Sopivuuten muotoutuvaa ismiä kyytiläisineen

Kun puhutaan lisäaineista, ja lisäainekuormituksesta, mm elintarvikkeiden kohdalla, nykyään osataan mainita jo se, …

… että tunnettu vaarallinen, tai jollain tapaa riskejä aiheuttava ainesosa, voi olla silti turvallisempi, kuin se uusi, ja lupaavampi.

Perusteluna on se, että se tuttu lisäaine hankaluutena, on paremmin tunnettu, eikä uuteen ole liittää riskejä samalla tapaa, pienemmän testaustoiminnan, ja käytännön kautta.

Uusien asioiden tuomiseen, voi siten liittyä silmänkääntötempullisuutta. Aiempi ratkaisu näkyy ongelmana, ja uuteen ongelmaa ei ole liitettävissä samalla tapaa.

Logiikka liittyy tietysti siihen kontekstiin, että mitattavuutta on, ja sitä odotetaan perusteluiksi. Suuri osa päätöksistähän ei tätä vaadi, eikä päätös riipu samalla tapaa riskeistä, ja niiden todennäköisyyksistä.

Toimitavan voi ajatella viittaavan jatkamisen turvaamiseen, tai ainakin se voi johtaa siihen, ettei ongelmia tarvitse nähdä. Hankaluuksilta saa lepoa, hetkeksi tai ehkä säädettävän pituiseksi ajaksi.

***

Politiikassa ilmiö näkyyy uusina / uudistettuina lähtöinä. Kun on tapana nojata poliittisen toiminnan järjestelyihin, niin jotain lähtöä on käytettävä, joka tapauksessa.

Mitä uudistusten kautta kiertäminen käytännössä tarkoittaa, ja mitä tämän alle voi laittaa kuuluvaksi, aiempien kulkujen perusteella, vaikea tehdä kattavaa listausta. Jotain voi epäillä, tältäkin istumalta, relevantisti.

Jo vaihtuvuus päättäjissä, on tietyllä tapaa riski, siinä missä hyvää ajatustakin on liittää perusteeksi.

Vaihtuvuuden voi (suoran rohkeasti) ajatella viittaavan siihen kertakäyttökulttuuriin, joka koskee tavaramaailmaa, ja yleensäkin hyödyllisyyden välittämistä sillä tavoin, että satsaukset ovat minimissään, ja saanti maksimoituu. Mieluiten sillä järjestelyllä, että tarvitsevuus-tilanne säilyy, mahdollisimman vakaana.

Pienempi osa uudiskiertelyä, voisi olla esim se tunnettu / epäilty ilmiö, että puolueesta riippumatta, asioita tuppaa tapahtumaan tietyllä tapaa. Jotta tilanne olisi tämä, ja näin arveltavissa, jotain pohjaa on ilmiölle oltavissa, muuten tämä kohta ei toteudu.

Politiikan puolelta, tähän voi liittää monenlaista, jos vain kokemusta enemmän.

Sama koskee tietysti yksilötasoa, ts jokaista, koska piirre on ihmiselle hyvin ominainen, ja toteutuu realistisen varmasta. Voi toki ajatella, että tällekin kaltevuudelle, on olemassa joitain lainalaisuuksia, ja että piirre ei välttämättä ole sen merkityksellisempi, kaikissa konteksteissa.

***

Mitä tulee sitten lajitason rakentumisiin, mainitusta vinkkelistä seuraillen, niin mieleen tulee genetiikka ja perimä, ja siihen kuuluva operointi. GMO, genetiikka, … tekevät aiheesta käsitteltävän arvoisen.

Mikä on perimäaineksen manipuloinnin seuraukset, erilaisten manipulointikeinojen yhteydessä? Entä mahdollinen sopeutuminen, riskin realisoituessa.

Luonnossa tapahtuu jatkuvaa eläin/kasvi -jalostusta, ympäristön (osa)kokonaisuuteen perustuen. Tässä mielessä, luontoa kokonaisempana, on pitää demokraattisen kaltaisena, vaikka tapahtumataso on tosiaan, vaikka biologisemmaksi katsottava.

