Maailma on sininen ja punainen

Venäläistä asetelmantulkintaa, Pluševin sanoittamana:

Pluševin mielestä Venäjä on nyt kaltoin kohdeltu uhri. Hänellä oli varsin erikoinen selitys sille, miksei Venäjä pelannut MM-kisoissa Suomessa ja miksi Venäjä menetti vuoden 2023 MM-kisaisännyytensä Suomelle ja Latvialle.

– He ovat menneet koko ajan pidemmälle ja pidemmälle. Ensin he veivät meiltä kansallislaulun ja lipun. Elimme harmoniassa ja luulimme, että meitä rakastetaan Euroopassa.

https://www.iltalehti.fi/jaakiekon-mm-2022/a/e35888ef-c0df-41d8-b5a6-a0bcbbef47bb

***

Tulee mieleen urheilun kytkeytyminen politiikkaan, entisen Saksan aikana. Oli kaltoin kohdeltu ryhmä, ja Venäjä ajattelee, että kuuluisi nyt tähän. Kokemus ehkä kiistatta näin, slaavipäädyssä. Mitenkä todellisuudessa mahtaa olla?

Ehkä kuivakkaa sanoa alustavasti, että todennäköisesti sekä että.

Venäjä on esiintynyt Saksan kaltaisena, Euroopan suurmaana, toisen maailmansodan selkkauksessa, aina alustavaa pienmaajakoa koskien. On voinut olla altavastaavampi, ja yksinollessaan, olisi jäänyt jyrän alle. Liittoutuman kimpassa pärjättiin, joskin kimppa oli enemmän vihollisuuteen perustuva, kuin liittoon, johon Venäjän voisi tavanomaisesti laskea kuuluvan.

Venäjä oli siten liittotumien ulkona, jo toisen maailmansodan aikaan. Osaltaan tämä kertoo pienestä traagisuudesta, mitä taustaan tulee. Kyse ei välttämättä tosin ole siitä, että Venäjän poisjättämisen kokonaisvaltaisen oloisesti, voi sanoa olevan väärin. Ei tosin välttämättä ole oikeinkaan.

***

Itselleni asetelemasta tulee Raamatulliset kertomukset ja teemat, aina luomiskertomusta myöten.

Epäsovinnaista liittää nainen heikompana sukupuolena Venäjään, ja punaisuuteen, sekä toisaalta ongelmien aiheuttajaan, muuten seesteisessä paratiisissa, jota sanaa käyttäen perusolemista ja sen rikkomista kuvattu.

Heikomman osa on vähäisempi, ja huomioonotettavampi, vähän kuin perusluonnon tapauksessa, ihmisen kaltaiseen nähden. On aina altavastaaja, kunnes tilanteessa tapahtuu keikaus.

Ihmisen kohdalla, heikommuus tarkoittaa käytännössä useammin kyseenalaisuuteen turvautumiseen, suhteessa siihen reiluuteen, jota miesten maailmaan kuuluu. Joku ei ehkä reiluudeksi liittäisi suoraa väkivallan mahdollisuutta nyrkkeineen ja muskeleineen, mutta vahvempi voi määrätä tulkinnallisuuden näin, ja luoda tulkinnanmukaiset konkreettiset puitteet, joissa pysytään.

Vyöryttävän kapinallisuuden historiaa on jonkinlaisena. Ranska lähihistoriassa merkittävä, ajatuksia ja näkemyksiä herättelevänä. Venäjällä taas massa otti otettaan, tai massankäyttäjä, isompien joukkojen avulla, kommunistisessa vyöryssä.

Punakapina Suomessakin, on ollut aitopohjainen sanavalinta, mitä ihmisten sanoitukseen on haluttu liittää, vaikka jakavassa tilanteessa, ei ole ollut ainoaksi jäävä.

Heikommuus on itään liitettävissä, onnistumisestaan huolimatta. Punaisella mentiin, ts väkivaltaan turvauduttiin, ja käytännössä muita enemmän. Heikommat eivät vallan puolesta olleet asialla, tosin enemmänkin heidän käyttäjät.

***

Punaisuus on edelleen osa maailmaa, myös ilman Venäjää. Jako näkyy usein jokaisessa merkittäväksi koetussa kokoonpanossa, esim puoluekentällä, vaikka hämärtymistä ja hämärtämistä ilmenee.

Perusasetelma menee heikommaksi osoittautuvien, ja vahvempien välillä. Jälkimmäinen ryhmä on pakosti pienempi, sillä voima vaatii vähälukuisempaa tahoa, riittävien koordinaatioedellytysten vuoksi.

Voimaa ei ole suoraan väki ja sen määrä, vaan enemmän on heikkous. Voimaa on väen käyttäminen, sopivin välinein, ts välineet ovat tässä avainasemassa, ja mahdollisuus tähän. Tarkoittaa selkeää valtasuhdetta, esim taloudellisesti, säädöksellisesti, sekä hierarkista voitelujärjestelmää, jossa mahdolliset resurssit voidaan kohdentaa tehokkaimmin, suhteessa otteeseen.

Punaisuus koskee tosiaan muitakin maita kuin Venäjää, vaikka Venäjä tässä suhteessa on johtava napa maailmassa, johon myös aktiivisesti viitataan, ja halutaan viitata.

Kansalaiset heikompina, voivat aidosti ajatella kuuluvansa osaksi vahvempaa tahoa. Osan kokemus tästä ei voi käytännössä kuin poiketa, jos rajoja tulee liikaa vastaan, ja todellisuuskuva tarjotutun kaltaisena, ei voi olla särkymättä.

Punavihreys ja mm feminismi, on omalla tavallaan merkki heikomman ryhmän olosta, ja tämä puoli maailmaa, näkyy jonkin verran myös järjestäytymisen tasolla. Työväenliike ja suoraotteisesta radikaalikapinallisuudesta, on matkattu kauemmas. Venäjä saattoi isona joukkotoimijana vielä toteuttaa jotain erikoisen radikaalia, ehkä varsin erikoisessa tilanteessa, punakapinan yhteydessä.

***

Venäjä hakee tosiaan uhrin roolia. Tämä kalastelu ja taipumus näkyy jopa urheilemisen tasolla, kun rangaistuksia ja myötätuntoa haetaan tärkeimmälle sota- ja kamppailuvälineelle, ts hyväksyttävyydelle ja kannatukselle. Populistiseksi ei kuitenkaan tällaista vetelyä kutsuta, koska on enemmän operatiivista kuin hitaasti rakennettavaa vaikutusverkkoa.

Mitä maailmaa seuraa, uhrius ja myötätunnon haku näkyy paljon. Naisten ja heikompien osuuden huomioiminen avaa hyvät pistetilit, näille markkinoille. Tavoitteellisiksi myötätunnon välineiksi käy perusluontoa, pakolaisia, naisia,… jopa diktaattoreiksi nimitettäviä.

Sotaa ja kamppailua kuvaa paljon se, että voimakkain käyttää välineistöä tavalla, jossa ollaan vahvoin asein, sairaaloiden liepeillä, tai ympäristössä, jossa toiminnan täytyy rikkoa mahdollisimman paljon hyväksyttävyyden rajoja, mistä seuraa tosiaan ne suuremmat fibat, joilla jatkopelipaikka tarjoutuu.

Tutkijat ovat puhuneet myös tilanteen näkymisestä ajoittain jopa sukupuolikäyttäytymistä koskevasti. Miehenä on kiusallista olla, ja naisena voi olla urheaotteinen, pienemmistäkin voimakkuuden osoituksista. Perusjuonta käydään läpi, hyvin omituiseksi ajateltavin menetelmin.

***

Maailma elää paljon yhtenäisemmin kuin mitä osataan ajatella, haasteiden ja toimitapojen suhteen. Riittävästi aikaa, ja merkittävät asetelmat näkyvät vaiheessa, johon on selvitty aiemmasta. Hankaluus näkyy kohdennettavammin, jotta asiaa voitaisiin käydä läpi sillä tehokkuudella, joka viittaa johonkin varteenotettavuuteen, mitä ajassa mahtaakaan tarkoittaa.

Suurin ase on tosiaan hyväksyttävyys, liittoutumat ja kokonaisemman verkon tuki. Käytännössä tarkoittaa yhä enemmän piirejä, jotka eivät rajoitu vain valtioitten rajojen sisään. Vaikuttavin hybridiys ei ole sitä, että sotaa ja kamppailua käydään perinteisin asein, ja netissä. Diktaattorisemman ja vyöryttävämmän tahon edestä, löytyy mieluummin naiskasvot, heikot ja sairaat, sekä muulla tavoin myötätuntoa herättävät.

Hyvä ja hyväksi koettu, on myös paholaisen, ja paholaisvaiheisen paras ase. Näin saa käyttöön kaiken, tai hyväksi tunnustetun suhteessa kaikkea lisäkivaan mahdollistavaa.

Tiivistys tuolla tavoin, on typerä, vaikkakin tarpeellinen. Ihmiset eivät ole turhan takia turhamaisia. Muiden näkemykset merkkaa, ja tällaisen huomioiminen ihmisen tapauksessa, on vähän taiteenomaisuuteen menevää. Muuten ei oltaisi reaalisesti hakemassa muiden hyväksyntää, mistä olemassaolomme paljon riippuu. Meillä on aina jumalamme.

0
juhamyllarinen
Lappeenranta

Ajatukseni maailmasta on tasapainoinen ja eheä, läheltä ja kaukaa. Pidän yksinkertaisuudesta perusarvona, jolle voi rakentaa muutakin jos tarve.

Hyvän maailman peruskaava on helppo. Joka asemassa tekee sen, minkä tietää hyväksi, ja jos ei, on valmis kokeilemaan uutta, jotta löytää perustaa.

Sama periaate kun joka tasolla, jos tasoja on erilaisina... voi aidosti odottaa läpilyövää tervettä normalisoitumista.

Kynnyksetön email: juha piste myllarinen ät gmail piste com.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu