Rehelliseen pyrkivän puheen sietämättömyys
Reilun sananvapauden, ja suoruuden sietämisen oppimattomuus, on suurin uhkatekijä turvallisuudelle, mitä sanojen käyttöön liittyy.
Rajun oloisesta kerronnasta ei ole vajetta. Joskus voi käyttää melkein mitä tahansa kieltä, ilman että kukaan huomaa poikkeavaa.
Kun sitten ilmaistaan asioita, jotka sattuvat kuvaamaan maailmaa osuvasti, ollaankin jo helisemässä. Ei todellisuus voi olla niin vaarallista, että sitä tarvitsee älyttömästi säikkyä. Todellisuudentajuisuus, on ihmisenkin paras tuki. Näin, vaikka hankalaa olisi tämä sietää.
Mitä vaarallisuudesta ja turvallisuudesta itse tiedän, niin ihmisiin liittyy ison turvan lisäksi, myös iso vaara. Se on yhtä lailla todellista, ja huomioitaviin kuuluva asia. Ei koske vain suoraa, itsestäänselvää rikosmaailmaa.
Se vyörytys, jota sananvapaudella tehdään, on vain osa vyörytysmahdollisuuksia. Jonkun käytössä vahva ase tämäkin, koska on laittaa muutakin, sanojen taakse.
Sananvapaus rakentavanakin menee, jos ei voi pyrkiä kertomaan ja kirjoittamaan asioista niinkuin ne näyttävät olevan. Sama koskee sitä tutkailua, joka jo olemassaolollaan kyseenalaistaa jotain, minkä päälle ollaan rakennettu paljon.
Muutos on tässä se ongelma. Ihminen säästää energiaa, ja sitä on latautunut paljon, erityisesti vahvoihin rakenteisiin.
Muuttumisen tiedetään olevan usein vaikeaa, myös ihan yksilötasolla, eikä tarvitse mennä arjen asioita isommaksi, kun esteellisyys voi nousta blokkaavaki, vielä niin, ettei blokkiaan edes hoksaa olemassaolevaksi.
Haastavassa, kyseenalaistavassa, ja suoremmassa otteessa, tulee oletuksena olla jonkin myötätunto heitä kohtaan, joilla on isoin muutostarve sille, mikä sattuu olemaan jotain niin todellisen painavaa, että sen edessä taivuttava.
Jokainen, joka tietää omasta muutoksestaan jotain, ja saanut jotain tällaista taakseen, merkittävässä kohtaa omia haasteita, ei voi olla kunnioittamatta vaikeuksia, mitä muillakin voi olla, ja väistämättä tulee olemaan, ellei erityisempi, mistä taas en tiedä paljoa.
Ilmoita asiaton viesti
Eräs ajankohtainen esimerkki tällaisen tyylin soveltamisesta, on kertoa vaikka Trumpista tavalla, joka poikkeaa yleisestä. Poikkeavia tapoja on paljon, jolla kuvata Trumppia, suhteessa muuhun kokonaisuuteen. Oikeellisuuksia voi arvioida vapaasti, tosin ei aina. Ja se on ongelma.
Trumpin voi nähdä esim jenkkiläisyyden kärjistymänä. Oikeuden, ja oikeusvääntöjen luvattu maa. Mitään ei tarvitse tunnustaa, jos joutuu epäillyksi. Vastaavasti, kaikki mitä sanot, voidaan käyttää sinua vastaan.
Mitä muuta on sitten odottaa johtopaikalle, tuollaisen toimintatavan jälkeen. Mihin ihmettelyjä tarvitaan?
Ilmoita asiaton viesti
Toinen on yleinen tapa syyllistää ja vastuutta ihmisiä yleisverotuksen tyyliin. Voidaan korostaa paljon yhteisöllisyyttä, yhteistä hyvää, jne.
Todellisuudessa yhteiskuntien trendinä on ollut pitkään entistä pahempi kuplaantuminen, ja ajo eristyksiin. Tämä on syrjäyttämistä, ja näkyy myös mielentilassa, ja toimitavassa, suuntana se, mistä nyt paljon puhutaan, muka ongelmana.
Ihmisiä on paljon helpompi hallita, jos ovat itsekkäitä, itseäään lähinnä katsovia, eivätkä tavan ihmisen mittaisia, vahvoja ja itsenäiseen ajatteluun ja elämänsä terveeseen järjestelyyn yltäviä.
Ilmoita asiaton viesti