Luottamuksen periaatteellinen mahdollisuus

Poliisi haluaa käyttöönsä mullistavan dna-menetelmän, mutta se voi olla laiton – sormenjälkitutkimus on Suomen poliisissa hunningolla

Nyt keskusrikospoliisi haluaisi laajentaa dna-tutkinnan menetelmiä koskemaan myös fenotyypin eli ominaispiirteiden määritystä. Menetelmässä määritettäisiin rikospaikalta löydetystä dna:sta fenotyyppi, jonka avulla voi periaatteessa muodostaa jopa kasvokuvan tuntemattomasta rikoksentekijästä.

((https://yle.fi/uutiset/3-11830094))

Kertoo jotain geenimenetelmien mahdollisuuksista, joskaan ei (yleisestä) turvallisuudesta.

***

Todellisuutta voi, ja kannattaa yrittää ennustaa. Parempi ennustettava asia, kuin tulevaisuus, sillä tulevaisuuden ennustamisessa, parasta on tietää lähtötilanne niin hyvin kuin mahdollista.

Monesta asiasta emme tiedä, tai ainakaan kaikki eivät tiedä, tai voi tietää, joten mitään tuntematonta ei voine odottaa … hups.

Yllätyksellisyys koskee yleensä tietämätöntä osapuolta. Yllätyksiä voi ennakoida, jos niitä on historiassa tapahtunut.

Kaikille ei ole yllätyksiä ne kolonialistiset kohtaamiset, joissa oli laivueita ja tuntemattomia asukkaita (https://areena.yle.fi/audio/1-50677839). Edelliset löysivät jotain hakemaansa, jälkimmäiset eivät ehkä osanneet ennakoida, mitä tuleman piti.

Merkittävää tässä, että joku taho oli aina edellä, toinen jäljessä, varautunut tai ei, tai varatunut riittävästi, tai ei.

***

Maailmasta voi ennakoiden luoda mm hallintapainotukseen perustuvan skenaarion (HS).

Yleistä merkittävyyttä ajatellen, skenaariotyyppi on yleisesti tärkein, ja aiempaa historiaa on tämän takia usein päädytty tarkastelemaan, muuten kuin tavallista arkea koskien, ellei sen ajatella epäsuorasti, mutta merkittävästi kytkeytyvän HS:ään.

Mitä tahansa ei välttämättä tehdä, tai mistä tahansa motiivista, mutta millä keinoilla tahansa, voidaan jotain tavoitteellisen arvoista päätyä tekemään. Tästä voisi päätellä jotain dynamiikkaa, ihan tieteellisen vakavaan tapaan. Tilanteen synnyn voi kuvata yksinkertaisesti…

Tarkoittaa että ollaan toimintatasolla, joissa perusesteellisyyksiä ei ole olemassa vaikuttavina, tai niistä voi sanoutua irti,luottamuspulan takia, tai sen vuoksi, että on jotain painavasti ennakoitavaa perustetta on, tai on koettavaksi esitettynä.

Täydellistä luottamusta yleismaailmallisen laajuisena ei voi olla, joten oletuskulku tapahtuu varautumisen kautta. Valtioiden puolustautumistarve, ja puolustus yleisesti, perustuu tähän.

***

Sellainen käsitys, että esim valtiollisilla tiedustelupalveluilla, voi olla hyvin paljon välineitä, tehdä melkein mitä tahansa, vastatoimijoille.

Koska keinoista ei välttämättä jäisi kiinni, niin varteenotettavimmaksi jääkin jäljessähiihtäjille todeta se, mitä on tapahtunut, ei vain pyrkiä kuvamaan täsmällisemmin sitä, millä tavoin jokin on tapahtunut. Onnistuneen kuvauksen löytymisestä kun ei välttämättä ole erityisempää hyötyä (löytyy eri syitä).

Se toteennäyttämisen velvoite, joka koskee tavanomaisemman elämänpiirin toimintasuhtautumista, voi joskus olla ongelma, ja toteennäyttäminen suorastaan mahdottomuus, jos siitä voi ylipäätään ajatella olevan etua. On voitava reagoida jotankin suoraan sen perusteella, mitä tapahtuu.

Tavan ihmisten tapauksessa, luvallisen mahdolliset toiminta- ja reagointi-puitteistukset ovat kaavamaiset, ja päätökset perustuvat mm vakiollisiin lakiin, ja käytäntöihin. Kun tapahtuu jotain spesifisempää, ei malli välttämättä kuvaa enää todellisuutta, ja mallin pohjalta suoritetut toimet menevät hutiksi.

Tässä eräs esimerkki: https://yle.fi/uutiset/3-11811155 (Viaton hipaisu liukuportaissa teki opiskelijasta vakavan rikoksen pääepäillyn)

Vaikka tapaus on yksittäinen, niin se toisaalta kertoo sen, että valmiskäytännöt eivät tosiaan välttämättä ole ajantasaisia.

Ajantantasaiseen valmiuden ulkopuoliset tapahtumat, eivät aina kovin merkittäviä, etenkään yleisesti, tosin jos merkittävyyttä on, siihen ei voida olettaa voitavan varautua valmiskaavalliselta pohjalta. Yllätys isona tai pienenä, voi olla jo perusteiltaan mahdoton neutraloitavaksi.

SS:

Kun tapahtuu käyttäytymis- ja toimintamalleihin nähden jotain uniikkia, niin tässä tilanteessa ei valmismalleihin turvautumisesta ole taetta. Jos niitä käytetään, on valmimallien alaiset aina systeemisesti askeleen jäljessä sitä, joka niitä ei noudata, oli taustasyy perusteltu, tai ei. Soveltaja näissä, ei välttämättä ole kuin toteuttaja, tai valtuutettu.

Luottamuksen perusmahdollisuutta koskeva seikka on hyvä tietää, ihan perussivistykseen kuuluvana.

Siinä kun luottamus yleisenä käy vähäisemmäksi, kun arveluttavien toimijoiden määrä vaikuttavina kasvaa, isompaa toimintakokonaisuutta haettaessa, ei samalla tapaa jää turvaa yleispuitteistamisen alaisille.

Jos jotain isoa ja kattavaa rakennellaan, mitä tahansa voi sen puitteissa ajatella tapahtuvaksi.

0
juhamyllarinen
Lappeenranta

Lappeenranta
Email: juha piste myllarinen ät gmail piste com.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu