Natokantani

Tuon kantamuksia kehiin toteamalla, että en ole ottamassa asiaan vahvaa kantaa. Juuri nyt en koe aihetta tähän. En kuitenkaan tarkoita, että kannanottamattomuus, ei voisi olla vahva, yhtä vahva, tai vahvempi kuin se, että valitaan NATO-kanta kyllä/ei-positioista. (Ristiriitailmaisua)

Samanlaisen liittymäpaikan huomaan olevan esim tieteessä, ja siinä, mitä todellisuudesta sanotaan, ja miten painavasti sanottuun halutaan liittyä. On tuttua kokemukseen pohjautuen varmaan se, että mitä vähemmän aitoa tietoa, sen enemmän tarvitaan uskoa. Tämä ei ole paha, tosin millä tavalla uskon kohde on valittu, jota seurata,.. tässä tulisi mielestäni olla (ajoittain) hyvin tarkka. Tarkoittaa mm sitä, että uskon mukaisesti voitaisiin mennä satasella, mutta pienempäänkin toisviitteiseen herättäisiin satasella, jos nyt oletaan, että usko tulisi ottaa kapeasti asetettuna tällaisena työntövoimana, ja kanavoida kuten paljon tehdään.

***

Objektiivisuuden mukaisesti voisi todeta, että NATO-pyrkimys itsessään on viesti ongelmasta, jostain ongelmailmenemisestä. Tämä ei ole jäänyt ilmaisematta, tosin en tarkoita tässä nyt sitä, että kohdennus olisi näin painavan zoomattu. Voi olla konkreettista tämä valittu V-suunta, tosin että kaventuu tuonne, ja lähinnä tuonne,.. on tässä se asia, joka on toisaalta järjestyksellisyydenosoitusta, sillä kaikkea samaa tai samankaltaista kyseenalaisena, ei voida samanaikaisesti alkaa selkeyttämään. Vaikka moneen toimijaan olisi liitettävissä ongelmaa, ei se välttämättä tarkoita, että yhden ongelmatoimijan poimiminen kakun tekijöistä, olisi koettavissa pelkästään kielteisesti. Käytännön pakosta (resurssit), käsittelysiivuja ei kannata aina ulottaa kaikkialle.

Mitä EM painotettu käsittelytapa muuten vaatii, en osaa kommentoida tätä tässä vaiheessa. Ongelma, joka NATOon liittyy, voi ajatella samaksi, mikä on Venäjän toimissa. Kuka nämä on aloittanut, ja miten tapahtumaketju on edennyt, näinhavaittaviin siirtoihin. Ratkaisua tästä, voi pitää omituisena, mutta toimiin voi joka tapauksessa ryhtyä. Kukin vuorollaan, ja vaikka omalla tavallaan. Eiköhän tässä ole jotain vaihtoehtoja, ja vaikka niitä ei tuotaisi mukaan tähän yhteyteen, seurauksia on odottaa, myös kaavailujen alle jäävistä toimista.

***

Näissä kysymyksissä ja ratkaistavissa on se aito ongelma ja oikeasti hulluus, että ei oikein rajaa sillä, miten paljon näitä voi asettaa ratkaistaviksi. Vaikka ajatus on yleisesti tuolla tavoin sanottu, tätä yleisyyttä tosiaan toteutuu jatkuvasti, tosi mittavin määrin. Milloin mitäkin. Jokaiseen hetkeen sopivine keissinostoineen, riittää tarjota siimaa ja väsymisen paikkaa. Ei oikein voi ajatella taipumuksesta niin, että tässä haettaisiin laajapohjaisutta, ja ratkaisutukea kestävyyden nimissä, päinvastoin. Kun jotain on aina ymmärryksen ja kattavan käsittelymahdollisuuden ulkopuolella, kuhunkin aikaan sopivasti, juoksutuksen mahdollistamisessa, ei ole ns rajaa. Jokaiselle on tarjota jotain.

Tässä on jotain kyseenalaistavaa, tosin myös selvästi häikän oloista. Vaikea kertoa tosi napakasti, mitä tämä ilmiö yleisesti on, ja mitä esim tätä hetkeä koskien. Näitä voi yrittää tarkastella lisää, ja kertoa asiasta lisää tartuttavammin. Rajansa sillä, mihin voi tarttua, mutta härän sarvet on aika hyvä kohta, vaikka vaikea. Monet ongelmat isostikin ilmenevinä ja vaikeina, voivat olla pelkkää valinnan hutilointityötä.

Kun kaikkea relevanttia ei voida kaivaa yksittäisistä ratkaisuun liittyvistä tekijöistä, hyvä on jonkin verran kiinnittää siihen, mitä tekemisen meininki muuten on, ja mitä siitä voidaan odottaa. Tänään tuli kirjoitettua tästä toimijuutta arvioivasta vinkkelistä, ja miten näkyy historiassa tavalla, joka on otettu todennäköisesti hyvin vinksahtavasti: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/juhamyllarinen/tiivistyy/#comment-3669743. Kommentti ketjuotsikoineen voisi olla kuin ketju, jossa todetiin, että… Joukossa julmuus tiivistyy. Nyt menisi, että… Joukossa pahuus tiivistyy. En ala edellistä blogia enää uudelleenotsikoimaan. Menköön kolmas versio siitä, tällä tavoin mainittuna.

***

NATO-askel on mielestäni hyvin tärkeä. Tämä on tässä positiivista, ja perusteluna on se, että jotain konkreettista tämä tosiaan ei ole ilmentämättä. Kun aiheeseen tartutaan, tai voidaan tarttua, tarttumiselle on tosiaan perustetta, vaikka tarkemmin toimintaa ei osaisi luonnehtia.

Näkemykseni on, että vaikka Venäjän tilanteeseen liittyy paljon brutaalin oloista pahuutta, täällä suunnalla, aiheeseen liittyy kaikesta huolimatta moraaliposeerausta, joka on luonteeltaan siinä mielessä hankalaa, ettei oikein ota näkyäkseen helposti.

Liitän ratkaisun taakse irrallisuutta, mitä edustaa överiusko esim yhteiseen hyvään. Vihreydestä ja punasellaista, osattu mainita tällä tavoin. Överiusko yleisesti, on todella merkittävä osa kaikkea, eikä tämä tule ilmaistua siinä laajuudessa, kuin mitä todellisuus on. Venäjä on tässä uskonvahvistusta, ja tämä on merkittävällä painolla todettu. Tästä vinkkelistä jos asian kuittaa vastaanotetuksi, vastaanotto ei välttämättä tunnu niin kivan oloiselta yhtenäisyydeltä, mutta tämä ei ole myöskään tarkoitus.

Tilanne tuskin on silti noin yksioikoisesti nähtävissä. Reaaliteetti voi olla, että Venäjän tapaiseen kasvuun voi soveltaa sitä, mitä ajateltu Venäjän kohdalla tarpeen, uskottavuuden nojalla. Kun härnää ja osoittaa mieltä, menee kohta uskottavuus. Tätä hoettiin pikkasen UV-sotaa edeltävästi. Liekkö tilattu taitavasti matsipaikka, tällaisilla. Tätä en voi olla ottamatta mukaan, arvelustooni.

Oli miten oli, niin uskottavuusvaje Venäjän toimissa on se, mitä on liitetty Suomeen ja suomettumiseen, … ihan Speden ilmaisuvoimaa käyttäen: https://www.youtube.com/watch?v=uedd8wKvYIo ((Spede Show – Ilmatilanloukkaus). Jotta länsi ei toistamiseen syyllistyisi tähän lällärismiin, menossa on tosiaan astetta kovempaa viestiä. En tarkoita, etteikö voisi epäillä, että näin on aina ollut, ja tässä suhteessa Venäjä on voinut olla jatkuvasti, se housut kintuissa oleva. Tämä taitaa olla todennettavissa, jälkikäteen. Kuka on sijoittunut tilanteentasaisimmin, niitä kulkuja ajatellen, joita on tapana useimmiten tarkastella?

***

En liitä tähän pohdintaani mitään tiivistystä, koska ei tule mieleen. Paljon sain omasta mielestäni taas louhittua mukaan. Tämän puolesta, voi olla tyytyväinen. Matka jatkuu, tai sitten ei.

No, tarinoinnin osalta jatkan vielä vähän, enkä tarinointia tässä en halua halventaa tätä pohdintaa koskien, enkä yleisemminkään. Kokonaisempia on hyvä tuoda, ja etenkin oppia arvioimaan. Venäjä tarinan suhteen, ollaan täällä oikeilla jäljillä. Hyvä alku / verso.

Kun tarinointia esiintyy liian painavana, ja painasti sovellettuna, jopa automaagiikkaan pohjautuvasti, näitä kannattaa tosiaan käsitellä myös. Mieluiten niin, että saadaan sellainen täydennys, joka palauttaa tarinat arvoonsa (=paikalleen). Tarkoittaa käytännössä kyseenalaistamisen arvostamista, ja esitetettyjen tarkastamista, etenkin jos toiminnallisuuden suhteen eletään vajetta, tai valmiudettomuutta. On toisaalta paljon toimintaa, joka ei tule reagoimalla kyseenalaiseksi, jos tarinallisempaa otetta (kahvasto) ei ole, mutta reagointitavat toiminnassa sitäkin automaattisemmin kaikkea entitä vahvistavia, tai sitten sillä tapaa vahvan työntäviä, että päädytään kauemmas välttämättömältä työrintamalta.

Metaksi nämä tahtoo mennä, mutta mikäs sen makeampaa. Kaikki muu on turhaa, paitsi merenkäynti, todettiin Kiinassa jo kauan sitten. Päättivät jäädä puitteisiinsa, ja rakensivat jopa sen korkean muurinsa, muuten (väki)rikas kansa.

Arendt myöhemmin lännemmässä, toi tähän löydöskontribuutioon sen vastaavan toteamuksen, että kun oli suunnattu kovasti hypeistettynä (=v-vastavaikutus) kauas avaruuteen, kävikin selväksi se piirien pienuus, jota täällä eletään. Kun suuntaa kaukaiseen, ja sama elämän syvällisempää ymmärtämystä koskien, piiri pienenee kummasti, eikä kaikki moninaisuus sekamelskoineen ja kompleksisine viritelmineen, tunnu yhtä kaoottisen mahdottomalta. Helpostihan sitä sotkua saadaan, jopa ilmatteiksi, ja tämä ilmaisuuden puoli on varmaan eniten sitä, mikä myy, koska valjastuu kuin pelastuksena, tuottolinjaa täydentämään.

0
juhamyllarinen
Lappeenranta

Ajatukseni maailmasta on tasapainoinen ja eheä, läheltä ja kaukaa. Pidän yksinkertaisuudesta perusarvona, jolle voi rakentaa muutakin jos tarve.

Hyvän maailman peruskaava on helppo. Joka asemassa tekee sen, minkä tietää hyväksi, ja jos ei, on valmis kokeilemaan uutta, jotta löytää perustaa.

Sama periaate kun joka tasolla, jos tasoja on erilaisina... voi aidosti odottaa läpilyövää tervettä normalisoitumista.

Kynnyksetön email: juha piste myllarinen ät gmail piste com.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu