Rakennuttaminen, nöyryyttämisen keinoin

Blogin alkuperäisotsikko: Riippuvuus… yhdestä ja ainoasta.

Otsikkoon viitaten voisi jo suoraan kysyä, onko edes olemassa riippuvuutta, joka ei kohdistuisi johonkin kapeaan, ts mahdollisesti yhteen. Jos moniriippuvuuskin on redusoitavissa yhteen, ja tässä ei tosiaan esim ajatuksen sovellettavuutta turhaan kavennettaisi, päinvastoin.

Minusta riippuvuutta viestii yhteisemmin se, että kun jotain laajasti perusteltavissa olevaa linjaa ja toimea syntyy, … se on oksat pois, ja yksityiskohtaisemmat. Massojen sokeuspuolesta, voi ajatella näin.

Mistäkö sitten tulee, tuo voiman kasaus ja tarve,.. ja nähtävästi juuri osasista, jotka itse eivät ihan yltäisi siihen, mikä on lupaavampaa laajemmin kooten.

Tulee mieleen lumivyöry, ja sen vaihe. Sopiva tulkinta tässä kohtaa viestinnälliseen avaruuteen, ja johan paremmin tuprahtaa.

***

Kovasti on yhtenäisen oloista, selkeämmin havaittavampiin diktatuureihin, joiden kautta asiaa käsitellään, aika kuoppiin päätyen kirjaimellisesti, että ihmisellisempää käsittelypuolta koskien.

Peruskuva, toimijuuksia ajatellen, ei siten ole kovin epäyhtenäisesti arvioitavissa, ellei erikseen erityisarviointia näille halua olla rakentamassa. Poikkeamassa on tosiaan se, yksimallisuuden perintö. Mitä isommat, … sitä pienet perässä.

***

Todellisuudessa, massojen dynamiikka ei ole oikeasti vain infantiilia, vaikka se voi ulkoisesti siltä näyttää. Syntymät on tätä taustaltaan, koska ekonomia.

Haaste syntyy siitä, miten kasvuun hurahtaneena, ja siitä vaikeasti pois jäätävänä, on oikeasti mahdollista nähdä enää kokonaisuutta. Tarkkuus mitä voi yrittää laittaa selvitystyöhön, ohjaa sekin väärille raiteille.

Mitenhän on se seikkaperäisyyden ja syvällisemmän tietämyksen kanssa, joka edistävyyteen on tapana usein liittää?

Sopivia ajatuslinjoja joskus vaikea löytää, että avaavuutta tosiaan tulisi mukaan. Isojen asioiden voi sanoa olevan, hyvin pinnalla, eikä missään syvyyksissä, atomitasosta puhumattakaan.

Sopivan ajattelutavan hakeminen yhdenlaisena, ei ole varmaan tässä se juttu, mikäli blogin tarinan on tarkoitus tavoittaa jotain yhtenäisyyttä, tosin siihen yhtenäistävän paineen ongelmaan, tai mahdolliseen haasteeseen.

***

Maallikko-metodologina, nimityksiä voi kehittää tästäkin, koska viittavat sen verran turhaan (konteksti), että asettavat nimeämistä samalla omituisen kyseenalaiseksi. Nimitys vallitsevuuden kuvatulle puolelle, voisi olla vaikka: yhdellä menemisen menetelmä (YM-menetelmä).

Kyse on joka tapauksessa samasta, mitä onnistuin myös jo aiemmin lyhentelemään: Nykyisellä menemisen mentelmä (NMM). Kun sana on käyty näin tetsonistisellisesti,… voisiko ajattelu yleensäkin olla jotain vapaampaa? Mikä sitä niin kovasti pidättelee?

Sillä tavoin huomaan olevani oikealla jäljillä, kun tosiaan sanottu, että kuka hallitsee nykyisyyttä, voi poimia sopivan menneisyyden, josta ei voi determinoitua kuin tulevaisuus, yhdenlaisena, ja yhdenlaisesti tavoiteltavissa olevana.

Ajatusrakennelma tässä blogissa, on eräänlainen käännös sille, mitä on aiemmin jo löydetty. Kuvaus on omanalaisensa, tosin en välttämättä usko, että uniikki, tai että tämäntapaista ei olisi ollut. Yleisemmin ei ehkä, kuten ei ehkä tätäkään. Tämä tuskin haittaa. Viittaan taas blogin henkeen.

En tarkoita, etteikö yksituumaista tosiaan voisi olla, koska siitä jos mistä, näitäkin alkaa irtoilla. Käyttänyt oikeastaan henkilökohtaisessa ajattelutuotannossa, samaa menetelmää. Rautalanka, niin poissulkeva kuin se onkin, riippumatta toteutuksesta, … voi helposti viitata muunkin mahdollisuuteen.