Siinä kun ihminen tekee luonnon lajien kohdalla yksilövalintaa, joka suosii niitä yksilöitä, joista ihmiselle on apua, on myös luonnonvalintaa, tosin ihmispainotteisempaa. Ihmisen osuus painotuksessa korostuu.

Jokainen laji jalostaa muita, samalla tapaa, vaikka painoarvot vaihtelevat, esim aluekohtaisesti.

Kun ihminen sitten tekee jalostyötään työkaluilla, joihin ei vaikuta joissain tapauksessa edes ihminen itse, muuten kuin jonkin (ehkä avoimen) testauksen kautta, niin mielestäni siinä kohden on mahdollisuus luoda mukaan ongelmaa.

Yleisesti, eliömaailmaan ei tulisi kuulua sellaisia vieraslajeja, jotka eivät synny koko ekosysteemin, tai sen merkittävän osakokonaisuuden painolla.

Kun uudistaminen tapahtuu kapeaperusteisesti, ei riskejä todellakaan voi ennustaa, eikä mitata. Mitattavuutta kun muuten selkeän jaettavanana, kun on tapana vaatia, voidaan periaatteessa tehdä mitä vain.

***

Vaikea sanoa, miten monella eri tavalla, elämisen puitteet voidaan diktatuuristaa niin, että päällimmäisin vaikutelma kyseenalaisuus, tai jokin vellovuus.

Jos diktuuuria ei voi välttää, voisikohan yrittää sitä, että diktatuureja jos kerran on, ja tarvitaan, niin ne tosiaan myös toisivat jotain sen arvoista, kun valtaa kerran on, tai pakko antaa, vaikka valtuutuksen kautta, hyvässä toivossa.

Toisaalta, ajatus diktatuurista pakon kautta luovutettuna, ei vaikuta ihan seesteiseltä. Ei kai tämä kohta näin voi mennä, jos odotuksena on jotain kestävää.

Pitemmän päälle, luonnollinen on kestävää, luonnon puitteisiin mahtuvaa virtaviivaisuutta, riittävän suuntautuneisuuden puolesta. Luonnonvastainen on yksinkertaisesti hajoamista osiksi sille, mikä voi päätyä koostamaan parempaa, jollain tapaa.

Voiko ihminen millä tavoin liittyä kestävyyteen? Mikä on mahdollisuus, noin periaatteellisesti ottaen? Mitä ovat reunaehdot, että voi toteutua?

Jos toivoa ei olisi realistisesti odottaa, mitä pitäisi karsia nykyisistä oletuksista, että toivon varaan ei tarvitsisi jäädä, vaan aidon luottamuksen? Luottamusta kantavuuteen on, tai ei ole. Seikka ei voi jäädä epämääräiseksi, tai jos jää, tulkinta menee, kuten näistä yleensä sanotaan.

Tiedetäänkö miten hyvin siitä, mitä järjestelyiltämme olemme oikeasti odottamassa? Onko niissä kaikki kohdallaan.

***

Aihe on laaja. Tästä huolimatta tekee melkein mieli sanoa kuin RKPn ministeri. Mikään yksityiskohta ei ole valmis, ennen kuin kokonaisuus on valmis.

Tällaista todellisuuden vaatimusta ei oikein voi välttää, ja faktaa tulisi pitää sitkeästi ja sopivasti mukana, puheissa ja kaikissa toimissa. Tarkoittaa vahvaa painotusta sopeutumisen ja muutosvalmiuden hyväksi, muuten kuin temppuillen, mikä tosiaan on antitoivon pumppaamista.

Ihmisten kulttuuri on sen verran fiksu, ja pitää sisällään saattelua, jossa keskeneräisyys jää kantavaksi arvoksi, ja siinä kun tästä poiketaan, ei ole annettavissa hyvää ennustetta. Millä tavoin, eri tietämys kerätystä, voi tallaantua jalkoihin?

Millä tavoin voi yrittää suojella / vaalia kantavaksi hahmoteltuja ideoita, ja työvoittoja? Ei ne varmaan kestä mylläystä. Vai kuka tässä ei kestä?

0
juhamyllarinen
Lappeenranta

Kuulun siihen ihmisryhmään, jolla ei ole tulevaisuutta.

Email: juha piste myllarinen ät gmail piste com.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu