Suomen (maailman) tilanne, Björn Wahlroosin tulkitsemana

Oikeasti, blogin on tarkoitus käsitellä Nallen ajatuksia siitä, miten arvioi Suomen tilannetta.

Suomea voi ottaa tässä tavan maailmaan kuuluvana, mikä minusta on tärkeää, ja todennäköisesti myös haastateltavan ajatusmaailman mukaista.

Kyseessä Puheenvuoron haastattelu: https://www.youtube.com/watch?v=ul0ybU0GQso (Talous: Suomi, Eurooppa ja Yhdysvallat (Björn Wahlroos) | Puheenaihe 539)

B

Lyhyesti sanoen, en hoksannut Nallen näkemyksissä ongelmia sillä tavoin, että jotain epäasiaa olisi tullut kerrotuksi.

Tilannekuva on se, mikä yleisesti jaetaan siinä piirissä, jota Nalle myös edustaa. Tämäkin kävi toisaalta ilmi, myös hänen puheistaan.

Mitä ei kerrottu… on enemmän käsittelyn arvoista. Toisaalta aavisteltavana oleva, ikiaikaisemman perusjaon olemassaoloa tuli viitatuksi, myös haasteteltavan puolesta.

Siinä kun ongelman ajateltiin voivan sijoittua yksityistoimijoihin, Nallen lisäys oli, että voi koskea molempia, siis myös julkista puolta. Ei tosi yllätävä kommentti, tosin siinä kun kaikki oikeastaan kohdillaan (yrittämisessä), kommentti on kokonaisuuteen nähden ristiriitapaketointia.

Mikäli tulkintaa todellisuudesta ja siihen liittyvistä toimista yrittää aavistella, miksi kerrotaan tilanteeksi perustavan oloinen sillassa olemisen vaihe,…

Selitysnostoksi ei riitä pikkunäppärä epäjohdonmukaisuuden löytyminen, vaikka toisaalta langanpäänä antaa tukea sen aavisteluun samalla tapaa, mitä yleensäkin näissä jäätymissä ei voi olla tulematta mieleen.

Peruskuilu toimijoiden välillä, tuskin on näkymättä talouden aluetta koskevasti, tosin haastattelussa enemmän rivien välistä luettuna (tai vihjattuna).

Ajoittain kuilu tuodaan esiin paljon räväkämmin, jopa suoraotteisesti.

Räväkkäotteisista kuilutoimista voisi tehdä pitkän listan, vaikka toisaalta kytkemiset peruskuiluun ovat aina arvailujen varaan jääviä (tulkintoja), mikä on väistämättä pitkärakenteisen toimintaketjuuntuman perusongelmaa (automaatti-proxismi, proximoituma, kompleksismi).

Rakenteellisesti tilanne menee helposti sen alueen vaikeudelle, kun paneudutaan syvemmälle menevään psykologiaan, ja vaikka tämä on yksilön hämäräperäisten alueiden tutkailua, ei voi olla näkymättä toimijuudessa, jotka viimein ovat samaa, ellei vaieammin erotettavaa.

Hyvä esimerkki tämän hämäräalueisemman ongelman käsittelystä on kokemusperäiset törmäykset, jolloin vaikutukseen ei voi olla tulematta se kokonaisempi toteutus, joka muutakin kuin julkisen helposti jaettavaa, ja tai suorahavaittavan simppeliä:

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jukkav/vakivaltakokemuksia-ja-tekijana-oli/

C

Haasteeksi on tunnistettu talouden kentällä ilmeneviä fiboja. Tilanne talouden osalta ei ole sillä tavoin terve, että vaiheen voisi todeta olevan kunnossa.

Tarkemmin muotoillen, tulkinta ei ole tuo, vaan ongelmaksi nostettu nimenomaisesti se, ettei olla relevantti-taloudenmukaisin toimin rakentamassa… esim Suomea.

Näitä talousystävällisyydelle kaukaisia maita voi olla muitakin, mutta vastakohdaksi Nalle esittää esim Irlantia, odottaa voi, että yleensäkin maita ja järjestelyjä, joissa ilmenee tilaa mahdollistavia toimia, suhteessa talouden vapaudelle (mahdollisuuksille).

Nalle on jonkin verran käsitellyt ongelmia, jotka sijoittuvat (suoremman) talouden ulkopuolelle, tosin tämä osuus on vähäistä, ja sitäkin hän lienee käsitellyt lähinnä talouden toimivuudesta päin.

Kokonaisemman tilanteen aliottamisesta (julkisareenallisesti), en ole ihan varma, mutta kontribuutio julkisuudessa on näkynyt ainakin jollekin vähäisenä, esim sotia, kurjuutta, … ja yleensä ongelmapotentiaalisia ilmiöitä koskien.

Sisällöksi on enemmänkin kansalaisena jäänyt muitutus siitä, että asiat ratkeaisivat… mutta lähinnä taloudella, tai vain taloudella, joka vaikka käsitettävissä (rajattomasti) yleisen suuntaisena, otettavissa käytännössä tarkkoina talousmallin rakenne-askelmina, jotka jotenkin järjellisjaettavan mahdollisia, edes soveltamisen tajuamisen puolesta.

Päätymä kuin se Wittgensteinin kehoitus, … sanotaan vaikka kielen mahdollisuuksia koskevista odotuksista, jos W-kontribuutiota tiivistäisi näin.

D

Talouden sijoittuminen kokonaisuuteen, on (esim minusta) ollut selkeä osa yleisemmin julkisuudessa näkyvää keskustelua.

Mitä ongelmien julkispuolen käsittelyyn kokonaisuudessa tulee, ei ole ollut samalla tapaa helpon redusoivasti otettua, ts käsittelymahdolliseksi ulotuttu haukkaaman sillä tavoin vaikeaa (työstömahdottomaa), ettei aitoa tulosta ole ollut helppoa saavuttaa (epäsuora demokratia-asteen mittaus?)

Näyttöpaineen suhteen, eri linjoille asettuvat, eivät tosiaan ole ihan samassa vakuuttavuusarvossa, mitä aiempiin vaiheisiin tullut. Tilanteen kun ottaa helpommin, mitä suositellaan… varmasti saa aikaan vakuuttavuutta paremmin.

Tiedesektoriin liittyvän rakentamisen kohdalla, on vähän sama tilanne, vaikka peruskaltevuus tätä, hyvin monella tulostavoitteisella toimialueella, jonka luonteelle päinvastaisia ei pidetä samalla tapaa arvostusta ansaitsevina.

Vakuuttavaa on saatu, tosin onnistumalla sopivasti redusoimaan materiaalia, josta johdonmukaisuutta ja ennustettavuutta on saavuttaa.

AI on menestynyt, mutta alkuun toimikentäksi on ollut syytä tuloksellisista syistä johtuen ottaa sellaiset toimiympäristöt (shakki, go, …), joita ei ole ajateltukaan sen mittaisen elämän kokoisiksi, jotka ihmisen arkipäivälle selkeän välttämätöntä (toimija-rakenne/valmius kokonaisuutena).

Toisella suunnalla vaikka Kiina, joka tavoittanut jotain perusvarteenotettavaa, mutta toimijalaajuus-dimension toisesta navasta päin.

Sukupuolia koskevalle kielelle jos nämä (rakenne)askeleet liittäisi, voisi tässä mainita lajityyppi-spesifisen tulokulman X, toisaalla vedettyyn Y-onnistumaan (yritelmään) nähden.

E

Mitä rautalankaistaviin toimiin tulee,… minusta tämä on must, niin tieteellistä rakentelua koskien, kuin rakenteluun yleisemminkin kuuluen.

Sopivan oloista rakentamista on sellaisten palasten löytyminen ja tuottaminen, jotka edes välttämättömän suorasti ottaen voivat pysyä kasassa, vaikka (väistämättä hämäräksi jäävään toimijan) kokonaisuuuteen nähden olisivatkin liittymättömäksi jääviä (välineen välinetila, anti-ylivälineellistys).

Talous on jees, siinä missä Euro, jne, jos Nallen verbaalista tulokulmaa yrittelisi käyttää.

Mihin nähden talous sovellettuna on muuta kuin jees… tämä on tärkeämpi kysymys mieli elää kokonaisempaa. Kokonaisemmalla alueella voi elää, jos muskeleita on riittävästi, jälki vain on helposti brutaalisesti ilmenevää.

F

Talouden väline voi olla hyvä, ja sopivaksi asettuvan mahdollinen, mutta toteutunut-versioisiin ei ole ollut varteenotettavaa sopeutumaa sillä tavoin, että olisi kohtuullisen kipeää, kun sietämistä ei voi olla liittämättä tulevaisuuden ennusteeseen mahdollisesta.

Tarkoittaa käytännössä pakkotraumaantumista, ellei tilanteen kahtalaisuuden mahdottomuutta voi torjua mielestä, tms. Maailman voi sanoa olevan jakautunut, tässä pärjäämiseen katsottavassa mielessä (menestyjät, syvälle (mielentasoisesti!) tipahtanet (kärähtäneet)).

Osa ympäristön sopeutuma-arvoisista tekijöistä ei voi olla olematta sitä, mitä mukaansaatettu myös ihmisen itsensä toimesta.

Meistä on moneen, myös yksipuolisesti tehtyjen toimien puolesta, ottamatta kantaa, miten yksipuolisuus voi lähteä ilmemään, rankan sopeutumishaasteen arvoisena.

Viitata voi, hyvin erilaisesti ottetavina näkyviin haastetoimintaan ja toimijoihin, joita on erottaa, paitsi selkäeän kyseenalaisina, myös aavistettavan hämärinä (tilanne/”mindfullness”/ -perustellusti (vaihekonteksti)).

Perusdilemma on karkeistamiseen liittyvää, ja toisaalta sellaisen konemaisen tarkkaan soveltamiseen liittyvää,… missä ongelmapuolen tuotokset näkyvät kahtalaistavoitetusti.

Esimerkkikuvaus ongelmien systeemisestä hybridikalastamisesta, on minusta yhteiskunnat:

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/kirsiomp/kokoontumislakiin-ankarammat-sanktiot-mielenosoitusten-ja-yleisten-kokousten-ilmoitusvelvollisuuden-rikkomisesta/#comment-4226205

Yhteiskuntien kokemaa (kahtalaista) toimihaastetta, voi skaalata toimijuutta koskien pienemmälle, ja haaste on yhä edelleen sitä samaa. Sama mentäessä toiseen suuntaan (globaali-napa).

G

On varmasti totta, että jos voi sijoittua sellaiseen toimiympäristön osaan, jossa ympäristöstä lähtevää hierrettä ei voi ilmetä koettavana, asema jää vähintään tyydyttäväksi, tosin koetun ja kiinnipidettävän arvoinen paikka vaatii toimilta sitä, että mukana voi kulkea.

Perustavoite on hyvä, taloudellinen, virtaviivainen… ja mikä tärkeintä: kestävä(mahdollinen!).

Millä tavoin tätä kestävyyttä on kokea niin, että toisaalla ei ilmene jotain täysin päinvastaista… tämä on tärkeä kysymys, eikä vain sen takia, että virtaviivasavutettuihin kohtiin ei voi asettua etenkään se väestöpaljous, jolloin vaikka paljon saavutettaisiin hiertämättömyydessä… niin vähälle.

Toisaalta se saavutus jos kytkeytyy havaintomaailman selkeimpiin ja automaattipririsoidumpiin kohtiin… päätelmä menestyksestä ja hyvästä kyydistä on kyseenalainen… jolloin selittyy sitä ahdistus/toimintaenergian potentiaalia, joka on näissä tarpeissa ajateltavissa neutraloituvaksi samoihin perinnetoimiin sitoutuen, mikäli osallistumista mahdollista saada rajattuna (antidemokratia -suunnan perustarve, yksityistilan mahdollistamisen tärkeys).

Konkreettinen esimerkki käytännöstä on minusta aavistelu, mihin tällaisen arkisen uutisen (havainnon) voi yleistää ja mielessään systematisoida:

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010732773.html :: Tutkija varoittaa: Keskustelulla maahanmuuttajien Pisa-tuloksista voi olla vakavia seurauksia

Tilanne vapaampi-suuntaisena tarkoittaa jokaiselle samantapaista kulkutavan kutsua, ts tässä suhteessa emme poikkea parempilähtöisempinä, vaikka kyseessä olisi selkeästi alisuoriutuvien joukko.

Sama koskee (vielä) neutaalimpiin kohtiin sijoittumaan mahtuvia, joilla käytäntö ei yhtä kriittisen koettava, ellei vaihe ilmene selkeän jakavana.