Mölyt pois mahasta

Kävin eilen lukemassa kirjaa, lähiluonnossa. Hain lukupaikkaa vähän aukeammalta, että päivänvaloa riittäisi.

Pahaksi onneksi, olin päätynyt kohtalaisen lähelle autotietä. Melua lähti, varmaan nastarenkaista lisää, ja etenkin kemikaalikatkua, mitä polttoaineen polttamisesta lähtee pienhiukkasineen.

Talvella tai kylmällä autojen pakokaasu on tunkevampaa. Lämpimät päivät ja ajat nielevät sen, mitä autojen päästöistä jää.

Ilmiön huomaa erityisesti talvella, tosin kun näihin herännyt, osaa herätä jo aiemmin.

***

Pohjoisesta käyttänyt joskus luonnehdintaa: pyhä. Lähti ns tetsonista.

Vasta muutaman kuukauden päästä kokemuksen jälkeen tajuan, että (miksi) pyhyys-sanalla voi tosiaan olla kytkentää, pohjoisempiin seutuihin, ja tietyllä(!=?) tapaa enemmnän, kuin mitä tulee lämpimiin alueisiin.

Pyhyys-kokemuksen erilaisista tekijöistä olen huono kertomaan, koska nämä vaikuttaa olevan enemmän kokemuksellista, vaikka henkimaailmoista puhutaan, varmaan harhaanjohtavasti. Mistä tulee tuo harhaanjohtavuus? Perinteistä, toistamista,… En tiedä.

En tosiaan osaa sanoa, mitä pyhyyden tekijöit ämuut alueet pitävät sisällään.

***

Pohjolan talvi on täydemmin riisuttu.

Muutos lähtee jo syksystä. Kun mukaan tulee kylmyyttä, ja ajoittaista hiljaisuutta… kaikki yhdistyy enemmän.

Kyse on jostain herkemmästä ja neitseellisemmästä, mitä tulee tienoisiin, ja tienoiden vaiheisiin. Tietyt alueet ns hiljenevät.

Tähän kun yhdistää liikennemelun, ja muun kemikalisoinnin, jotka suoraan havaittavia, … mieleen tulee herkemmin tärvely ja toisaalta se, miten tätä voidaan elää, tällaista törkyisyyttä huomaamatta.

Isohko havaitsemattomuus tällaiselle, kannattaa mainita, vaikka asia olisi ilmeinen.

Näiden kanssa ei pääse kosketuksiin, jos on bunkkeroitunut, ja vaikka se olisi edistystä ja menestystä… seuraussuhde elämäntavasta, jää tuntematta.

Autoja voi olla, tosin ei välttämättä jatkossa, ainakaan tähän tapaan. Tärkeämpää näissä onkin enemmän se sama, mikä toistuu ja on jatkuvasti piirteenä jatkossakin, vaikka toisissa yhteyksissä, joista emme vielä voi tietää.

***

Kannattaa sanoa, ja viljellä asioita perusteettomasti. Tämä on (voi olla) selkeä hyve, vaikka itse toimisi vastoin sitä, mitä mahdollisia ”havaintoja” edeltävästi tulee sanoa, puhumattakaan päättelyisemmästä.

Aidosti uutta, ei voi syntyä edes verbaalitasolle, jos ei tee hyppyjä, jotka tosiaan perusteettomia sillä tavoin, että perustetta on näihin kohtiin vaikeinta liittää, eikä tätä nimenomaisesti tulisi alkaa tehdä.

Perustelun tuonpuoleisuus (käytännössä perusteettomuus) muuten, ei takaa sitä, että jotain assosioituu, tai voisi ydhistyä tolkullisesti, tai että kaikki olisi jotenkin sopivaa, möläyttelylle.

***

Mitä nimikettä tällaisesta verbalisoinnista voi käyttää… en tiedä.

Olen törmännyt ilmiöön monesti, ja vaikka olen mitä olen, mitään en aina koe menettäväni sillä, jos satun puhumaan itseäni vastaan, mitä teen varmaan myös tällaisia kirjoitellessa, ja tosiaan impulsseja ilmentäessäni yleisemmin.

Jos näissä menettää jotain, samalla voi saada, ja vaikkei heti, joskus myöhemmin.

Kaikkea mölyä ei ole hyvä pitää mahassa.

Toisaalta, impulsseina nämä ei taida aina mennä, sillä estyneisyyttä tuppaa yleensä olemaan… jopa liiaksi asti (yleistila, reagointi-roolistuneisuus).

Mitä tämä osuus on, tämän voi nostaa kysymykseksi samaan tapaan, että luonto voi vastata. Tai paremmin sanoen, että voi itse ottaa vastaan sen, mitä jatkuvasti kerrotaan.

(Siistin tekstiä myöhemmin… Done)

 

+1
juhamyllarinen
Lappeenranta

Ajatukseni maailmasta on tasapainoinen ja eheä, läheltä ja kaukaa. Pidän yksinkertaisuudesta perusarvona, jolle voi rakentaa muutakin jos tarve.

Hyvän maailman peruskaava on helppo. Joka asemassa tekee sen, minkä tietää hyväksi, ja jos ei, on valmis kokeilemaan uutta, jotta löytää perustaa.

Sama periaate kun joka tasolla, jos tasoja on erilaisina... voi aidosti odottaa läpilyövää tervettä normalisoitumista.

Kynnyksetön email: juha piste myllarinen ät gmail piste com.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu