Menestys- ja romahdusaallot

Erään katsauksen mukaan, Suomi on ollut taloudessa, harvinaislaatuisen hyvä nousija, ajalla 1918-2008. Sen jälkeen tapahtui kuulemma käänne nollakasvuun, jne. (https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000007789610.html)

Kun Suomea päätyy ajattelemaan yhteiskuntana, muitten muitten yhteiskuntien joukossa, voi kysyä, mistä käänne? Ohjelman kuuntelu siltä osin kesken, etten tiedä, onko tuossa jotain näkemystä syistä.

***

Oli miten oli, itselleni tuli mieleen kahtiajako, ja tällä kertaa persujen kohdalla. Vähän kuin Yhdysvalloissa meni, Trump-ilmiön kanssa. Mitähän ovat jakokohdat olleet, enemmän kautta aikain, jos tällaista yrittäisi listata.

Suomessa on ollut aidon oloinen sisällissota, verrattuna muihin talouden nousijamaihin, joita taisi olla mm Norja ja jokunen muu, ja jotka sijoittuvat nousijana Suomea paremmin, ja ennen kaikkea, eivät ole pysähtyneet tällä tavoin, kai.

Tarkemmasta analyysistä en tiedä, koska talouden ja menestymisen aihealue, on itselleni tuntematon, eikä tätä teemaa ja sen yksityiskohti ollut tarkoitus tuodakkaan esille, painavasti.

***

Mieleen tulee tilannekuvien ja katsausten kohdalla mieleen helppous, ja irtoavuus. Että jostain kertoisi, tulisi taustoittaa paljon kaikkea, olla varmoilla. Tällainen painotus yksinomaisena, voi olla kallis ”ratkaisu”.

Päinvastaista tiedon ja aselmallisuuksien löytämistä, on heitellä asioita käsittelyyn helpommin, vähemmällä kynnyksellä, vaikkei miten sattu. Aihe tässä on sen verran laaja, etten osaa paremmuusarveluani perustella.

Sen voi sanoa, että mitä vähemmästä lähdöstä, ja tiedonpalasesta, voi ottaa kopin, tai kimmokkeen paremmille jäljille, sen tehokkaampi on yhteiskunta, pärjääjänä ja sopeutujana.

Menetelmät, tai käytännöt, jotka liittyvät päinvastaiseen, ovat kulutuksellisempia, paljon tarvitsevia. Äärimmäisenä voi olla tilanne, jossa mistään ei kyetä hyötymään, mitään ei kyetä kääntämään voitoksi, tai menestykseksi.

***

Suomea sanotaan, tai halutaan sanoa, mm hyvinvointivaltioksi. Liekkö myynnillisistä, tai vertailuedullisemmista seikoista johtuen. Hei vaan, hyvin menee, vaikka konkurssi kaataa, lunta tulee tupaan, ja viima vetää viimein kylmäksi.

Historiaa ja tasaisuutta kun ajattelee, ja polariteettejä, niin näissä voi olla enemmän hyssyttelyä ja patoutumia. Suomi voi olla paitsi suomettunut suhteessa Venäjään, ja Länteen, niin myös suhteessa itseensä.

Avoimempi mellakallinen ote, tai selkeämpi sanatason törkykäsittely, ei välttämättä muuta tilannetta, vaan kyseessä on selviytymisellisyys, mitä kaikkea tähän osaisikin laittaa. Kyse on paljon asemoitumisesta, yhteiskuntien kentällä. Painolasteja on, ja mm superselviytyjiä, mutta miten vahvoja sisäisesti, tai vakautta ajatellen.

Aihetta on tuotu esille, monessa yhteydessä. Sananlaskutaso voi myös kertoa jotain siitä, missä mennään. Oleellista on helppouden puuttuminen, vaikka toisaalta ihanne-tyylinä voi joskus olla poikkia halki ja pinoon. Vai olisiko siinäkin puhe siitä, mistä puute.

Kulttuuriset valmiudet selvitä, pärjätä ja sopeutua, vaikuttavat, eikä vain maatasolla. Koskee ihmisiä ja ihmisryhmiä, yhtä lailla. Että Suomea lähtee arvioimaan tästä vinkkelistä, on haastava langanpää. Mikä jottei.

***

Nousijaa voi olla kannattavaa arvioida samalla tapaa, kuin vallankumouksellista, jonka arviointiin on enemmän pyritty satsaamaan, koska tähän ryhmään kuuluvia, on vaikeampi olla huomioimatta. Kun menestystä tulee taholle, johon ei ole liittää vallankumoustaustaa, niin jotain samaa dynamiikkaa voisi sisältyä tiettyihin kasvupyrähtäjiin, jotka eivät aina samanlaisia, joiltain lähtökohdilta.

Vaikka Euroopan maista puhutaan hierarkisina, yritysmuotoja koskien, … miten tämä meneekin,.. niin toisaalta, voi olla, että näihin liittyy paljon sopeutumista, jossa konservatismin, ja peripaaviuden lisäksi, sointuu myös jotain vastakkaista, eikä niin poissulkevasti, tai hajoamispotentiaalisesti, kuin mihin isommalla vastakkainasetteluajan paketilla voisi yltää.

Suomi tässä mielessä voisi olla kuin Yhdysvallat. Mikä oli se jytky, jos ajatellaan mahtitason mittareita? Onko tästä joskus ajateltu, vai on hegemoniallinen lähestymistapa vienyt voiton? Entä ylipäätään, nousukkaiden, ja tiettyjen menestyjien taustat. Tiedetäänkö niistä miten paljon?

Edellisiin nähden, olisi ajateltavissa, jollain tapaa olemassaolevaksi, seesteetikkojen joukko, yhteiskuntia koskien. Mitähän voisivat olla. Joka tapauksessa, selviytymisellinen tausta viittaa joko irrallisuuteen, tai johonkin pitkäaikaisemmin hankalaan tilanteeseen.

Mitä maailma on, tällaisen suhteen? Entä ihmiset, ja heistä koostuvat erottuvat ryhmät, yhteiskuntien sisällä? Miten tämä liittyy menestykseen, hyvinvointiin tai pahoinvointiin, tai viimein erilaisiin käännekohtiin?

Tässä vaiheessa kiinnitin pohdinnan otsikoksi: ”Menestys- ja romahdusaallot”.

Tuosta tulee helposti mieleen meri, sen eri alueet, tasaisemman isoina ja tietynlaisina, sekä toisaalta rintamat, ja tiettömät, joissa sattuu ja tapahtuu, paljon enemmän, tai nopeasyklisemmin, jne. Mitä tähän mielikuvaan taas voi liittää? MM kokonaisemman maailman kellosyklit, ja niihin liittyvät tapahtumat.

juhamyllarinen
Lappeenranta

Lappeenranta Foorumi: <a href="http://jatkumo.net" title="http://jatkumo.net">http://jatkumo.net</a> Email: juha piste myllarinen ät gmail piste com.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu