Suomen keputtelu voi kostautua

Piti laittaa AO teksti erään kommentin yhteyteen, mutta ajattelin nostaa omaksi blogipääksi, koska sisältö tuo vähän toista näkymää Venänäjän tilanteeseen.

Venäjän ja Ukrainan tilannetta voi yrittää ajatella ei-kannatuksellisesti.

Objektiivisuus varmasti jotain, mutta jo se, että ei ole jotain erityistä niin kannattava, vaan enemmän vaikka tarkasteluvalmiutta tekevä.

Eilen kun katsoin HAn haastattelun loppuun Puheenaiheessa, tuli ehdokkaasta myös se huoli, että EU ei sittenkään tukisi rajamaita riittävästi, ts tällä hetkellä Ukrainaa, ja jatkossa muita reunamaita.

*

Mieleen tulee suoraan se, mitä liittoutuman vaikutus on, ja näkyy kertyneenä kumuloitumana.

Kylmä sota. NATO-instituutio Venäjään nähden pitkäaikaisvastaisesti karttumaa keräten, ja täräytyksillä havahduttaen. (Venäjän kokemuspääty, vaikka aikaansaannos omaakin)

Tämä on tehty hiljaa, jo kauan ennen UV-sotaa, ts NATOn (Vänäjän) kanssa ollut pitkä jatkumo.

NATO-kirjaus tässä ei kovin perus-asetelmaa muuta, vaikka tekee tilanteen puoleltamme julkisnäkyväksi, ja siten reagoitavammaksi, mikä on usein osa toimintojen ilmenemistä myös.

Polaareissa perusasetelmaa ei olla samalla tapaa unohdettu.

Tarkoittaa, että Venäjä on kuten ilmenee, ja toisaalta Länsiääri sitä, mitä aiemminkin, britteineen, joilta tosiaan enemmän ymmärrystä (rahakäytäntöä myöten) tilanteelle.

*

Venäjää koskevan perusongelman ymmärtää, siis uhkana olevien maiden pelon. Mitä EU-maat ovat tähän nähden, kun toiminta aika toista.

EU on jollain tapaa nimensä veroinen. Toisaalta voi arvioida, millä tavoin keskittyy omiin asioihinsa, peruskuvion jäädessä kauemmas.

Keputtelusta ei kukaan aina suoraan ole rankaisemassa, ja vähäpätöiseltä tuntuvat voi yrittää sivuutta.

Siinä kun riskipeliin lähdetty muualta päin kuin Euroopasta, Suomi on tässä aivan kuin osa ei-Eurooppaa, ts polaaririntamaa, josta lähtevä muista samaa, mitä kahdella pääkallopaikalla.

Rintamallisuus on tätä, ja moni muukin voi mätsätä asetelmassa, kuin maantieteellisyys.

Viro on rintamamaalle sijoittuneena myös paljon anti-venäjämielinen. Mainita voi esim S-Oksasen.

Ymmärrettävää, joskin tällaisen takia, oltava entistä kylmäpäisempi, tai realistisempi, ja kestäväotteisen realistinen samalla.

*

Tästä on tosiaan jämäkkyys kaukana, ja sekin jämäkkyys mitä ilmenee, enemmän satsausta jääräpäisyyteen ja omaan tuhoon.

Jenkeillä on vara ottaa näitä lunkisti, joskin voivat satsata tänne jonkin verran kuin ollakseen mukana paremmin peruskuviossa. Pistäytymistä ovat toimitelleet, sitten ww2n, jne.

Samalla tapaa pitkämielisen lunkistä on varaa Venäjällä  olla pitkämielinen niissä toimissa, joista pitkä käytännön jatkumokin.

Sydäneurooppa tässä paljoa näe polaarisuuksia, kun Saksastakin lähti ihan oma aloitteensa, joka jatkuu Lähi-idässä, ja säteilee yhä pakolaisuutena, jne.

Talousnäkymien jälkeen, ole paljoa realismia ajatella kauemmista, joista toisaalta omat olot saavana riippuvat.

*

Pienen maan (Suomi) ei sitä vastoin kannata yrittää olla tosi jotain tiettyä, kun positio on joka tapauksessa rintamallinen, ts kahtaalle menevä.

Tällainen rintamallisuus on todellisuutta, ja jos vaikuttaa enemmän täällä, tulee huomioida Suomen malliin SX, ei kuten muualla on enemmän vara (tai käytännön pakko, kuten Eu…).

Suomessa tämä itsenäisempi peruskuvio on jossain määrin tajuttu ja mainittu puheissa. Toinen on ollut se varustelun varmat ostajan paikat, jolla hakea kunnon lisärasite.

Suomi piti aiemmmin puolensa, vaikka Sodan jälkeen. Rintamamaana oltiin osa vakautta, ts kahtalaisuutta, mitä ei maailmasta voi paeta, kun jossain ilmenee kuitenkin.

Kiertely ja kepuilu käy viimein kalliiksi.

Sama koskee polaaripäitä, tosin isommilla mailla on pyörittää enemmän turhia myllyjä. Objektiivisesti, edelllin lause on tosi yleisen merkityksellinen, ja kannattaa huomioida.

Muutospaine koskee käytännössä tämän vuoksi vähiten heitä, joilla parempi varallisuus. Meillä on luontaisempaa momenttia olla jotain muuta, ts jos vaihteeksi oltaisiin ihan itsemme.

juhamyllarinen
Avoin Puolue Lappeenranta

Herr Wisser and Besser (der),
Mutta myös ...
Von Buchen Huchen-Bacher,
i ab-und-hups Sucher.

Ajatukseni maailmasta on tasapainoinen ja eheä, läheltä ja kaukaa. Pidän yksinkertaisuudesta perusarvona, jolle voi rakentaa muutakin jos tarve.

Hyvän maailman peruskaava on helppo. Joka asemassa tekee sen, minkä tietää hyväksi, ja jos ei, on valmis kokeilemaan uutta, jotta löytää perustaa.

Sama periaate kun joka tasolla, jos tasoja on erilaisina... voi aidosti odottaa läpilyövää tervettä normalisoitumista.

Kynnyksetön email: juha piste myllarinen että gmail piste com.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu