Minkä taakse jättää, sen voi skifinäkin katsella

Ajattelen, siis olen. Jokin on, joka ajattelee, ja taidan olla juuri se. Höps. Olen jotain, jossa, tai johon siirtyessä,.. tapahtuu jotain.

Olen enemmänkin aluetta ja tienoota, johon ulottuu vaikutusta muualta, kauttakulkua, ellen jopa saattanut itseäni, kauttakuluksi. Millainen olen, miten itseäni tuupannut,… sellainen käyttö, ja sen mukaiset ovat fibat.

Näin perin.

On siten koentaa, joka tosin yhteyskytkentäistä, ja siinä merkitsee se, joka tulee käyttöönotetuksi, ja sen myötä, kokemuksena hav.. tunnetuksi. Tästä on jotain kertoa, koska tunnen, ja se on kanavoida energiana,… miten sattuisi menemäänkin.

Voi olla sama, olenko vai enkö, kunhan liityn, tai olen otettu johonkin. Tuntemusten puolesta,.. eroa on, ja jos on vain sitä ns tietoisuutta, ja siihen jäävää… se voisikin jäädä oleilemaan.

***

Elämisen kertominen, tuollaisesta lähtökohdasta, voi tuottaa… mitä tekeekin. Turha ennakoida, millaiseksi käsitykset maailmasta, voi hiukan eri vinkkelistä alkaa muotoutumaan. Näistä tarvitse kovasti olla huolta kantamassa.

Samalla käsityksiä kyseenalaistavalla, suhteuttavalla, tai toisintulkitsevalla tavalla, voi ajatella monesta muustakin, vankan ja sitkeän oloisesti meihin asettuneesta.

Tässä mielessä, rakenne tosiaan ottaa vastaan, aika omanlaista kokemuslastia. Arvioinnit tällaisina, voi auttaa irtisanoutumaan oletusjarruista, vaihtoehtoisempaan siirtymistä, tai aiemman säätämistä suhteellisemmin.

***

Rasismi, ja eri eroavaisuustekijät rasismiin päätyvinä, ovat hankalia. Vaikka totta, piirre ja selkeä valmius nähdä erilaiset, eri luokkaan jollain tapaa kuuluvina, on perusrakentumiseen liittyvä, viimein resursseja vahvasti takaava, ts elämänsyrjää takaava ominaisuus.

On tärkeää, että kun erilaisuutta on yleisemmin havaittavana, voidaan tehdä jakoa, jota jatkohaaraa ei muuten olisi seurata. Kaikki jakamisen paikat, ovat potentiaalista kamaa, tarkemmassa eriytymisessä, jota elämä tarvitsee, tukevammin (paremminkoetusti) ollakseen.

Erilaisuuteen on paitsi helppoa suhtautua erillisesti, erillisyyden tekeminen, mitättömänkin erilaisuuden takia, on elämälle tuikitärkeää, vaikka suhtautuminen näin, voi joskus korostua ongelmallisesti.

Mitähän se ongelmallisuus näissä, yleensä on, jos aletaan tarkastella?

Erilaisuus organisoitumisen vinkkelistä, tällä tavoin merkittävyyttä korostaen, ei taida ola kovin yleistä. En oikeastaan törmännyt.

***

Kerrontavinkkelin eräs vaikutus voi olla parempi yhdenmukaisuuspakon tajuaminen, ja sen parempi sanallinen viestittävyysvalmius. Tuntemusten puolesta, mekanismi menisi todennäköisesti satasella, oli tuomittua, toivottua, epätoivottua,…

Ihmisen erilaisuudenosoitus, tulkitaan helposti irtiotoksi, mitä se oikeasti on. Oleellista tässä on tietysti tajuta tarkemmin tausta, mistä erilaisuudenosoitus lähtee.

Irtiottaja erilaisuutta viestivänä, voi käytännössä olla jopa puhtaan oloisesti ympäristönsä asialla, vaikkakin omatoimisesti. Milloin toimintaa toteututaan itsesäätelynä, milloin muualta tulevana…. näissä on helposti sekamelskaa, mitä tulkintoihin tulee.

Tulkinta erilaiseksi asettamisesta / asettautumisesta, voi olla vinkkelipainotteista (kertoja), tosin tämä verbaalitoiminta tarkoittaa toisaalta jotain yleisempääkin… jolloin tulkinnallisuuteen asti ei välttämättä ylletä, kovin kontekstin mukaisesti.

Erilaisuuden ilmeneminen, voi olla toisaalta tietoisen tarkasti varottua, koska halutaan turvata tietty positio, ja uhkan vähäpätöisyys-tulkinta, ei oikein tee oikeutta todellisuudelle, vaikka toisaalta siihen voi liittää turhamaisuutta.

Avoimen yleistä käsittelykontekstia jos ajattelee, se voisi tarkoittaa sitä, että erillistulkinnoista joutuisi luopumaan. Huh. Ei saisi olla oma itsensä, omine turvallisine puitteineen.

***

Mielessä oli joitain muitakin ristiriidan oloisia. Unohdus ei välttämättä haittaa paljoa, sillä perusmekanismi näissä on ilmeistä. Jollain tasolla, tietyt asiat menevät tosi sutjakkaasti, mutta kokonaisuudessa, joka elämisen tasoa ajatellen, … mätsinkejä ei oikein tunnu toteutuvan.

Merkityksellismpien ja voimakkaimpien tekijöiden (vääntäjät) suhteen… ei taida olla kyseenalaistamisen paikkaa.

Sanallisen areenan jotkin kulmat, ovat sen verran vankkoja, ja vankkaiskosteisia, että ohjaava vaikutus on oletus, ja toimivuus enemmän triggeritasoista, triggeritapahtumien jäädessä huomautumatta.

Samaa voi sanoa myös tulkinnasta, jossa itseen liitetään vahvaa itsenäistä toimijuutta painottavaa oletusta, eikä sitä, miten toimijuuskuva oikeasti syntyy tai rakentuu. Siinähän sitä on etsiä, missä sielu luuraa, ja henki majailee.

***

Liike mitä vahvempaa, sitä mukaa siihen ei muu merkittävästi vaikuta, jolloin voimansuuntaisesti toisinasettuva, jää perusfysikaalisen omaisen päättelyyn viitaten, … mahdottomammaksi liikkeenalaiselta arvioida.

Tieteen reuna-alueita kun popularisoitu, tai jotain summaavaa tiedetystä ennakoitu mahdolliseksi,… puhuttu esim multiversumeista, matrix-jutuista,… jumalista ja simulaatioista, joiden pyörityksessä saattaisimme olla.

Tulee mieleen se, miten varovaisia joskus olivat varteenotettavuutta varjelevat tieteellisemmin orjentoituneet, jotka eivät olleet aikoinaan kovin valmiita ajattelemaan todennäköisenä sitä, että Maan ulkopuolella voisi olla elämää.

Vaikka ajatuksena elämän ulottuminen myös Maan ulkopuolelle taitaa olla höpsö, varovaisuudesta ja jostain voimavaikutusperäisestä, tällainen positioitumavarmistus kertoo, myös tieteilijöitä koskien.

Höpsöys-viittaus tosiaan siihen, että etsitään kokonaisempaa Avaruutta koskien jotain sellaista, mitä ei tunneta, edes Maanpäällisesti.

Mitähän ne simulaatiot sitten mahtavatkaan olla, reaalisesti ja merkittävästi ottaen, jos arjen ihmistä ajattelee?

Ei oikein voi tietää, ja skifinä melkein parempi ilmaista. Ainakin on jotain kaukaisempaa, ja kivempaa kaikille. Lähikivuutta koskien, … selkeämpää jakoa.

***

Voimia tosiaan on olemassa. Arkisesti, niiden vahvuutta ei olisi kovin helppoa tunnistaa.

Eräs käytännön havainto, voimasokeuteen liittyen… on ensinnäkin juuri tämä voimasokeus. Siihen kannattaa uhrata vaikka tuollainen väliaikaissana.

Huompia kuvaustarkoituksia varten, on sanallistuksia tehty.

***

Kun väsyt, ja voimasi vähenee… et ole enää sen tason toimija, jolla on mahdollisuus toimia kentällä, jossa reaalisinta on kunnon murkulat, … mitä omaan jaksamisen kykyyn tulee.

Eräs omakohtainen kokemus voi olla se, millä tavoin voimattomuudessa, ja ylikuormituksessa,… on tosiaan jotain tolkkua. Vapauttavaa, jos ei ole mahdollisuuksia ihan kaikkeen.

Konkreettisesti ottaen, mitä voi kirjoitella ja käsitellä… menee aivan toisin mahdollisuuksin ja eväin, jos on väsyneempi ja heikommassa tilassa. Juuri silloin voi olla toisaalta tärkeintä se, että vaivautuu, esim tällaiselle tekemiselle.

***

Heikko hetki, on haavoittuva hetki. Toisaalta, mahdollisuutena se on tärkeä, tai ainakin merkittävä. Kenelle haavoittuvat vaiheet ja alueet antaa käyttöön… tässä kannattaa olla tarkempi.

Maailma näin kuvattuna, vahvuutta korostaen,… viittaa koennan puolesta olevan vaarallinen. Kauttamme kävellään, helposti. Joskus toivottua, useimmiten ei.

Merkittävin riski ihmisellä, ovat muut ihmiset, ja toisaalta tilat, joissa jo ollaan, eikä pois tulla ehkä pääsemään, ennen vapauttavampaa käännettä.

Muuten jossain voimakas, tarvitsee todennäköisesti pärjätäkseen, voimiensa alasajoa, eikä vain jyrättynä, vaan tavallista elämää rikastuttaen. Heikkous on oikeus, myös perivahvuuksia koskien.

***

Siinä missä mahdollistamisen piiriin kuuluu selkeästi voima ja saavutukset… yhtä tärkeäää on mahdollistaa se, että muuten elämälle tärkeistä, on mahdollisuus myös luopua, vaikka väliaikaisesti.

Yksilön tasolla meillä (joillakin) on mm uni. Yhteisön tasolla… meillä ei taida olla kovin kaksista. Siksi tätä yhtä, ja lähinnä yhtä.

Idän perustavia elämisen linjoja ajatellen, jotain vahvan vastakkaista. On samalla tosin deterministisen oloista, mikä onneksi tuotu esiinkin, ja tältä suunnalta, erityisen havaittavaksi nouseva juttu.

Minkä taakse jättää, sen skifinä katselee, ellei sattuisi olemaan Raamattua matkassa. Osa pärjää unilla, ennustuksilla ja peloilla, jotka tiellä pitävät, ja siitä sopivasti sivuun vetävät.

0
juhamyllarinen
Lappeenranta

Ajatukseni maailmasta on tasapainoinen ja eheä, läheltä ja kaukaa. Pidän yksinkertaisuudesta perusarvona, jolle voi rakentaa muutakin jos tarve.

Hyvän maailman peruskaava on helppo. Joka asemassa tekee sen, minkä tietää hyväksi, ja jos ei, on valmis kokeilemaan uutta, jotta löytää perustaa.

Sama periaate kun joka tasolla, jos tasoja on erilaisina... voi aidosti odottaa läpilyövää tervettä normalisoitumista.

Kynnyksetön email: juha piste myllarinen ät gmail piste com.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu