Lakosta ja loukuista yleisesti

Katsoin eilen torstaisen lakkoaiheisen A-studion: https://areena.yle.fi/1-66931176.

MM tuollaisen keskustelun perusteella, voi tehdä tulkintoja lakon tilanteesta. Mitä kukakin voi löytää, ja millä pohjilla.

Se tuli mieleen, että vaikka lakon asetelma olisi tuttu, ja tähän olisi ottaa helpostikin kantaa, tilanteen syyt ja perustavammat tekijät, eri pohjilla puntaroiden, ei välttämättä tulisi löydetyksi.

Suoravaikutteisuuteen asti  yltäviä tekijöitä tulisi huomioiduksi. Vähän sama kuin osapuolilla, joita edusti keskustelussa BenZ, J-Mäkelä, T-Tuppurainen ja Li Andersson.

*

Kun vaikuttavia asioita pohtii syvemmältä, ilman suorakontaktisuuden (turhan liimaavaa) sidosta, ts sidostekijöitä on, mutta laajemmalta… on enemmän tilanteessa, jossa vaikutuksia tarkastelee verkkona, ei niin paljoa yksittäisyyksinä.

Jos vaikutussuhteita ajattelee ja sijoittumaa osaksi voimia, on tosiaan erotettavissa suoran konfrontoivaan positioon kuuluvaa sijoittumista (KFS), ja toisaalta sijoittumista laajempaan vaikutus / voima -verkkoon (LVV).

Poimintaan tulee näin metatason kautta väistämättä ihmisen sijoittuma ts positio suhteessa vaikuttaviin, ja haasteisiin, joissa ajateltu tarpeelliseksi mennä eteenpäin, keksittävä parempaa pärjäämistä, jne.

Positioitumana KFS eroaa selvästi LVV vaihtoehdosta.

Ensin mieleen tulee karkeistus, ja alun tapainen lähtövaihe, johon KFS toimija todellisuudessa törmää.

Toinen on päätymä, jota edeltänyt taistelu jollain vaikealla kentällä,… eikä erottavuuden puolesta ole mahdollinen kuin havaintoihin tavalla KFS, johtuen positioluisumasta, ts kulusta, jossa tie ns noussut enemmän pystyyn.

*

Kun näitä tarkastelee viime aikaisten tutkailujen perusteella, relevanttia omaan viime-tekemiseen nähden, on viitata vaikka kirjoihin, joita kahlannut.

Juuri tietyillä yksittäiskirjoilla ei välttämättä niin paljoa merkitystä, tai blogeilla, joita lukenut, sillä yksittäistapauksissa on aina jotain yleistä, yleisen suuntaan viittaavaa.

Kirja: Hoidon pimeät puolet.

Kirjassa tartuttiin härkää sarvista tavalla väkivalta, jota käsiteltävä, kun kerran ilmenee.

Vaikutelmaksi jäi, jokin siivottava (ja etenkin havaittuksi nosttava) asia, ts KFS-pakotteisuus ja painotus, ja esimerkit, ei ihan niin paljoa taustaa, jota voi kirjan lopussa toki ilmetä, mitä en tiedä, koska opus kesken.

*

Toinen viimeaikainen läpikäyty teema on masennus ja kaksisuuntainen mielialahäiriö podcastina: https://www.youtube.com/watch?v=XvqeQ9HAqjk

Biopolaarisuus ja mielisairaudet yleisesti, ovat helposti extremeä, mitä sivullisen vaikuttumiseen tulee, tai jos ajatellaan ihmistä, joka mielenterveydellisesti on erikoistilassa.

Suorasuhteinen yhteys hankalasti näkyviin mielenterveyden oireisiin, vie kokijan ja tarkastelijan helposti KFS-positioon.

KFS tarkoittaa, että havaintohorisontti kapenaa helposti, ts huomioitavat asiat priorisoituu, primitiivis-priorisoituu.

Henkisesti ahtaissa tiloissa toteutuu tosiaan suodatusta, jota kuvata sanalla primiviivi-reduktio.

*

Mitä podcastiin tulee, ja siihen osuuteen, joka on KFS -suhtautumiseen nähden verkottuneempaa, mennään enemmän taustoihin.

Tiede yleisesti on tuota (LVV), ja objektiivisuus. LVV on tosiaan kattavatyyppinen tarkastelukulma, ja seurattavien tekijöiden suhteen, avaruus turhankin valinnallinen.

Kun lähtönä ollut KFS, ja tämän taivuttavaa vaikutusta suhteessa LVV-lähdön vapaakytkentäisyyteen… tuloksena on tosiaan aineistopaljoutta, mutta toisaalta painetta tehdä valintaa siitä, mitä on mukaan saattaa.

Mitä ihmismieltä tutkii, esim podcastin tarjoaman langanpään kautta tavalla tutkailija (Markus J Rantala), tuloksena on molempia, ts KFS ja LVV, vaikka olemuksessa painotusta näkyisi, tavalla, joka A-studion osallistujia arvioiden samaa.

Pohdinnallisuus on jotain LVV-tilaa, ja tässä tapauksessa myös tilanantoa lakko-aiheelle. Ei kiinni kuin S limppuun, eikä soitellen sotaan, … vaan jotenkin haasteen mittaisesti asettuen.

*

Oleellista lakon tilanteessa on ajatella, että vaikka on tosiaan yksittäistekijöinä otettava asia, ei voi tiedostavampana enää tehdä ihan tätä oikaisua, vaikka paineen tietää olevan taustalla.

Mitä tulee tutkailuun, jota M-J-Rantala esitteli evoluutiopsykologiaa (EP) esille nostaen… käsite on jonkin verran ilmennyt Suomessakin, vaikka ehkä ei kuten isommassa maailmassa. En epäile tätä.

Se vain tuosta EPstä, että mikäli on LVV-suuntautuneesti ihmisten touhuja tarkasteleva,… ei oikeasti tarvitse Rantalan tapaista vinkkiä ja vihjettä siihen, että biologia otettava selkeästi huomioon näissä.

Kyseessä elämän rakentumiseen liittyvät asiat, ja lainalaisuudet, joista voi ajatella samoin, kuin mitä perusfysiikasta ja kemian ainemaailmasta.

Pohdiskelija (etsijä, hakija), joka on sidottu elämisen realiteetteihin, käsittelee helposti sitä, mikä on relevanttia, ja ilman erilliskehoituksia.

*

Tuohon ympäristöperusteiseen suuntautumiseen perustuu minusta viimein se ilmiö, joka näkyy kun samoja asioita keksitään eri puolilla maailmaa muista riippumattomasti, jokseenkin samoihin aikoihin.

Kyseessä uutta luovan syntyminen eri erillisyykissä  (LEE).

LEE ei perustu kaukovaikutteisuuteen, tai magiaan, vaan ympäristötekijöihin, jotka antavat suuntaa sille, jotka sijoittuneet maailmaan aikojen saatossa jokseenkin niin, että uusi ympäristöpotku vie samoille paikoille heitä, jotka eivät tosiaan ilmeisen yhtenäisesti liikkeellä.

Näissä korostuu se out-of-box (OOB), vaikka box tosiaan on se, joka antaa suuntaa, ja toisaalta laajaleijerisemmät sellaiset, joita tosiaan on luonnostaan olemassa, onneksemme, jotta voimme tosiaan sijoittua jotenkin turvallisesti, edes väliaikaisesti.

*

Millä tavalla OOB-B näkyy tilanteissa, jossa Box jotain sellaista, että sen sisällä olevat tosiaan alkavat tähyillä riittän virittyneesti ulommille tahoille.

OOB-Bn putkahtamisista, on varmasti ollut empiriaa, eikä tarkoita, etteikö näistä olisi valmisrakenteista, ja nimenomaisesti tuota jälkimmäistä.

Kun nykyisyys perustuu OOB-B lle, voiko olla niin, että jatko ei oikein voisi, tai voisi olla mahdollista, että B, muttei tosiaan enää se, mitä aina ollut, ja jonka tuloksena on se B.

Lähtökohtais-oletuksellisesti, näissä on helpsti tosi paljon häikkää.

Ongelma on se, että oletus pysyvyydestä asettuu olemaan vahvana, mutta ei kuitenkaan tule olemassaolevana tunnustetuksi, esteellisyyttä ja kynnyksellisyyttä tuovalla tavalla.

Kun on se OOB, ja reaalipohjaisesti helposti mukaantulevaa… dissaus tarkoittaa, että on tosiaan niitä liehe-ilmiöitä, mitä nimikettä näistä käyttääkin. Nimikekirjoa riittää.

*

Mitä dissaa, sitä epäsuorasti tilaa. Tästäkin on paljon eri ilmaisuversioita.

Nämä ovat kaikille yhteisiä lähtökohtaisesti, mutta sijoittumaperusteisesti, konservatiivisuuden rikkovapainotteisuus vaihtelee, ja toisaalta se, millä tavoin kukin on paineistettu rikkomaan tavalla, joka on OOBtä vasta-tavalla B (anti-A).

A voisi olla tosiaan OOBn kattavasymbolinen laajuus, ja B jotain zoomatumpaa tilaa avaruudessa A.

Symbolit ja käsitteet tällä tavoin, ovat LVV-painotteisuutta vaativia, samoin kuin sivistys ja koulutus yleensäkin (SK).

SK on epäsuorasti tosi A-lähtöistä, tosin ei tarkoita, etteikö SK voisi olla myös B-suuntautuva, ja jopa anti-A -tavalla.

*

Nämä ovat tosiaan ajateltavissa peruskipuiluksi, ja ihan yleisen tason oletuksena.

Samoja ilmenee, mutta että kaikki aina erillisenä, on juuri sitä hajoomusta tavalla KFS, eikä välttämättä tarkoita, että tuo irrallistuva ote olisi se, jolla saataisiin sitä fokusta, joka sen arvoista.

Skeptiikka B-suuntautuneisuudelle, on yleistä. Sama koskee tapausta A.

Milloin pukkaa moodi tavalla anti-A ja anti-B… yleensä ovat toisiaan kutsuvia, ts ilmenevät samoihin aikoihen, koska kun jotain rikotaan leierisessä mielessä, tarvitaan tämän tason vastavaikutteista vaikkakin sillä tavoin KFS-tyyppisen otetusti, ettei kerroksellisuus tule niin helposti tarkasteluun, eikä tosiaan LVV-lähestymistapa.

Yleisrakenteellisesti, teoriatyötä riittäisi, ihan näin lähdöin.

Teoriatyöhön (A-työ), voi viitata, ihan vain mainitsemisen mahdollisuuden takia, koska tarkoittaa toimena LVV-askeltamisen mahdollista.

juhamyllarinen
Avoin Puolue Lappeenranta

Herr Wisser and Besser (der),
Mutta myös ...
Von Buchen Huchen-Bacher,
i ab-und-hups Sucher.

Ajatukseni maailmasta on tasapainoinen ja eheä, läheltä ja kaukaa. Pidän yksinkertaisuudesta perusarvona, jolle voi rakentaa muutakin jos tarve.

Hyvän maailman peruskaava on helppo. Joka asemassa tekee sen, minkä tietää hyväksi, ja jos ei, on valmis kokeilemaan uutta, jotta löytää perustaa.

Sama periaate kun joka tasolla, jos tasoja on erilaisina... voi aidosti odottaa läpilyövää tervettä normalisoitumista.

Kynnyksetön email: juha piste myllarinen että gmail piste com.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu