Sananvapaudesta asiaan

Sananvapaus, ja siitä puhuminen, tuntuu vähän toisarvoiselta.

Sen puolustaminen, ja toisaalta vastustaminekin, on luonteeltaan kuin vastustaisi työtä, tai toimeentuloa, ja edellytyksiä tehdä oloihin liittyviä toimia, mitä ovatkaan.

Koska sananvapaus, ihmisen tapauksessa, on merkittävä osa osallistumista, eikä koske vain yhteisö-eläintä, vaan kieleen kykenevää lajia, jäljillä toki ollaan.

Se, että osallistumisen velvoitteen tai oikeuden liittää painotetusti sananvapauteen, voi olla konkretiaa, ja herättävää. Tässä mielessä teema on hyvä, sillä puhuttelee. Kieli vaikka ei ole kuin osallistumisen eräs taso, ihmisen tapauksessa merkittävä, mihin toisaalta liittyy vähättelevää reagointia (primiksiä).

Miten irroittelevan puhuttelevaa ja trollaavaa sytyttämistapaa sitten tällä hetkellä tarvitaan, osallistumismahdollisuuksien parantamista ajatellen,… tässä voi mielipiteet jakaantua, tosin ikävää, että näinkin vähän.

Ei ihan mennä, kovin täydellä laajapohjaisuudella, tällaisen arviointiakaan koskien, vaikka toisaalta teeman läpikäymisen määrästä tuskin on suurta vajetta.

Yksipuoliseksihan nämä menee, jos täytyy valita kääntyvän välineen käyttö akselilla: hyvä / huono. Varmasti löytyy enemmistö, tällä jaolla, ja enemmistön voima tehdä jokin ratkaisu (pakottavuuteen).

Suhtautumisvaihtoehtojen iskeminen, on näin epäsuorasti tehtynä populistisuuteen nojaava sekä ohjaava. Populismi tosin itsessään, ei ole hyvä eikä huono, kuten ei sananvapauskaan.

Miten tätä kaventamisen keinoa, ja kahta YO soveltamista tulee käytetyksi, ja etenkin systeemisesti elettäviksi, merkitsee seuraukset, joita mahdollista odottaa, ja mitä avaruutta toisaalta osattava ajatella käytännössä samalla sulkeutuvaksi.

Voihan tämä vähemmän haukkaava lähestymistapa olla jopa se pointti, tai taustamotiivi, tiesi asiasta, tai ei, tai isomman tahon tapauksessa molemmat: karhu että susi. Mikä pakottaa noihin, mikä hirveys, ja hirviövoima?

Kokonaisuus kärsii, ja seikan voi oletuksena ajatella taustalle, jos asiaa voi vertailla sivusta. Vaikka idän kokonaisuus parhaimmillaan antaa voimaa, ei riitä sillä terälle, joka katkaisee valtimot.

Molemmat kun käytössä, puhutaan tosiaan jostain massiivisesta, joka toisaalta voidaan kohdentaa lännen tyyliin. Se on terävää ja tarkkaa, sekä toisaalta suuri voima, sekä isohenkisyys.

Kaukana ei ole mielikuva sylttytehtaasta, ja sen ympärillä käyskentelevistä.

Kerronta tähän tapaan, tai ainakin joissain yhteyksissä, on toki epäkonkreettista ja omalla tapaa kokoavaa, ja toisaalta hyvin ihmisellistä, jopa arvostettua, ainakin perinteisemmän länsipainotteisuuden ulkopuolella.

Nythän länsi on yhdistynyt tosiaan jollain tapaa itään, joten mennään jo kakkosvaihteella. Mitä jossakin, sitä kohta toisaalla, joten ei näitä voimavaroja ja keinoja ole syytä ajatella jäävän ottamatta käyttöön, ihmisen tapauksessa. Hoksaamiskyky onkin ihmisen hyvyyttä, tai sen mahdollisuutta.

Mitä effektiivinen, kokonaisemmin ja kestävämmin tuottava osallistuminen, sen vaaliminen ja osallistumisen paikat sitten ovat sellaisina, joita syytä pitää mukana, ja yrittää löytää… tämä melkein syytä jättääkkin avoimeksi. Jos näissä usuttaa kovasti johonkin tiettyyn, tarkoittaisi tämä sen linjavaihtoehdon vastaista, josta tässä puhuttu.

Eräs ajankohtainen esimerkki aiheesta voisi olla nykyiset sairaudet, joita tuntuu pukkaavan, sekä muutoksia, joista ilmoitellaan ahkeraan. Muistutukset ovat jopa yhtä säntillisiä kuin leimat ja selosteet, joita päätetty alkaa liittää kyseenalaisuuksiin, kuten tupakka-askeihin.

Kun sitten on vapaus mennä leimaamattomasti, mitä tahansa voi herätellä (1llä meno). Ei kokonaisempaa osallistumista, joka täydentäisi ilmaistua (moninaisuus).

Vähän kuin sijoittaisi osuutensa ottamiseen, ja sen tuottoon, ja vaatisi, että vain se voi saada oikeuden, muuten yleisessä kontekstissa. Toislaitainen osallistuminen noin muuten, olisi tarkkaan puututtu asia.

Elettävänä on paljon hankalien seuraamusten mukaisia ratkaisuja. Näihin tarvitaan lisää, painottavan yksipuolistavien käytäntöjen sijaan. Ennen kaikkea avoimuutta ja vapautta tarkistaa ja tarkastella elettäviksi asioiksi päätyneitä kuvioita.

Jos takana pakonomaisesti tehtyja rakennelmia, tai pakolla, sen enemmän tarkastelun ulkopuolelle on todennäköisesti jäänyt.

Pakko, ja sen vaikuttava puoli tosiaan, hyvä liittää mielessä myös rakentajiin, rakentamisesta vastaaviin, jotka tosin voivat olla jollain tapaa helpommin kokematta tätä realiteettiä, kun parempi mahdollisuus ohjata vihurit purjeisiinsa, ja olla näin jatkuvasti enemmän tyvenessä. Surffausta se on tämäkin.

Sitä lisätukevuutta tuova kontribuutiota, syytä lähteä enemmän aidosta vastavoimasta, tai… miten tämän sanookin. Jettei käy se, että tukevoituu entiset ennestään, ja tarvittavan tuovat laihtuvat laihtumistaan, kunnes vain tursoa ennen poksahtamista.

Luonnollisemman opposition mahdollisuus vaikka on vaikea jo periaatteessa, hyvä tiedostaa, suoraan perusturvallisuuteen liittyen.

Osa oman elämän tärkeitä asioita, sekä oman maan puolustusta, on välttämättömästi myös terveen globaaliuden puolustamista, sekä toisaalta oikeutta objektiivisempiin elämän osa-alueisiin, kuten tiede, taide, tekeminen. Toisaalta tarkoittaa sitäkin tärkeää akselia ja kulkuvapautta, jonka päiksi on tapana nimittää ovat yksilöllisyys yhteisöllisyys.

Hengellisyyttä en tässä mainitse, vaikka voi oikeasti olla yhdistävin tekijä, tai mahdollisin sopivassa yhtenäisyyden komponentissa. Voiko aihetta edes käsitellä jotenkin järkevästi. En tarkoita, että puute tässä, ei täyttäisi valtatyhjiötä, joka samalla tapaa todellista, kuin fyysisen tilan puolustajan tapauksessa.

Vaikka vastavoimien tärkeys korostuu näissä, niin se, mitä tästä tulisi tai olisi hyvä ajatella, siihen en ota kantaa, koska en tiedä tästä. Tässä tulisi olla maltillinen, ts soveltamisessa. Sen voi ainakin sanoa. Voi koskea niin hyvää kuin huonoa, siinä mitä näistä voisi ajatella tietävän, ja tietämyksen arvioisi riittävän varmaksi, tiedollisilta osin.

Sen voi ainakin sanoa, että se lähestymistapa, johon kannattaa tässä viitata, ei ole pois siltä, että yksilöllisyyteen jää sitä mahdollisuutta, eikä toisaalta liikaa liiallisuutta, sekä samat yhteisöllisyyden päätyyn että yleismaailmallisiin osuuksiin, joista jälkimmäinen meneekin enemmän tolkussaan, melkein kuin itsekseenkin, ja jos ei mene, niin ainakin on sillä tavoin vakaa, että antaa tuen kulkijoilleen. Ei paha, löydettäväksi ja seurailtavaksi. Paha nappi otetumpana.

Ehkä on sateenkaaria siten, että ne tosiaan merkitsevät, muttei tavalla, joka tarvitsevalle tulee mieleen. Mikä on labiilieuden siunaus, ja mitä se tuekseen vaatii. Ei olekkaan enää ihan helppo nakki muusilla. Vaikkei helppo, niin helppous muuten melkeinpä pakko.

0
juhamyllarinen
Lappeenranta

Kynnyksetön email: juha piste myllarinen ät gmail piste com.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu