tuoda esiin noin, ja myös käytäntöön liittyvän yleistyksen… vaikea silti tehdä tästä hetimiten soveltuvia päätelmiä.

Tällaista ei jäänyt mieleen, vaan enemmän huomionarvoista ja vaikuttavaa kirjoituksen taustalla oli mahdollinen hierre, ja energisoituminen kirkkoa koskevasta arvailusta.

Kuvaus vähemmän irvokkaana, ei toisi viestinä esiin sitä, mikä noin muotoillen toteutuu. Kirjoittajana on kyllä energisoitunut, mutta kyseenalaisen arveltuun nähden.

Mikä toimii… tämähän voi oikeastaan toimia, joten töksy enemmänkin se, minkä on tolkullista saada aikaan outputtia, esim tämän tapaisesti.

Kirkko noin, samalla tapaa arvioiden, varmasti sillä asialla, joka hierteiden aiheuttamissa herätteissä yleensäkin välttämätöntä, ja must-arvoista. Kyseessä sentään (kai?) sijoittuminen kohtaan, jossa käsiteltävä jollain tapaa ihmisten keskinäisyyteen ja sopivuuteen vaikuttavia.

Tai mikähän mahtaa olla tämän kirkkokulun historia, tai antropologia(?). Mikäli sopivuuden vahdiksi päätynyt asettumaan… tuskin voi herätä kuin kyseenalaisuuksiin, joten maailman ehkä näkee näin, ja näin sen helposti määrittää.

Edellinen fiba-tyyppi voi viitata turhan paljon ekumeniaan, mikä oletuksena vaikka mahdollinen, yleisesti ottaen, tuskin ihan kokonaista kirkkotodellisuutta.

Kielteismääärittelyssä joka tapauksessa on hyvän työstävämahdollinen puolensa, ja esim tiede vaikka suuntautuu yleensä riittävän kapeasti että voi sanoa täsmällistä aineistostaan (output)… perustuu siihen, mikä falsifioitavissa.

Ei-toimiva -suuntautuneisuus on jotain, ja aiheena tämä on varmasti potentiaalinen. Siten kirkon sotkeminen käsittelyyn on hiukan omituista, mutta kerrontaa voi toisaalta ottaa tavan haahuiluna, mikä ei tarkoita, että tämä olisi jotenkin vähempiarvoista ”rakentamistavan” (=/”=” jonkin seurailutavan) perusteella.

Kirjoitus on tarkoituksella huumorisävytteinen, mm lyhenteidensä puolesta.

Tyylillä on avaavaa vaikutusta, eikä tämä ole vain virittämistä, joka asiattoman mahdollisena otettavaa. Ilmaisua voi arvioida pulttien löysyttelynä, mikä voi olla ihan jeeskin.