Odotettavissa entistä rajumpia, reaalitalouden myrskyjä

Rakennetaan, ja revitään. Aivan kuin haettaisiin jotain, vaikka viisastumista kokeiluista, ja rakentamisen taitoja.

Uudistukset liitetään kehitykseen. Kehitystä voi tapahtua, tai ei, riippunee toimijan tarkoituksesta, joka sekään ei takaa normaalia / tavoiteltua päätymää, millään todennäköisyydellä.

Ajallisesti ottaen, kyseessä on eniten kertakäytöllisyys, josta voi ajatella sekundana, jolle ei ole asettaa isoa rakentumista, jolle jatkaa entistä helpommin ja ekonomisemmin.

Pysyvämmän osuudeksi jäisi parempi pohja, tuottaa sitä itseään.

***

Toiminnan sekundaisuus on mielestäni konkreettisesti sitä, kun esim Suomessa ojitetaan soita, ja sitten aletaan entisöidä niitä. Tai että avohakataan, ja työllistetään ongelman tuottamisesta, huonoja ratkaisuja tuottamalla.

Eniten huomiota voi alkaa saada aikaan elinympäristöjen köydyttäminen ja hävittäminen, mikä näkyy lajikatona, ja lajiston turbulenssina, jota toisaalta ihmetellään, ja jolle haetaan ratkaisuja.

Kun hiiltä ollaan nyt saatu pitkän ajan ponnistuksena kiertoon, ja tästä puhutaan ongelmana, millä tavoin oireisiin aletaan puuttua, millä odotuksilla?

Kaava näkyy kaikessa pakottavan ja houkuttelevan oloisessa, ja otsikkoina voi olla hyvä korona, talous, työllisyys, pakolaispolitiikka, terrorismi, suurkaupungistuminen, EUn kaltaiset,..

Mitähän kaikkea tähän voisi listata, ja millä eri tasoilla.

***

Tietty kokeilu epäonnistumisineen on hyvää, tarpeellista ja tervettä. Se, että näistä ei opita, tai oppimiseen siirtymistä ei osata arvostaa, on vaarallista.

Miten oli rakentamaan ryhtyminen, autoilu-trendin päälle? Nyt hoideltaisiin kiitollisena hiilareita. Ajateltiinko tällaista edes, seurauksien osalta.

Uhkana on, että mikä vain ongelma, voi toistua samalla kaavalla. Kiire tai houkutteleva tarttua juuri johonkin tulenpalavaan, oli Ilmu, Afganistan, Convid, Putin,…

Jos vaihtoehtoisia ääniä ja näkökulmia markkinoiduille muutoksille ei ota kuuluakseen, talous voi mellastaa vapaasti, hyvää tuottavan alla.

Tarkemmin ottaen, tässä mainitsematon tekijyys, ei välttämättä selity taloudelle, koska siitä voidaan vaihtaa parempaan.

***

Jos rikkomista korjataan, se tulee vähintäänkin toteuttaa tuloilla, jotka rikkomisen kautta imuroitu kansoilta, tai luonnon resursseista.

Sopivaa olisi myös lähteä siitä, mikä on todellinen tilanne, eikä asettua hypoteettiseen tilanteeseen, ja tehdä arvailevaa toimintaa, ja toimintalinjaa.

Jos pahaa on saatu aikaan, vähintä on selvittää aikaansaatu, jotta onnettomuuden voi kääntää voitoksi.

Tarvitaan välittömämpiä pysyhdyksiä, ongelmatilanteissa. Tämä on terve reaktio, parempaan pyrkivällä (palaavalla).

Mitään tekemättömyyskin, voi olla parempaa kuin ongelmien jatkaminen, ja vaihtaminen.

Ongelmien määrä toisessa tapauksessa, ei tule vähenemään. Niille ei ns ole rajaa, kunnes kuin yllätykseksi, on sittenkin.

Näissä tulee myös arvostaa moniäänisyyttä, eikä vale-sellaista. Tarvitaan jatkuvaseurantaisuutta, ja valveutuneisuutta, ei näiden tukitoimien alasajoa.

***

Mikä mielestäni pahinta, paremman elämän edellytykset eivät kumuloidu, eivätkä lisää elinoloja.

Tieteessä on tapana rakentaa entiselle, joskin kumouksia tulee, ja paradigman muutoksia.

Se, että tehdään konkreettisempaa ja vaikuttavampaa, mm edellisen varmuuslisän turvin vailla samaa tavoitetta, on hajoitusta.

Vaikka kokonaisuus ja sen hakeminen ihmisen tietoista toimintaa ajatellen on vaikeaa, tulisi tavoite ja toiminta sentään olla sillä tasolla, mikä esiintyy tieteessä ja maalaisjärjessä.

Järjettömyydessä tiivistyy paljon tuhoavuutta, välinpitämätöntä, ja toisaalta jotain epätervettä.

Joskus suorien näyttöjen ja havaintojen pohjalta perustellaan paljoa, joskus taas jo odotus tästä, on kyseenalaista.

0
juhamyllarinen
Lappeenranta

Kynnyksetön email: juha piste myllarinen ät gmail piste com.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu