Mitä on paikallisen sopimisen korostunut tarve perusteiltaan

Maailma tuntuu muuttuvan niin nopeasti, että voi hajota monella tapaa, tai varautuminen menee kohden mahdottomuutta, aiempaan aikaan verraten.

Harari: https://www.youtube.com/watch?v=XIHZG1F7mj8

Toinen yleistuntemus edellisen perusteella, tai ihan suoremmin on se, että tarvitaan yhä enemmän asiaintilojen tiedostamista, ja etenkin kokonaisvaltaistuvasuuntaisen otteen kontribuutiota.

Tiedostamistyön merkitys korostuu monella (yhä useammalla) merkittäväarvoiseksi nousevalla alueella.

*

Haaste olemassaolevana, ei ole suorasti ottaen niinkään tuottamista koskevissa määrissä, ja laadun saavuttamisessa jotain yksittäistä toimi-aluetta koskevasti, vaan turvallisuudessa ja laadussa yleisemmin.

Määrät isona ovat myrkkyä ts liian painavaa tai muuta mahdotonta, tiettyyn tilaan ahdettuna. Melko ymmärrettävää, vailla matemaattisen kaltaista todistusta ja formaalisen yksiselittäistä kuvaustarvetta.

Laatu (osuvuus) liiallisena samaa, ellei pahempaa, kun osuvuus terävänä ja isopainotteisena vaikkei suoraan myyssää, on yhtä giljotiinia ja pureutuvuus toista luokkaa, terävyyden suhteessa.

Suorasti ottaen, hankalavaikutteiset oloiset piirteet mukaantulevina, voi liittää uhkiksi, turvallisuuteen nähden vastaiseksi, hajoitukseksi, epäeheydeksi, jne.

Helposti ja oikaisevasti, näitä voi yrittää viestiä esim uhkien tai turvallisuuden käsitteidenkin kautta, vaikka tällaisiin voitaisiin liittää esim kestävyyttä ja vakautta, jne.

Jatketaan joka tapauksessa, termien keskeneräistilanteesta huolimatta, vaikka sillä täsmennyksellä, että hankaluudeksi on paitsi osoittaa yksipuoliset voimakkuustekijät, myös laadulliset sellaiset, ja noiden yhdistelmä, ts vaikka kyseeessä tavoittelun arvoisesti otettavat ponnistelut ja paneutumiset, tulokset ja saavutukset helposti ongelmaa, erilaisemman yksipuolisuuden takia.

Yksipuolisuuden dimensiot koskevat paitsi perinteistä määrä- ja voima- ulottuvuutta, myös laatua / osuvuutta tai kohdentuvuutta, kun molemmat voi nähdä överipainottuneina.

Kyse viimein vinoutuman arvoisesta, toislaitaisuudesta, jossa toislaitaisuuden tekijät tosiaan esim 2-dimensionaalisesti mukaantulevia (määrä / terävyys). Fysikaalisesti, kyse jostain paineen tapaisesta, ts paino per pinta-ala.

*

Turvallisuuden käytännön tekijöiksi relevantisti liitettävät asiat, ovat monipuolistuneet aiempaan nähden. Turvallisuustekijöiden jatkumo kattaa silti helposti ne ääret, joita aiemmin liitetty selkeästi havaittavan katastofiarvoisiin.

On kuitenkin yhä niin, että perinteiset uhat (PU) ovat olemassa, sillä epäselvyyden tilaan pääsemisen mahdollisuus kun on monipuolistunut, samat riskit nousevat, perinne/perus -realiteettina otettavan painoisina.

Seuraus on, että siinä kun tilanetta on kuvannut hybridiuhkat (HU) , kyse on mutibri-uhkista (MU), tai mikä se sopiva sana tässä olisikaan.

Siirtymäketju uhkamaailmassa kohden monipuolistumista, tarkoittaa tietysti erittelynomaista elämis/toiminta -pohjaa. Erittelyä on matkassa, mutta mitenkä kanavoituu, millä pohjaeväillä, mahdollinen koordinaatio / luupinveivaus.

Kyse laadun ja osuvuuden dimensiota koskevasta överi-painokkuudesta, jolloin todellisuudessa ilmenevät uhkat ja överimenot katatrofikytkentöineen, tulevat paremmin huomioiduksi.

*

Laadullis-osumallisten uhkien suhteen siirtymää napakan lyhyesti kuvaten:

PU => HU => MU, jossa MU-tekijöiden määrä boostaa PU-potentiaalin mukaantulemista.

Jolloin saadaan looppia / kehää (L), ja tätä vastaavaa hetkellista looppiympäristön tilaa (LYT), joka vaikuttaa edelleen alkavaan (aL) tai jo pitempiaikaisesti jatko-looppiin (jL).

Luupit yleisesti ovat prosesseja, joita esiintyy eri sektoreilla paljon itsenäisesti tai toisiinsa enemmän verkottuneesti. Yksilöt ja toimijatahot voi nähdä tällaisina solmuina, EMssa koonnassa.

*

Eriytymisen luupit / syklit / prosessit vaikutusta antavina, voidaan eritellä vaikka näin:

– paikalliset / sektorilliset loopit (lL, local)
– looppikokonaisuus ts kaikki loopit olemassaolevina (gL, global)
– gL kohdentuen eri tavoin kuhunkin sektorillisempaan (lL)

Erittelyssä käytetyt lL ja gL ovat teoreettisia käsitteitä prosesseista. Todellisuudessa nämä ilmenevät toisiinsa kytkeytyvästi, jolloin ei tosiaan ole lL:ää ilman gL:ää, ja kunkin lL:n tapauksessa, syntyy aivan omanlainen l-g-suhde (lgS), ja tätä koskeva paikallislooppi ja globaalisellainen, jotka uniikkeja suhteen mukaisesti.

Noin kuvaten, ei ole olemassa globaalia prosessia (gP) johonkin paikallisempaan prosessiin (pP) samanlaisesti vaikuttavana.

Globaalius merkitsee jokaisessa prosessikokonaisuudessa omanlaista vaikutusta paikallisuuteen, ja päinvastoin, jolloin paikallisprosessit samalla tavoin, osa kokonaisuutta.

Jos paikallisten prosessien määrä on nlP, vastaavia verkkokokonaisuuksia vastoin paikallisuutta, on yhtä iso joukko ja uniikisvaikuttavana, jolloin vaikutusten kokonaisuus asettuu viimein ilmeneväksi todellisuudessa olevien paikallisuuksien (konkretia) kautta.

Ennen EMa havaittavaa paikallisilmenevyyttä, vaikuspotentiaalista on aina jo olemassa, kokonaisemman verkon tasolla, josta potentiaalia on jo arveltavissa ja ennakoitavissa, erilaisina pP-tapahtumina.

Prosessien kokonaisempi verkko, on siten aina enemmän yksittäiseen nähden, ja verkon epästabiiliutta ja muutosherkkyyttä ja liikkuvuutta vaikka ei voisi havainnoida yhden prosessin elävyyden perusteella, koko verkkoa koskevammin mahdollisempaa, ellei kyseessä koko verkkoa koskeva stabliliuden tilanne.

*

Kerronta viimeistään tässä vaiheessa tuo prosessiverkostosta kuvaa, joka hermoverkkojen rakennetta vastaava. Samalla helppo ymmärtää, miksi AI-tekniikka voi olla potentiaalinen, koska kyseessä on luonnon oma vaikutusverkon rakenne.

Jos ja kun todennäköisesti AI-lähestymistapa tuskin voi olla toteutumatta siten, kuin mitä luonto jo muutenkin on,… aiheesta on hyvä tietää, myös tavan ihmisen tajunnallismahdollisen liittymärakenteen mukaisesti.

Matemaattinen malli on jotain, samoin kuvaukset, jotka voidaan viedä sellaiseen toimija/kone-ympäristöön, jossa kone/toimija voi tosiaan tuottaa sellaista, millä on riittävän todennäköistä ja koetun tarpeen mukaista annettavaa tulosta sille, joka tuloksista on mahdollinen vaikuttumaan, eliöille ominaisella tavalla.

Tarkoittaa, että väline ollakseen tuloksellinen… vaatii välinekohtaista käyttöä ja käyttö/ohjaus -rakennetta tavalla, joka tuottaa toivotun kaltaista tulosta.

Välinekäyttöä koskeva toimintarakenne tunnettava, ts duunattava välineen ohjautumista varmistava rakenne, jotta jokin toivottu tulos xTT, joka voi olla deterministisen varmaa, tai riittävän odotusarvoista.

*

Liittymät ihmisen tapaisia toimijoita koskien, pitävät sisällään samanlaista rakenteellisuuden vaatimusta.

On maailmaa ja ympäristöä, sekä toisaalta tähän nähden tavoiteltaviksi asettuvia tavoitteita, ja tarvetta rakentaa siltaa kohden erilaisia tavoitteita.

Ihmisen (eliön) kohdalla, kyse on edelleen jostain liittymällisyyden vaatimuksesta.

Liittymistä, niiden tajuamisista ja rakentelusta, ei päästä eroon, vaikka näitä yleensä on tapana ajatella rakennettaviksi vain välinekäyttöä koskien.

Tarkoittaa, että maailma ei liittymien osalta voi olla vain välineitä koskeva.

Liittymällisyyden (”sillan” = siltojen) rakentamisen vaatimus koskee jokaista (me-arvoista jne), suhteessa todellisuuteen (toimija-ympäristöön, TY).

Sama koskien niitä toivottuja tavoitteita (TT), TYn mukaisesti, kun olemme kukin prosessia, suhteessa muihin vastaaviin.

Noin voi ajatella, ottamatta kantaa siihen, millä tavoin erilainen tai omanalainen kukin P on, sen omassa uniikki-suhteessa, kokoisempaan P-vaikuttavuus-avaruuteen nähden.

Mitä voimme tietää läheisyyden perusteella kustakin P… tällaiset vaikuttavat, jolloin eri prosesseihin nähden, rakentelua tulee luontevasti ajateltua sen jaon kautta, mitä intuitiivisesti koemme tolkulliseksi, ja jotenkin sopivuuteen liittyväksi.

Vaikka liittymistä ajateltaisiin välinearvoisten ja itselle läheisten toimijoiden suhteen hyvin eri kategorisen painoisesti… liittymällisyyden vaatimus on olemassaolevana samaa, mutta liittymällisyyden toteutus tosiaan monipuolisuudeltaan syytä vaihdella.

 


*** *** ***


 

Blogin alkuperäinen tarkoitus oli painottua keskinäisyyden paremman huomioimisen käsittelyyn.

Maailmassa näyttää olevan hyvin erilaisia toimijoita, kohtuullisia, etenkin kohden kohtuuttoman sellaisiksi tulkittavia.

Mitä ovat kohtuuttomat toimijat (KT), ja miten heitä voi tarkastella, jos ajatellaan, että KT-tietämys sattuisi kiinnostamaan jollain tapaa.

On jopa heitä, jotka asettuvat selkeästi vetämään sellaista, mikä on yleisen normatiivisesti ja perustellusti asettaa kyseenalaiseksi yhteydessä, jossa tulisi odottaa tosiaan edes jotain sopivaisuutta ja sen rajaa.

Ehdottoman tietynlaiset, ja hankalassa mielessä, ovat samaa myös liiallisen hyvälaatuisiksi ajateltujen toimien yhteydessä, koska matkassa on jotain överiä ja äärimmäisyyttä, käytännössä liian rikkovaseurauksellisen todennäköisesti.

*

Mitä käytäntäntö on, johonkin extremedimensioiseen (tai extrememonidimensioisempaan) nähden, voi tosiaan tarkoittaa toimijasuhdetta muuhun verkkoon nähden tavalla, josta ei ole odottaa kuin rikkovia, tai vähintään jakaviksi koettuja seurauksia.

Todellisuudessa käytäntö voi olla viimein kahden kauppaa, vaikka jokainen turbulenssipotentiaalinen suhde, suuntautuu kohden jakorintamaa.

Mitä on rintama, ja etenkin sellainen toimijuus, joka on mahdollinen mobilisoimaan täydellisen kauttaaltaan menevää jakoa.

Vaatii mitä tekee. Näitä on, mobilisaatiovolyymien vaihdellessa, puoltaan ottaen.

*

Käytännöllisarkisesti ottaen, vastakkainasettelullisen näköisessä, voi ilmetä sitä tulkintaa, mikä ei tarkemmin ottaen ole todellisuuden mukaista. Tästä piti kertoa.

On tosiaan erilaisia, eri lähtökohdista lähteviä, ja näin koettuja, mutta toisaalta myös tällä tavoin itseään kokonaisuuteen kontekstuoimaan pyrkiviä (esim salaamispyrkijiin nähden).

Hankalalähtöinenkin voi olla turvallinen ja kokonaismahdollinen, kunhan on luotettava siinä mielessä, ettei vaaranna turvallisuutta.

Vaikka mukana olisi tosiaan hankalaksi tiedettyjä toimijoita, taustaa ja pohjausta voi rakentaa niin, että erikoistuja hankalapotentiaalisessa mielessä, ei tosiaan jää olemaan muuhun nähden pelkkää ongelmaa ja haastetta, turvallisuusuhkaa.

Toimijat extremelähtöisinä (TEL), voivat olla paikkansa ja roolina paremmin hallitsevia, koska voivat tuntea positionsa paitsi syvemmän osuutensa kautta, myös osana laajempaa yhteyttä, josta hakea tasapainomahdollista ja kestävää sijoittumaansa.

TEL-toimijuuteen voi tosiaan liittyä aktiivista sijoittumista kohden sellaista roolia ja kokonaisuuden positiota, jossa TEL on tosiaan muutakin kuin muihin nähden uhka-arvoisesti tulkittavaa.

Ongelmaksi tulee viestintä ja tulkinnallisuus, ja mitä on tulkinnallisuuteen saattaa siinä yhteydessä, joka sijoittuu kokonaisempaan verkkoon nähden vaikuttuvimmin.

*

Jos TEL-tausta, voi sen tehdä itse-diagnostisesti/arvioidusti, ja sellaiseen simppelipiirteisyyteen pitäytyen, että odotettavan suhteen ei jää epäselvyyttä, ja siinä kun rajoja luvatun ja viestityn suhteen menee epäselväksi, tilanteeseen on selkeät eväät herätä.

Yksinkertaiset säännöstöt ja kaavamaiset käytännöt voi nähdä tuolla tavoin osallistujille turvaa ja ennakoivuutta antavina.

Kun toimijuuskentästä ei voi ajatella globaalisuhtauduttavasti kuten menee täysin yleiset kaavat ja lait turvallisuutta antavan mahdollisina kaikille osapuolille…

Lakeja ja rajoitteita on tosiaan luotava paikallisemmin, koska ilman paikallisuuden painotusta ja erikoistumista, ei kokonaisuus tule tuetuksi niin erikoistumisin, mitä selkeä tarve toisaalta on.

Jäljelle erikoistumisissa paikallistasoja koskienkin, jää yhtä luotettavuuden ja ennakoitavuuden suuntaiset tekijät, joita perinteisen laaja-alaisilla säädöksillä pyritty saavuttamaan enemmän kauttaaltaan oleviksi.

Lokaalisäädöksellisyyden tarve kasvaa, jolloin paikallisen sopimisen ja itsepainotteisen rajautumisen hakeminen korostuu, ts säädöksellisempi toiminnallisuus koskien sitäkin, mikä menee syvemälle, mutta vähintään sillä tavoin luotettavasti, ettei mikäään vaarannu, tai ole vaarallisesti otettavaa (epärakentamis-vaikutukselliset tekijät).

Paikallisuuden syväsuuntautuvuus on tosiaan terää, hankaluutta ja yhtä kuilupontentiaalista, eikä toisaalta vain fyysisen paikallisuuden dimensioita koskien.

Paikallisuutta voi nähdä sijoitumallisena erilaisuutenta, tosin erilaisuus on jotain laajempaa, vaikka fyysiset etäisyydet voivat yhä merkitä.

Tilanteen riskaabeliuteen voi herätä relevantisti, yhä monipuolisemmin, joskin identiteetit, roolit… on aina tiedetty sen verran vaikuttaviksi, että aseman ja toimien viestintä aktiivisesti ympäristön suuntaan, on ollut selkeän tärkeää aina.

Sama ympäristösuuntautuneisuuden tarvetta, voi odottaa ulkoisemmista lähtökohdista tulevina.

*

TEL-ongelma eräällä tapaa tiivistetysti, liittyy säädöksellisyyden alueeseen (SA).

TEL on relevanttia, ja tämä näkyy laajapohjaisesti, ei vain siellä, missä relevantteja asioita perinteisesti on pyritty huomioimaan.

Relevantista säädöksellisyydestä on toisaalta tietämystä, aiemman kokemuksen perusteella, ja tosiaan laajasti. Keskuspohjaisuus on jotain, jos ulkoistus voi olla näin vahvaa.

Kun ulkoistuksia ajattelee laajemman valuma-alueen odotuskerääntyminä, ja kun tätä hallittavaa on myös syvyydellisesti… menee keskusjohtoinen koordinaatio-oletus utoopisemman koetuksi, perustellusti.

Ihmiset ja vaikuttavan relevantit toimijat, voivat ottaa ohjia omiin käsiin, koska tähän on aitoa ja objektiivista tarvetta, vaikka toisaalta säädöksellisyyden hajautus tarkoittaa sitä, ettei kaikkia säätöpaikkoja ole niin helppoa ja suoraviivaista hallita.

*

Paitsi se TEL, myös SA, ts säädöksiä koskeva konteksti ja toimipiste, ja hyvin eri pohjasta relevantin arvioitavana.

SA sijoittumana, on sitä kontekstuaalisuutta, joka liittyy nimenomaisesti TEL-toimijoitten havainto-alueeksi otettavaan ympäristöön.

Kun TEL-toimijoita ajattelee luonnehtivammin, toimijoiden ymmärrettävyyden ja tajuttavuuden, voi mennä kohden jotain todellisuutta, jota toimijat ilmentävät.

Jokainen on kirjoilla todellisuudessa, mutta vähän eri tavoin kokonaisuuteen skaalauten.

Täyskattavasti voi ajatella oltavan mukana, mutta mukanaolo tuskin kovin kokijakohtaisen tuntuvaa liittymistä.

Kyseessä näin lähestymistavoin, jotain erikoistumisen arvoista, josta ajateltu haastavasti.

Minkä kokonaisuudessa häviää, sen syvyydessä voittaa, ja vaikka kokonaisuudesta voisi kohdentaa enemmän, voi sijoittua kokonaisuuteen nähden paremmin, mutta jossain vaiheessa jatkettava vähäisemmillä.

Hankaluutta ei noinollen ole arvella vain siihen, että paikallisuus on jotenkin kokonaisemman mukaista ja muun ympäristön toiveiden ja kulun mukaista, sillä …

Rakentamisen tarvetta esiintyy myös juurilta päin, kokonaisuutta valikoivastikin hakevasti. Näissä menee kuviot päälaelleen, eikä vain säädöspaikkoja koskevasti.

juhamyllarinen
Avoin Puolue Lappeenranta

Herr Wisser and Besser (der),
Mutta myös ...
Von Buchen Huchen-Bacher,
i ab-und-hups Sucher.

Ajatukseni maailmasta on tasapainoinen ja eheä, läheltä ja kaukaa. Pidän yksinkertaisuudesta perusarvona, jolle voi rakentaa muutakin jos tarve.

Hyvän maailman peruskaava on helppo. Joka asemassa tekee sen, minkä tietää hyväksi, ja jos ei, on valmis kokeilemaan uutta, jotta löytää perustaa.

Sama periaate kun joka tasolla, jos tasoja on erilaisina... voi aidosti odottaa läpilyövää tervettä normalisoitumista.

Kynnyksetön email: juha piste myllarinen että gmail piste com.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu