Miksi maailman tilanne on vaarallisinta mahdollisinta

Maailman tilanne tuskin voisi olla vaarallisempi. Perusteita on minusta kaksi.

1. Massiivaikutuksiin yltävät välineet, ja eri ryhmien mahdollisuus voimankäyttöön tilanteessa, jossa turvaudutaan keskistettyyn kontrolliin tavalla, joka aiheuttaa syöksykierteen tilanteessa, josta kohdassa 2.

2. Sukujen ja tiiviiden uskontokuntien ylläpitoa, menestystä, olemassaoloa ja jatkumista vaativa verikosto-ilmiön kautta viitattava tilanne, mutta maailman suurtoimijoita koskien.

Ajatus itselläni perustuu kirjallisuuteen, jossa kuvataan suomalaisuutta ja etenkin Karjalaa, joskus 1300 luvun tienoilla. Kirjan nimi: Siipirikko. Kirjoittaja: Kristiina vuori.

*

Sukuja koskevat tiedot voi saada muutakin kautta. Oleellista todeta se tärkeys, joka pärjäämiseen voi liittyä, kun itse huolehdittava siitä, että menestyy ei tule tallatuksi sisäisesti, eikä joukkona ulkoisesti.

Suuremmat puitteet, suuremmat toimijat… ja osoitukset heikkoudesta ja julkisuus kielteisenä,… ja tilanne on kuin yksilöä, joka luonnon oloissa uhkaa jäädä pois lähiryhmästään, ts elinoloja turvaavasta yhteydestä.

Sukuihin kohdistuvaa pärjäämisen vaatimusta on eri kulttuureissa, ja eräs sivistyneitten valtioitten käyttöönottama väline on tosiaan jokin ulkopuolinen, suhteessa niihin toimijoihin, jotka voivat alkaa turbuloimaan käänteissä, joita reaalimaailma synnyttää jatkuvasti eri tavoin.

Katastrofikäänteet ovat suurtoimijoiden tilanteessa yhtä tavallisia, mitä ovat rikokset yksilömaailmassa, ja rikoskierteet.

Rikoksia ei voi tehokkaasti estää yhteenottoa mahdollistavissa oloissa, ellei järjestystä pidetä, eikä tällaisen edellytyksiä.

Sisäisyyttä koskee samat ehdot, ja jotta olisivat tehokaita, ts järjestystä takaavia, voivat olla epävirallisestikin muotoutuneita.

Epävirallisuus voi olla pienyhteisöissä välttämätöntä, jos elettävä enemmän saman katon alla, mikä ei mahdollista, jos ihmisiä paljon, tai ovat etäämmällä toisistaan.

*

Kansainvälisellä tasolla, tai kaikkien merkittävien kärkien yhteydessä, ei välttämättä ole elimiä, jotka kaikki hyväksyisi.

Kun toimijat liityvät julkisuuteen, ja perusvoimaa on, voi syntyä omaehtoista puolustautumisen tarvetta, ja tässä on tärkeää riittävä pelote, ja riittävät rajat, joita voidaan joutua viestimään peloitteiden kautta, jotka vähän toista kuin viestivät ilmeet lähikanssakäymistä mahdollistamassa.

Vastattavaa syntyy helposti, mikäli rajoja koskeva yleistilanne alkaa olla epäselvä.

Tilanne valppaana olemisen suhteen voi näyttää pikkusieluiselta, mutta käännekohdan arvoisiin voi liittyä välttämätöntä reagoimista nopeasti ja vaikuttavasti.

Sivistyneissä maissa johtaja voi vaihtua kauniisti, mutta sisäinen järjestys muuttua liian paljon kerralla.

*

Kun mennään ei-ulkoistettuun selviämisestä vastaamiseen, jota on perinteisesti ollut suvuilla ja uskonsuunnilla, jotka ulkoistettu järjesteyksen pitoon… haaste on tiukempi.

Kyse kulttuureista, jota verikostoperinteen kaltainen brutalismi kuvaa, tiukkoine rangaistuksineen, jopa kidutuksineen jne, ml vihollisuudet ympäristöön nähden, epäsuotuisten käänteiden yhteydessä.

Mukaan tulee kielteisen arvoisesti uhkaavat mainetekijät, joita ei kuitenkaan osata kaikkialla ajatella reaalisesti ottaen kääntäviksi tai relevanteiksi pommeiksi, ainakaan kaikkia koskevasti.

Tilanteeseen ei toisaalta välttämättä havahduta myöskään tilanteessa, jossa ei nojata valtioon, tai ulkoistettuun järjestyksen pitäjään. Demokratian tila siirtymänä, lienee tällaisen kehityskynnyksen ylittymistä. Voi perustua kauppaan, sivistykseen… odotukseen paremmasta ja lupaavammasta elämästä, tuottavuudesta, tmvaa.

Kun demokratiaa ei ole pohjana, on todettava samalla se, että toimijat ei-demokratioissa ovat tosiaan heikoilla.

Ei-demokraattisten maiden heikot olot todetaan joissain yhteyksissä, mutta kun keskinäisuhkaa kohdistuu demokratioihin, riskaabeliutta tuottava piirre, ei tule samalla tapaa realiteettina otetuksi.

Sivistyneissä maissa, demokratia on suoraan sisältä vaikuttava oletus, ja luo odotuksensa, joista ei voi enää ymmärtää helposti niitä vaiheita, joita demokratioilla ollut, ennen kasvuhyppyä toimivampaan.

Demokratian kantavinta perusideaa tarvitaan sen takia, ettei kaikki kohtaamisen monipuolisuus jää yhdelle ja samalla toimijalle, kun näitä on tosiaan toisiinsa nähden enemmänkin, ja turbuloivan todennäköisesti.

Miksi luonto asettaa haasteen tällaisena, ja mitenkä kuvata haasteen vahvuutta ja taustaa… tästä tulisi ehdottomasti tietää enemmän.

*

Tilanteen voi tiivistää kolmannen vajeeksi.

Valtio on sivistyneissä maissa jotain, tai pienyhteisöissä vaikka joku epävirallinen taho väliaikaissaavutuksena, tai pysyvämpisellaisena.

Kun sota uhkaa demokratioita, kiikkerimmiltä alueilta päin… koettu riski tekee demokratioista helposti yhtä haavoittuvia, kun on aidosti pärjättävä ilman kolmatta.

Riskikokemus ei ole epäreaalinen, ja mainetekijät ja julkisuus alkaa painaa, samoin vastapuolen liikkeet, kun mukana voi olla myös arvaamattomia liittoutumia.

Näin yksittäinenkin maa voi ennakoivasti olla tosi pahan äärellä, koska kolmas nimeomaisesti voi nojattavana olla poissa.

Kyse ei ole vain yksin pärjäämisen ongelmallisuudesta, vaan nimenomaisesti perustavan järjestyksen puutteesta, vaikuttavan tasoisia toimijoita koskien.

Horjuvan tilanteen voi epäsuorasti vahvistaa siitä havainnosta, miten olot muuttuvat sinänsä demokraattisissa maissa helposti tosi ei-sivistyksellisiksi.

On propapagandaa, hämärää julkisuutta, epätietoisuutta, totuuden jälkeistä aikaa… ja jopa lähi-idän suuntaa, ja päätymää jossain päin.

*

Relevantisti koettu 3s, vallitsevaa aikaa ja oloja tavoittaen. 3s maailmansota tuskin on pelkkää sanallisen yhteyden varassa olevaa.

Tätä on kai järjestyksen edellytykset, vaikka vain perus-sellaisena, ja koskee jokaista merkityksellistä tasoa, jolloin alemmat voivat asettua olemaan kuten on odottaa tavallisuudesta, josta kuitenkin jotain kokemuksen perusteella tietää.

Oleellista on, että kun 3s puuttuu, halutaan tosiaan ainakin jossain kohtaa toimia, joilla väistämättä kielteisvaikuteista tavoitetta, kun puhtaan käytännöstä. Mylly starttaa, ja jatkoa yleensä seuraa, tavalla hammurab, vaikka rikkovat toimet ei olisi alussa kovin erikoisia.

Pärjääminen vaatii käytännössä puolten pitämistä reaalisesti, aina loppuun asti.

Vahvin sammuttaa valot, jos ei suoraan, niin epäsuorasti.

*

3s ei välineenä itsestäänselvänä auta, vaikka olisi joskus saavuttanut tunnustetun asemansa.

Välttämätön ehto tuo kuitenkin on, mutta niin on perusteiden hakeminenkin, sille 3lle, jos kelkasta on pudonnut.

Tilanne on siitä hyvä, että ilmentää vain todellisuuden perustilaa, ei tämän ihmeempää.

Isotkin katastrofit ja käänteet, ovat siten luonnollisia, kun puhutaan todellisuudessa, jota otamme aika itsestäänselvänä, ja vahvasti jotain olettaen.

Otsikko ei tarkoita, etteikö vaarallisuus voisi kasvaa jatkossa. Tämä on osa elämää, ja sen haasteita. Perusasiat ovat ikuisen oloisia.

juhamyllarinen
Avoin Puolue Lappeenranta

Herr Wisser and Besser (der),
Mutta myös ...
Von Buchen Huchen-Bacher,
i ab-und-hups Sucher.

Ajatukseni maailmasta on tasapainoinen ja eheä, läheltä ja kaukaa. Pidän yksinkertaisuudesta perusarvona, jolle voi rakentaa muutakin jos tarve.

Hyvän maailman peruskaava on helppo. Joka asemassa tekee sen, minkä tietää hyväksi, ja jos ei, on valmis kokeilemaan uutta, jotta löytää perustaa.

Sama periaate kun joka tasolla, jos tasoja on erilaisina... voi aidosti odottaa läpilyövää tervettä normalisoitumista.

Kynnyksetön email: juha piste myllarinen että gmail piste com.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu