Suhde vallitsevuuteen
Kun kuuntelee Jukka Davidsonin (JD) kerrontaa maailmasta, ja sen keskitetyn oloisesta käyttämisestä, niin ainakin itselleni tuli (ja tulee edelleen), melko mustan oloinen vaikutelma vaiheesta, jota eletään.
Käsitys, jota JD esittää, tuntuu riittävän osuvalta, ja merkittävyyttä on mukana. Voin laittaa näkemyksestä linkin, vaikka tätä aloitusta seuraavaan kommenttiosastoon.
Kun tämän kaltaista kokonaisempaa näkemystä tuodaan esiin, vallitsevuudesta, niin vaikka kuvaus olisi pääpiirteittäin oikea, niin silti, esilletuotu, ei ole vain yhdellä tapaa otettavissa.
Tai sitten vaihtoehdottomuus, ottamistavassa, on se ennakoitavampi suhtautumishaarasto, ja vaikka ei tekisi oikeutusta todellisuudelle, niin ei ole varmaan tarkoitus tehdäkkään.
Tarkoitus näissä, tuskin on oletusarvoisesti sen arvioinnissa, miten todellisuus asettautuu, tai voisi asettua, mahdolliseen runteluun, joitain osia ajatellen.
Asioita voidaan tarkastella objektiivisesti, ja jokaisessa lähtötilanteessa, on toisaalta ymmärtämistä, jota voi tavoittaa muutenkin kuin objektiivisuuden kautta.
Kokonaisuudet, edes jonkin todellisuusosan kohdallakaan, eivät kutistu olemaan, vain jotain tiettyä. Tavoite voidaan toki, yrittää asettaa yksituumaisuudenmukaiseksi, ja käytännössä ottamiset voidaan käytännössä saattaa pitkälle, kohden yhden tulkinnan toteutumista.
Millä tavoin, mistäkin asiasta, voi tehdä juuri jollakin tavalla otettavaa,.. on mahdollisuutena aivan toista, kuin mitä aiemmin. Varmaan hyvä päivittää, tietämys, tai ”arvelukanta”, mm tällaisella vaihtoehdolla.
***
Oikeasti piti käsitellä maailman tilannetta, ihan kuten voisi lähteä avautumaan, vailla kirjoituksen ensimmäisen osuuden langanpäätä.
Satuin törmäämään kerrontaan toistamiseen, ja kirjoittelin aiheesta jo Facebookin maailmassa. Nyt olikin valmis jo näkemään kerrontaa, hieman toisella tapaa.
Tähän blogikirjoitukseen ei ole tarkoituksena liittää mitään selkeän valikoivaa, koska kokonaisuus sen verran iso, ja tartuttava kahvasto niin pahasti hakusessa, ettei mitään järkeä alkaa tekemään kovin painokasta valikoimista.
Siispä samaa pohdintaa, mitä edellisessä Usarin pohdintahaarassa aloittelin,.. näköjään viimeistä edeltävällä kerralla: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/juhamyllarinen/menestys-ja-romahdusaallot/
Keskeneräisen oloiseksi jäi, tuo käsittely, ja jatkoja tuntuu kaipaavan.
Tämän blogiviestin aloituksen laajuus, on samaa ihmisen tarinan mittaista, tai siis siihen pyrkimistä, ja kerronnan vajeisuus jäi tosiaan vaivaamaan, vaikka lähtö oli ihan ookoo, ja kiva askel, ja vaikka ristiriitaistanut, niin näyttää antavan potkua jatkoon.
Se JD:n kerronta pakettina, voisi olla jollekulle sen verran puhutteleva, että moni saattaisi kysyä, että jos menee kuten esitetty, niin tarvitseeko oikeastaan ajatella enempää, tai yrittää tietää maailmasta jotain lisää.
Eikö oleellisen voisi ajatella tulleen sanotuksi. Miten paljon näitä tarvitsee vääntää, ja näyttää varteenotettavan todelliseksi. Suhtautumisen ymmärtää. Kai noista energiaa riittää, muillekin omaa osuttaan siivittämään.
***
Itselläni suhde maailmaan on hakusessa. Tavoitteena on kyllä löytää sitä, ts tässä mielessä tuskin olen ainoa, hakevana tutkailijana.
Ero on ehkä siinä, esim aiempaan itseeni nähden, että suhteeksi ei kelpaa mikä vain näkemys, sillä jos raaputettua sellaista, jota ei oikein voi ajatella elävänsä, niin näkemysrakennelman sovellettavuus, itseä ajatellen, jää mitä todennäköisemmin, mahdottoman oloiseksi.
Kauppaa sitten jollekulle aktiivisesti, vaikka (yleisenä) aputarkoituksena sitä, minkä kanssa et osaa, tai kykene itsekkään elämään. Onneksi, tällaisen osaa nyt jo havaita, ja jopa kertoa suomen kieltä käyttäen.
Liittymä, ja maailmankuva, etenkin sovellettavan arvoisesti siirryttävänä, täytyy ihan perusvaatimukseltaan olla sellainen, jota voi ajatella edes jotenkin seuraavansa, tai sitten lähtöidean oltava sen arvoista, jota voi kokea ehkä suosittelevansa, yleisesti otettavaksi, tai vaikka harkittavaksi.
Tarkempia yksityiskohtia, ja jatkokasaamisen pohjaa, voi lisäillä helpommin, tällaisen päätelmävaiheen jälkeen.
Linkki Jukka Davidsonin kerrontaan: https://www.youtube.com/watch?v=iPYUv65CXgE
Ilmoita asiaton viesti
Jatketaan vähän enemmän, ositettuna kerrontana, että näitä jaksaa lukea, jos pitää sen arvoisena …
Kun kyseessä jotain suhtauduttavaa, jopa niin vahvan, ja luontevan automaagisesti, ettei triggeröitymistä aina edes hoksaa, niin sitten jos yleensäkin ajattelee konteksteja, joista jotain, vaikka bloggausta ajatellen, lähtöpotentiaalista pukkaa, niin …
Aivan toista on lähteä tyhjän A4n, tai tyhjän www-lomakkeen, ”tarjoaman” lähtöpohjan saattamana. Melkein oltava avoimen kuulostelevampi sen suhteen, mitä valikoi, ja miten valikoitujaan rakentelee.
Vaikka tällaisen pointin / teeman, voisi liittää kirjallisuuteen, tai yleisemmin tuottamisen alaisiin menetelmäopin kappaleisiin, niin minusta sopii ihan varteenotettavaksi, myös kokonaisempaa, merkittävämpää ja suorempaakin liittymää hakevalle.
Kokonaisuutena, aika merkittävä seikka, jossa paljon tuntematonta. Ehkä juuri tällaisen takia, kannattaa avatakkin, kun vielä sen hoksaa tehdä.
Ilmoita asiaton viesti
Tämän blogihaaran alussa, mainitsin kirjoitukseni: ”Menestys- ja romahdusaallot”. Sen pohjalta tarkoitus löytää jotain tutkailtavaa, ja summailtavaa …
Tuli tosiaan arveltua jostain seesteisemmästä, suhteessa niihin toistuvaistapahtumallisiin, joissa päätoimijoina hallitsija, ja hänen haastajansa / vastus.
Yleisesti, valtaasetelman keikaustapahtumiin liitetään paljon kyseenalaista, hyvästä syystä, eikä uskottavuutta ole enää kokemusten valossa, samalla tapaa helposti kaupattavissa, ainakaan yleisesti.
Että valta-asema olemassaolevana, ei ajatella yhtä lailla kyseenalaistavasti, taitaa olla selkeä puutos, ja usein varmaan edellistäkin isompana.
Mitä vaihtoehtoja sitten jää, jos ei halua kohdata, tai ottaa sitä kohtamisen riskiä, ja tuskaa, joka seuraa helposti merkittävistä, selkeimmin vaikuttavista vastakkainasettelun mittelöistä, nopeatahtisina, ja etenkin kumulatiivisluonteisina, mikä on tyypillisempää nykyhetkelle.
Ei ideaa. Jäätymistä en silti lähtisi kauppaamaan.
***
Jonkin verran tarvitsee varmaan ottaa mukaan konkretiaa, että pääsee yleisemmän idean kylkeen …
Kun menin kertomaan selviytymisrintamista, jota esim Uuden matereen asettautujilla vielä matkassa, ja joita on ”mannerlaattojen” törmäysalueella, kuten vaikka jonkin verran Suomessa, lähi-idässä, …
Niin kytkennällisyyttä ei silti voi ajatella poissaolevaksi, oli se ”emoalusta”, minkä nyt voisi ajatella olevan.
Joskus tiivistänyt Jenkit teiniksi, maailman suuressa perhekatraassa. Kapitalismi, hedonismi, ja hetkellisyys, individualismi itsellänsä otettuna, … mitä näitä nyt ehkä on ollut, eräänlaisen tiivistämisilmaisun taustalla.
Asetelmallisuuksissa, voidaan tosiaan ajatella helposti enemmän osuuksia, joissa mukana vahvempaa kytkentää aiempaan, ja toisaalta, jotain irtiotollisempaa, tai tilannetta, joissa ei voi olla oikein kuin juurettomampaa olemisen mahdollisuutta, jota ehkä voidaan yrittää hallinnoida, siinä kun kykyä ja mahdollisuutta, …
Tuolla tapaa abstraktin oloisesti kuvatusta rakenteesta, löytyy implementoitumia.
Mainitaan nyt vaikka jakoa politiikan kentällä, konservatiiveihin, ja liberaaleihin. Listailtavaa löytyy, paljon lähempääkin, ja pienemmiltä alueilta.
***
Kun mennään ihmisen merkittävyyksiin, niin melkein puhuttava niistä rakenteista, ja rakentumisista, joiden lainalaisuuden oleellisesti merkitsee.
Sosiologia, ja sen suuntaiset, on siten mitoitoitukseltaan jotain tolkkullisen oloista, näiden laajuuksien tutkailussa. Toisaalta, juuri tämä maailma on sitä, mihin jokaisella on aika hyvä pääsy.
Kun aivan kuin noin ei olisi, niin voi tietysti kysyä, että miten lähitienooksi oletuksellisesti katsottava, se vaikutuksellisin osuus, itse kunkin elämistä, ei oikein olekkaan saanut sijaa meistä, vaan jokin ”parempi” useammin syrjäyttänyt, ”turhat”.
Elettäisiin syrjäytyneenä tärkeästä, enemmän kuin mitä osaisimme ajatella. Vahvat täytyy ”varmaan” olla tekijät, tällaisen taustalle.
Vaikuttaa siis illusoriselta, ja kun sen mukaisesti, ja siltä viimein näyttää, kun toteutus riittävänä valmis, viimein uskottava. Tai mitä tähän nyt voisi liittää.
Tiedä sitten, tästä ”logiikasta”.
Ilmoita asiaton viesti
Joskus käynyt tosiaan mielessä konfliktialueet, ja rintamat, joissa tiivistyy jotain sellaista, mitä ei kovin suoraan voi ymmärtää.
Jos uudessa ajattelee potentiaalia, jatkoa silmällä pitäen,… ja toisaalta, se ponnistaa väistämättä jostain aiemmasta,… millä tavoin sidos, ja sen luonne, voi näkyä, erilaisissa ”sukupolvissa”.
On tosiaan syntymiä, ihmisen ja yleensäkin eläinten tapauksissa,.. jotka eivät ole otettavissa sillä tavoin konreettisen oloisina tapahtumina, kuin mitä ovat lapset, maailmaan tullessaan.
Tällaisiin vain, lisää vaikka darwinismin valoa, ja jotain valottuu toisella värillä, jolloin esiin tulee paremmin niitä vaihtoehtorakennelmia, jotka ovat toisaalta kaiken aikaa, joka tapauksessa läsnä.
Miten näitä rakentumistapahtumia, isommin merkittävänä, voi lähestyä? Ei kai tässä mitään rakettitiedettä tarvita.
Mitä tiedettä noin muuten tarkastellut, viime aikoina hoksannut ajatella tekoälyä siten, että kovasti yrittää ottaa mallia ihmisestä, ja elävistä. Mitä päätelmää tästä sitten voisi, tai tulisi tehdä, niin voihan näitä hahmotella.
Tarvitaan tekoäly, ja sen opettelemat avut ja menetelmät ihmisestä, jotta jotain todellisen arvoista olisi tarjottavaksi ihmiselle, joka ei itseään ja havaintojaan, oikein mitenkään voi ottaa todesta, vaan tarvitsee ratkaisevaa ja vakuuttavaa kerrontaa muualta, vaikka kopioidulta versioltaan, jos ei oikein muuten juttu toimi.
Ilmoita asiaton viesti