***

Koska kulttuuri ja ihmisen toiminta pitää sen verran kertomisen mahdollisuutta, … pitäs varmaan kiinnittää huomiota täysin perustaviin, koska kerrottava työaluea muuten tähtitieteellistyy, eikä järkevästi ottaen ole rajattavissa.

Tällaisesta koonnasta, ei ole kuin päätyä enemmän sekavaksi. Toipumisvaihe, taitaa taas korostua.

Sitähän tämä elämä, tekemisen ja levon vuorottelua. Vuoroviljelyperiaate, jos ajattelee itseä alustana, joka ei voi puskea esiin matskua kasvien tapaan, .. mutta jotain näin kasvavalle ominaisempaa.

Muuten sitä mieltä, että tällaiset kirjoitukset tulisi tuomita, tai arvioida ankarasti, tai jotenkin poissulkevasti, kertomuksellisen osuuden ylipainotuksellisuuden takia.

***

Huumoria, mutta ajankohtaissellaista. Kevyttä, ja painavaa. Tässähän taitaa ollakkin jo jotain. Ei paha, tosin ei välttämättä hyväkään. Riittää ottamisen paikkaa paremmin.

Kertomukset ovat omalla tavallaan höttöä, mitä tuli todettua. Toisaalta, aivan kuin tätä pidettäisiin hyvin kehityksellisenä, joissakin yhteyksissä.

Potentiaali on varmaan tarkasti otettava juttu. Se selittäisi vapauden haasteen, joka tällä tavoin tuli samalla esitetyksi.

***

Miksi vapautta sitten tarvitsee tosi paljon olla hakemassa, jos se on riski? Sehän voi olla välttämättömyys, jota toisaalta pyydetään?

Dilemma tuolla tavoin skitsopohjaisena, vaikka näyttää tavalliselta ja harmittomalta… onko oikeasti sitä?

Voisi kuitata kohdentamisongelmana.

Tulee mieleen pilapiirros pääministeristä, soutukuntineen. Tulisi olla koordinaatiota, mutta sillä tavoin, että sitä ei oikein voi saavuttaa, tai niin, että sen tarve lisääntyy.

Mennäänkö tässä johonkin velkapohjaisuuteen,… ja mitä se on? Millaisia irtolaisuuden kulkuja on taustalla, mistä ei voida kytkeytyä pois?

***

Väistämättä tulee mieleen tulkinta, nykyiseen irvailevaan, jop kyykyttävän oloiseen viestimistapaan päätymisestä, eikä enää vain jotain tiettyä kirjoittajairtiottajaa koskien.

Taitolaji se, että vallitsevia kulkuja oppii arvoimaan myötätuntoisemmin, tai että osaa liittää perusteita, omituistamisen rinnalle. Eiköhän suvaitseminen vaadi jotain aitoa pohjaa, jolle rakentua.

Kaikelle olisi osoitettavissa ymmärrettävät syyt, jolloin olisi paljon hyväksyttävissä olevaa, mutta juuri ymmärtämisen perusteella, ja sen tarjoamaan osuvuustukeen perustuen.

***

Meni jo diibadaabaksi (DD), mutta ainakin se tuli löydettyä, että tietty sotkeminen ja anarkistisen suuntainen (epäsovinnaisuus) viestintä pysäyttävänä, on perusteltua, muun jäädessä enemmän toistavaan umpioitumiseen.

Mitä anarkistisen (pysäyttävän) viestinnän ja osallistumisen tapoja sitten on mahdollisena. Kyse on suhtautuksellisuudesta, ja sen työkaluista.

Rakennettaessa, tarvitaan myös purkamisen taitoja, etenkin jos rakennustyömaa joskus se, mitä ei voi muualle siirtää.

Paras paikka rakentaa… mitäs sitä huonommille, vaikka olisikin helpompaa. Meistä jokaisen tulisi olla näköjään myös työnantaja / työnosoittaja muille, ja päinvastoin.

Jos työkkäri-käytäntö on hyvä tai sopiva, voisi olla laajempana sitäkin parempi. Kantin periaate. Kantin kestoa, tämä väistämättä kysyy.

0
juhamyllarinen
Lappeenranta

Ajatukseni maailmasta on tasapainoinen ja eheä, läheltä ja kaukaa. Pidän yksinkertaisuudesta perusarvona, jolle voi rakentaa muutakin jos tarve.

Hyvän maailman peruskaava on helppo. Joka asemassa tekee sen, minkä tietää hyväksi, ja jos ei, on valmis kokeilemaan uutta, jotta löytää perustaa.

Sama periaate kun joka tasolla, jos tasoja on erilaisina... voi aidosti odottaa läpilyövää tervettä normalisoitumista.

Kynnyksetön email: juha piste myllarinen ät gmail piste com.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu