Maailmanmuutosta… (ILMU-)viedysti

Lyhyesti sanoen…

ILMU fysikaalisia oloja koskien, voi olla totta jonkin verran, paljon tai vähän tms. Merkittävintä ilmiössä on kuitenkin itse nostaminen, ts ilmiön poiminta näkyville ja merkittäväksi.

Näitä kohdennuksia ja poimiintumia toteutuu tasaisesti, jolloin huomionarovoisena menee ilmiöitä, tapahtumia, kansoja, yksilöitä,…

Matkassa avainarvoisia nostotoimia, ei epärelevanttiutta, ellei vaiheena ole tyynen tasainen investoivuus ja hiljaisen seesteinen, luonnollisen luonteva kasvu (HSK, LLK).

 
Maaailman kulkua näkyvänä, ja merkityksellisvaikutteisesti avautavana on vaikea ymmärtää, ilman EMn tajuamista.

Painotusvalintaa tosiaan riittää, ja tärkeää erityisesti oivaltaa, että tässä yhdistyy helposti se, mitä elämä vaikeudeksi automaattisesti spontanoi (valintamyymäläperiaate, tietyssä runsaus/valinta -tilanteessa).

Vaikuttavuus onkin enemmän ohjaamista, ohjailua, johtamista, … sopivaa kohtaan iskemistä / energin kohdentamista (vrt transistori, CPU, työmuisti, tajunta, … jännitehuippu / aallonharja).

Eliöt ovat jonkin tason ja alueen maestroja natiivisti, tosin taidot ja kyvyt vaihtelevat, ja toisaalta erikoistumisen laajuus (kytkeytymä-potentiaali, kytkettävyys).

 
Maailma on muuttunut, sitten paratiisin (tai HSK-vaiheen). Ei enää (vaihe!) päde se, että asiat olisivat neutraaleja, kaikkille tavan kulkemisen ja liikkumisen kautta mukaanasettuvia.

Kaikessa nähdään merkitys, potentiaali, sekä samoin kääntyvyys, ja tätä kautta myös luonnollisen luonteva varautuminen, mitä näkymä suhtauduttavana onkin.

Suhtautumismuutoksen takana on selkeät realiteetit, ja uuttä ymmärryskasvu kohden toteutunutta, vaikkakin jälkijunassa (kasvu-järjestys/suunta,… yleistyminen!=itse määrä-kasvu).

Viattomuuteen heräillään (viattomuuden ajasta), ts muutokseen ja muuttuneisiin oloihin (bäkismi-kaipuu, nostalgia,.. sidos/rakenne yleisesti).

Maailma on pienentynyt, sitä mukaa kun rakentamista on jatkunut, jolloin asiat kytkeytyvät, tai ovat yhä kytkeytyvämmän (törmättävän, liiketilan vastaisen) mahdollisia. Kyse ei ole vain realismista ja oletteisen arvoisista, vaan enemmän suorasta todellisuudesta (hengen konkratisaatio, vrt Raamattu).

Vaikutuksetta ei jää kukaan, ja on tosiaan entistä arveltavampana, kun muu pään pitämistä pensaassa, tai poissa siitä hyvästä, mitä tilanteeseen joku voisi arvella jotain liittyvän.

 
Siinä kun aiemmin ajateltu, että oma osuus riittää paljon sopivuuden saavuttamisessa (boxismi),… tilanne tätä vinkkeliä ajatellen vähän arveluttavampi / kysymysmerkki.

Äärimmilleen seurailua ja neutraalisuutta sekä sopeutumisen kulttuuria esiintyy mm suomettumisessa, tai tukholmalaisuudessa, ja nykymuotoisesti esim ääri-kuluttajuudessa (joukkosovelteinen extremismi).

Samaan voi liittää aasialaisesta tyyneyttä korostavat elämäntavat, joissa on Guru, aikasen omissa mielen ja todellisuuden saavutuksissaan, vaikkei välttämättä irti maailmasta, vaan siihen hyvinkin fiksusti sijoittunut.

Vaikea ajatella täsmällisempiä.

Aktiivisen otteen vastakohdat erilaisina, tosiaan kirjo, ja esim suomettumista voi ajatella patologiana, vaikka realismia olisikin. Mitä on P-tilan tarkempi sijainti, tai paremmin sanoen, mitä on jakauma?

 
Tilanne on suhtautumisellisesti terävimillään kahtalainen, ts repivyys korostuu, suhteessa jännitteeseen, jolloin puhutaan tosiaan polaarisuudesta ja erimaailmallisuudesta, ja toisaalta tekijöistä, jotka merkitysarvoltaan vastaavat jakoa, ovat jollain tapaa jakoa tekevän sijoittuvia.

Bongata voi monenlaista. Toisaalta polaarisuuden ja jakautumallisuuden ilmenemistä voi liittää hyvin erilaisiin (erillisiin) toimijoihin, ja toimijatasoihin (.., mieli, konkretia,..)

Polariteettina voi mainita yhdenmukaisuuden (diktatuuri, totalitarismi, demokratuura,…), jopa automaatti-vaikutteisen tason kautta toteutuvana, jolloin pakottavuutta vaikka ilmenee, tällaisen käsittely päätyy helposti halvaantumista muistuttavaan tilaan (romahdus, jäätyminen, pysähdys), mitä pysäytysvaikuttava rakenne toisaalta sitkona onkin pohjilla (vrt).

 
Vaiheeseen liittyy toisaalta luontevasti vahvaa epäluuloa, jopa paranoidisuutta, siinä kun vaikuttavuutta liittää aktiivimahdollisiin toimijoihin, vaikka näiden vaikutukset olisivat useimmiten epäsuoria, ja vaikka satasella ilmaantuvia, niin toisaalta tietämystä tästä ei olisi miten vain havaita, vaikka ilmaantuvuus merkityksellisenä olisi sata-aavistettavaa.

Paranoideisuuden (tai skepsismin äärimmäisyyttä ottavana) piirteenä, voi yleensä tulkita olevan lokaalitilannepainotteista, ts henkilöä tai tahoa koskeva erityistilanne.

Paranoidisuutta ääri-piirteenä (epävarmuusdimensio), ei yleensä liitetä kuvaamaan isompaa maailmaa, ellei tuota epäilyn (ottamisen kohtaa) tilaa koe niin, että maailmasta ei tarvitse (ole suotavaa, mahdollista,…) nähdä kuin tilaa vastaavia, joita isossa maailmassa tosiaan on, ja jos samaa liittää toisaalta vähän ronskisti myös toisinotettavaan.

Paranoidisuuden äärimuotoisena, voi siten joskus liittää osaksi sitä, mitä on tavallisuus täysin neutraalivaikutteisena, normitoimijalla (vallan normiyhteys), selkeän erimaailmallisessa tilanteessa, joka ei liiketilallisesti vapaa, mitä esim pohjoisen järvien täyskierron toteutumisvaihe (uudelleenorganisoituminen, vrt hengitys).

 
Varautumista ajatellen, paranoidisuus voi tosiaan olla relevanttia siinä määrin, että tilanne on normaaliksi otettava tietyllä tasolla, eikä tästä kannata enää ajatella patologian käsittein, koska kenttä on olojen ja vaiheen puolesta jo luonteeltaan (vaiheluonne) jo tätä.

Vallitsevamoodisuutena otettaviin (=oikeasti vaihe) voi viitata siten, että ajattelee tiettyjä ideoita ja ideologoioita (suuntautuneisuuden saanut energialataus) puhtaana sillä tavoin, että mitä vaativat totetuakseen (toteuttajaltaan = toteutukseen tuupannut)

Edellinen tarkoittaa sitä, millä tavalla jokin järjestysmallin arvoinen äärivietynä, ei voi olla luomatta sellaisen vääjäämättömästi vaikuttavaa toimijaa, toimijuutta, ja toimivaiheaskelia, joita maailmassa näkyy, tai on näkynyt vahvan kyseenalaisena (jne).

Päättely edelliseen tapaan, on taaksepäin kelaava, vähän kuin teleologiikkaa tms. Päättelyn voi toteuttaa tietoisesti… siinä missä toisaalta kahlata (nauttia) eri vaiheet konkreettisten prosessien kautta.

Energiapohjiin (”e-juomat”) voi viitata vaikkapa listaheitolla:

A. väkeen ja väkijoukkoon suoremmen liitettävät kuplat (Stalin, Hitler, … poliitikot, saarnaajat,…)
B. talouden kautta voimaantumaan yltävät (sijoittaminen, rahamaailma,… järjestyksen ja järjestelmän vapaamahdolliseen käyttöönottoon / kanavointiin yltävät)
C. tekniikka, tiede, rationalismi (terä, uudiskulma, hack,… reviirivaltaus, toiseus)
D. suora tavan aseisiin tukeutuminen (tykit, rynkyt,… Putin)
E. fundamentalismi (paikoitellen: islam, k-usko, ideologia,…) osana joukkoistamista (A)
…
F. Feelismi, empatismi, sympatismi, hurmoksellisuus, … ja yleistettynä x(?).
G. AI, meta, … (holismi?)

 
Ympäristö voi vääntää eliöistä mitä vain, tosin vääntymät (rakentamisosuuksineen), vaatii omat tapaus- ja tilannekohtaiset puolensa. Eliöt primaarirakenteisesta, jollain tavalla x, kohden laajempaa universumia, ovat tätä (boss, jättiläisen hartiat, pää, …).

Erimaailmallisuus voi lähteä eri tavoin, ja olla osa luonnollisen seesteistä kasvua. On luonteeltaan (=?) none-top, ja samalla nonestop (jatkumollisuus).

Vastakkaista olisi diskretia (D), diskretoitumat, ts olemassaoleva, ilman erillisyysosan sovitusta / sovittautumista.

LSK luo toki ajastaan diskertiansa. Ei tarkoita, että kytkeytymisiin ei voisi kuulua samaa, jotenkin samalla kaiken aikaa.

Tarkoittaisi kasvua, mutta tosiaan enemmän kautta rintamien. Elämä oletuksellisesti, tuskin on muuten suuntautunut, kuin tällä tavoin tarkentuvasti.

Sovellus (näkemys)ideasta (suhtautumisen sovellus!), tuo paremman (aidomman) rentouden mahdollisuuden, ja samalla vahvistuu se, mitä osataan perinteenä aavist.. toistaa, ts mihin (sopivuuteen, kehitykseen) on taipuvaisuus päätyä, mutta toisaalta olla myös päätymättä (irrallisuus ja i-voimat, yllärikillerit).

 
Mitä ILMU-aiheeseen tulee (jne)… näissä tosiaan tiivistyy se valta, ja vienti, ja vaikka voi olla tavan vaikuttamista siinä missä kohdattaviin yleensä paneudutaan… arvella voi muutakin.

Maailman eliitistä (johto, vai päättömyyskö?) ei suoranaisesti puhuta, sen päätoimijoista, eikä tehtäviin asettujista, tai valinnoista, joilla valtaa ja saavutettua asemaa toteutetaan. Ei niin suotavaa, kunnes vaikka tämäkin kohta on, jne.

Nämä ovat tosiaan vaikuttavimmillaan helposti ihmisten välisiä asioita, ja ihmistenvälisyydestä syntyviä tuotteita (output), joita myös riittää erilaisina.

Siinä kun konkretiaa muuttuu hankalaksi, toki tällainen vaikuttaa jatkotuleviin, mutta erityisesti relevanttien toimijoiden kautta, jollainen on toinen toveri tästä lajista työkaluna ja samanleriläisenä, tai vihollisuutena otettavana yhdistäjänä!.

Vihollisuus on tosiaan tärkeää nähdä osana joukkoistumista (omaa valtaa ja vallan kasvattamita). Liittyy kohtaa A ja E.

 
Kaikkiin kuplatyyppeihin on vietävissä toimija, ”pääurakoitsijana”, ja jos epäselvä, joissain (useissa) tilanteisssa selkeäsellaisempi (vrt elämä/laji-viittaus, bossismi). Vaihtelee tietysti ajoittain se, millä tavoin pesti on hakusessa.

Ketä on mukana, ketä ei. Mikä voi kuulua meille, mikä voi päätyä olemaan meitä vastaan.

Länteen varmistavana, voinee selkeiten ja suoriten liittää tätä elinympäristöön kajoamista, mikä joskus toisaalta helpompaa toteuttaa, kuin suoravihollisuus, kun puhutaan sodan toimista, muusta pohjatyöstä puhumattakaan.

Oleellista tässä ole kuitenkaan edes Länsi, eikä toisaalta se Itäkään, vaikka seurailija on aina sille johdolle, mihin onkin asettunut.

Länsi kokonaisuutena (jne), tässä yhteydessä tosiaan viittaa työkaluun (tool), tai selkeän työkalumahdolliseen, siinä missä on ollut tätä jo edeltävästi soveltuen.

Vaikka nostettu vinkkeli toimijoineen on toimijatyyppiin sidottua, voi olla osa tavan ihmistoiminnan tuntemiseen otettavista, mikä on myös tavan kasvua.