Mielivaltaistaismin läpilyövyys
Olisipa Edward Snowden, yhtä selkeästi julkisuudessa, tai keitä nämä pakolaiset kokonaisemmin ottaen, mahtavat ollakkaan.
https://www.youtube.com/watch?v=bP-GKmS6L9I ((Daughter of Russian opposition leader Alexey Navalny speaks out))
En tarkoita tässä, että kyseessä olisi se toiminta, mikä on parasta lääkettä näihin haasteisiin.
Kun näitä ilmenee näin vahvana, tilanne on minusta jo suoraan yhtä tappiota, saman tien.
***
Jos menty (päädytty) tälle tasolle, kai sitä päätymästä lähtien, osattava arvostaa toimintaa, oli mitä pukkasi.
Tuossa mielessä, ei kyllä toisaalta ole tapana ylistää, kyseenalaistoiminnalta vaikuttavia.
Aikasen yhtenäistä. Varmasti sitäkin, muttei ihan missä vain, mitä vain koskien.
***
Voiko järjestely poiketa, mielivaltaisperusteisuudesta.
Kun sitä ei voi välttää, olisi parempi olla kaikkien mahdollisuutena, jotta voisi ilmetä, kuten tekee.
Entä jos et yritä ilmetä näin, vaikka lopultakin osoittaudut siksi, mitä karttelet?
Eikö olisi parempi olla se, mikä aidosti on, ettei tätä tavitsisi erikseen olla osoittamassa, itse kullekin, kun varmasti on osoittaa sopivasti mustaa valkoisella?
Haastavia, suuntautuneisuuden sotkuja.
***
Diktatuurinen suuntautuneisuus on hankaluus, ja kun siinä kun yrittää muuta, hankaluus sitäkin pahempaa enteilevä.
Tarkoittaa, että käytännön toimet ja reagoinnit, tehtävä priorisoidummin, tuloksellisista ja selviytymisellisten tekijöiden perusteella.
Ihminen voi olla myös, hyvin kaukaa reagoiva. TS nopealiikkeisyyttä, on liittää hyvin destinaalisin perustein, osaksi arjen toimintaa, kauaskatsovin perustein.
***
Tämä on varmaan otettava ihan todesta, ilman erityisempää ääntelyä, jos nyt päätelmää tarvitsee toisaalta alkaa edes erikseen verbalistamaan. Verbi viittaa tekemiseen, johonkin aktiiviseen.
En ole kuullut, että ihmisyyden dilemmaa, olisi avattu näin. Onko mitä?
Miten on mahdollista? Vai voidaanko olettaa, että tällaiseen ei voisi olla päätymättä.
Perusongelma, ja sen merkittävyys voi tarkoittaa, että mistä tahansa rikkovasta, jota ajatellaan mahdottomaksi, tulee välttämätöntä siellä, missä rikkomiseen on turvauduttava, ja mitä ei voida ulkoa päin olla arvioimassa, mutta yllättymässä sitäkin enemmän.
Dystooppisista voidaan puhua maalailevaan sävyyn, mutta tila tarkoittaisi vielä vievyyttä, ei sen kanssa pärjäämistä, mitä olisi liittää parempiin perusvalmiuksiin, jotka saatava joskus mukaan.
Kun on dystopia, ja toisaalta sen mainitseminen naurettavan arvoisena… mitä jos dystopia olemassolevuuden puolesta, olisi kirjoitettavissa asiaksi, ilman erityisempiä kommervenkkejä, ja erilaista (joukko)hihhulismia?
Ilmoita asiaton viesti