Suomen tulevat missiot (+Puheenaiheen vaara-alueet)
Missiota, tai missioiden tapaista viimen sorvailtu Suomelle. Osuva teema, ja puheenaihe.
Pisatulokset maailman kärkeen, vuoteen 2035 mennessä, tai nopeammin. Yleensäkin, terän ja erikoistumisen hakua tavalla Nokia, ja rahallisen satsauksen määrää kysymättä.
Menee lotolle, ja on vaarallista pelaamista sitä aikaa koskien, josta emme voi paljoa tietää. Syytä mainita, varoittavasti.
*
Perustelu on se, että kun julkisuutta on jo olemassa, vastaavaa säätöä on syytä ilmetä, tai tällaisia kokonaistoimia. Mainitut kokonaistoimet ovat samalla helposti sekoomusta.
Kokonaisemmat toimet ((Sos+)Dem-suuntaiset) ovat helposti sekoomukseen liittyviä, vaikka olemassaolen tukea ajatellen, kokonaiset otettavana must-painolla, ja mukaankuuluvat riskit vähän pakollisia, ts väistämättömiä kuten elämä vaarallista on muutenkin.
Siinä missä tavoitteissa epäonnistumisista helposti mainita se Kokoomus, jota Kekkonenkin ottanut tikun nokkaan, ja muut perässä, jatkajat voivat samalla korjata ja tasapainottaa sitä, mitä on tullut töksäytellen (sopimattomasti) mukaantuoduksi.
Kokoomuksen pieni ja epäsuora, ts sivuosaan jäävä puolustaminen, ei tässä ole iso rikos, koska samalla on sitä yhteiselämisen haastetta, josta itsekkin puhunut paljon, ja määräävin-tyyppisenä.
*
Syytä mainita edellinen, vasemmisto-karikoivia kun puolustanut.
Puolustustehtävä näissä voi jäädä aina sivullisille, kun puhutaan käytännöstä. Perustelu voi olla mahdollinen, vaikka ajatus on arvelu.
Jos sos-demorkatiaa, niin ajastaan jos demokratia täydentyisi muullakin.
Eiköhän olisi jotain kokonaisemman mahdollista, vaikka riskiä yhä jää, välinenoston perusteella, vaikka riski väistämätöntä ottaa mukaan.
Parempi näin, kuin kitisten ja valittaen, siinä kun valmiuksia. Muuten kitinä on tärkeää, jos sitä on ilmaantuakseen, eikä tarkoita sitä, että olisi se juttu tms.
*
Pisa-missio, ja olla paras jossain maailmalla, on minusta sivutuloksellisesti hyvä, tai osin tavoitteellisestikin, mutta suora raha on turhaa riskiä ja vakaudellisemman vastakohtaista, johon ei kansakuntaa tulisi ajaa, kun riskejä on pakollisinakin, tosi paljon haastavina.
Yleisesti raha-satsauksen ongelma kuuluu joukkoon: paneutuminen ja sijoitus, turhan paljon keinoja kaihtamatta, ts satsausta irroitukselliseen, mistä eräs esimerkki on impivaaralaisuus, jos överiä.
Milloin killeri käy selväksi… ei välttämättä, tai useinkaan käytännössä ajoissa.
Tämä on näissä se riski, ja tulee mukaan siitä huolimatta, onko tavoite lähtöisin oikeistosta, tai vasemmistosta.
*
Riskimainintaa voi osaltaan perustella viittaamalla siihen, mitä tiedetään vallankumouksellisten käytännön annista (VKKA).
Vaikka VKKA voisi olla välttämättömyys, käytännössä jatkoiksi VKKA, ei tarkentavat jatkot, jotka must, jotta se VKKA-askel, jos nyt välttämätön, tai väistämättä tämän kautta mentävä.
Edellinen koskee myös sitä tilannetta, että jollakin toimella olisi globaalia vetävyyttä, ts globaalitilanteen tarjoamaa tukea.
Muuta epäselvää en tuosta mediasta tähän mennessä ole löytänyt, ainakaan mainittavan arvoisena. Enemmän positiivista kerrontaa.
Laitan linkin kommentteihin, joissa käsitelyä on poikkihalkovalla tavalla, mistä itse pidän eniten.
*
Missio-keskustelu noin muuten jotain järkisuuntaa, tosin perinne, johon helposti mennään, ja jota potentiaalisena toistetaan… kärsii minusta helposti keinotekoisuuden ongelmista.
Puhutaan top-down -rakentelusta, mikä on tosi tärkeää, ts ihmisen koko valmiusrekisteristön käyttö.
Ongelmaksi tämä muodostuu, mikäli painottuu liikaa, jolloin tapahtuu se ketjujen katkeaminen, joista katkeamisista esimerkkien ketju on valtaisa. Ihmiset toistaa tätä, ja oleellisesti ottaen lähinnä tätä.
Silti mainitaan esim lähinnä joko Venäjä tai kommunismi, tai mikä nyt ajassa (primitiispopulistisimmin myyvää).
*
Inventaarit ja jälkianalyysit, tosi vaarallista asennetta suhteessa elämään ja siihen riskiin, joka jaetaan kautta kansojen ja aikojen.
Ymmärrettävää näiden ilmenemisessä on primitiivireduktion painottuminen, joka syytä tuoda esiin ”puolustukseksi” (PUOLUSTUKSEKSI).
Ihmiset tarvitsevat aidosti mahdollisuuden säilyttää itsestään se kuva, joka on ymmärrystä tarjoava. Muu voi olla oikeutta ja rehtiyttä, mutta isommin ajatellen jotain aivan muuta.
Viittaan tässä peristalinismiin, ts elämisen keskeneräisyyteen, ts prosessin jatkamiseen, kun tärkeä osa tässä on toisaalta ne säilytettävän arvoiset asemat, joista aina ajastaan se Stalinismi, ellei S jos suoremmin ympäristöperusteisesti. (Vrt. Eino Leinon runo ihmisen heikkoudesta (suhteessa haastaviin))
*
Missiota parempaa ja kokonaisempaa on kutsumuksellisuus, mikä menee abstraktimmaksi(”) ja etenkin hämärämmäksi, ja toisaalta jotain abstraktimpaa vahvemmaksi, ja vaikka hämäräksi, myös tuntuvammaksi, mikäli tuntemuksia kohtaan on osoittaa arvoa.
Vaje tuntemuksellisten tekijöiden kohdalla on helposti vastavoimaa tai dissonanssia julkitodellisemman mahdolliselle.
Jaettavaksi saatettavissa olevalle toimintapohjalle, jota on helpompi valjastaa voimakkaamman tahokokonaisuuden toimiin, kun tätä kautta voidaan nojata nopeammin lajin vahvimpiin valmiuksiin, ts yhteistyöhön.
Abstraktiutta ajatellaan yleensä (ja korrektiuden mukaisesti) tietoiseen, ja tietoisesti osoitettavaan nähden.
Tieotoisen tason hahmot ja pohjatekijät ovat todellisia, mutta samalla pinnallisia, mutta jonka tasoisen rakentelun jälkeen, on helpompaa rakentaa sopeutumallisuutta reaaliaikaisemmin.
Kyseessä kollektiivisemman tai suurijoukkoisemman toimijatahon tai verkoston reagointivalmiuden maksimaatiota.
Koska pinnallispainotteinen toimitavassa korostuu suoran konkreettiset asia, ja konkreettisen arvoiseksi vievät perustelut (myös vailla pohjaa), samassa suhteessa konkretia on monitavoin otattavaa, jolloin reduktio suhtautumisessa, on helposti sitä jakavuutta suoraan.
*
Kutsumuksellisuus menee vertikaalisuudessa toiselle tasolle, tosin mitä kaikkea voi oleellisrakenteisempaan liittää, … tätä ei syytä käsitellä enempää tässä yhteydessä.
Viitata kannattaa oleellisuuden toisiin tasoihin, koska kyseessä on tosiaan jotain kokonaisempaa, vaikka ei niin tiedollis-jaettavaa. Tässä on oma tuova puolensa, jota ilman ihminen ei voi kestävästi ajatellen pärjätä.
Ajatus perustuu ihmisessä oleviin valmiuksiin, joita ei ole tullut saataville turhan takia.
Mikä on toispuoleinen haaste edelliseen nähden, ja osa tarvittavaa… tällainen puoli jää, näistä ”tarkennuksista” huolimatta, ts reaali, mutta jos tolkullisempaa, ja jotain vartenkin, on vakaamman asialla.
*
Käytännössä pohdinta vie sen jo aiemmin löydetyn ja usein äärityönä vedetyn ”opin” (=todellisuuden löytymisen) äärelle, jossa ihmiset viisastuneet todellisuudesta, ja päätyneet kunnioittamaan todellisuutta, siten kuin se kokonaislaatuisesta vastustamisesta ja sotimisesta huolimatta ilmenee.
Kriisit on mielestäni irtaantumiseen nähden välttämätöntä, ts vaikka aiempia oppia olisi saatu kalliisti… näitä on vaikea välittää niin, että isompia kriisejä voitaisiin aina välttää.
Juurien olemassaolo korostuu, ja autenttisempi yhteys näihin. Kyseessä on kuin verenkierron ja hapen turvaamisen vaihe sieltä tulevana, joka pitää elämää yllä sen latvemmilla osioilla.
Erilaisuus vaikka ei kaikin mittarein tosi suurta tai suorasti ottaen pientä perustasalla (geenit,…), vaikutukset ovat elettävä käytännön ympäristö huomioiden giganttisia, kun asettuvat viimein sille tasolle, minä näitä väistämä otettava.
Pinnalliset erot ovat jotain, ja oikaisu niissä, samoin kielteiseksi koettavat seuraukset.
Toisen asteen tasolle rakentuneet todellisuuden tekijät ovat sellaisia, joissa maailmaa otetaan vastaan jotain itselle läheisempää koskien, ja tällainen näkyy myös pintatason järjestäytymistoimien kautta.
Jakoa on pohjilla, jo hyvin perustavapohjaisesti, vaikka näitä voi ajatella pinnallisesti, mitä aiemmassa pohdinnassa tehty.
Perusjaon pohjaa on, ja toisaalta ajoittaisia ratkaisuyritelmiä, joissa tämänkaltaiset realiteetit tulevat huomiointiin, kunnes todellisuutta koettava uudestaan, mitä on tukevuutta antavana.
Linkki Puheenaiheeseen, jonka kuuntelemisen jälkeen summailua blogi-arvoisesti:
https://www.youtube.com/watch?v=XkgUnBepr5w
Linkin takana oleva otsikointi: Avantouinti, sisällissota, Yhdysvallat, Trump ja Pisa-tulokset | Leevi ja Rami 19
*
Konkreettista viittausta. Tälle on pohjaa tosiaan reaalisuuden puolesta, ja toisaalta jos ajattelee pinnalliskonkreettisesti viitattua…
Mukana on myös kaikupohjaa, jota vasten pinnallisuus on yhdenmukaista, ts ilmenemää ei ole ilman syvempää pohjaa.
Tarkoittaa helposti sen oivaltamista myös, mitä on keskenäräisyys sitä koskien, mihin viittaan vertikaalisoleellisempana.
Ihminen eri vaiheisena, kokee tärkeyksia ja oleellisuuksiakin eri tavoin, ts vaikka näissä on tosi vahvaa aidosti… ei tarkoita, etteikö sama löytyisi joissain ottajan ja kokijan mahdollisissa kokonaisuusoloissa jotain aivan muuta.
Jäljelle jää siten blogin peruspäätymästä poiketen ajatus, johon on usein (tai joskus) tapana viitata, tosin melkoisen spekulatiivisutooppistoivomuksellisesti.
Kyseessä jotain ykseydellistä, ja aidomman kokonaista, jolle on toisaalta paljon omistautumista.
…
Noin kun kelaa, kutsumuksellisuuden ilmiö johon blogissa viitattu… voi tosiaan ilmetä vahvan vääntävänä yksilön, ja miksei laajemman toimijatahonkin tapauksessa.
Jotain selkeän painotteista tosiaan syntyy ajoittain, mutta harvemmin pohjasta, joka saa tuulta alleen, ts aitoja kutsuntoja sille, mikä on vahvaa, mutta tosian helposti pistemäiseksi jäävää.
Viittaa surkastumiin, ts tavan eläimiin, joilla toisaalta massiivivoimia ilmentää niitä rajuja otteita, mille maailmassa aina on perusteita, kun tupsahdetaan tällaiseen verkostoon. Kenelle voit valittaa.
Pohdinta menee tosiaan viimeaikaisten jatkoksi. Juonellisuutta näissä ei oikein voi ilmetä, vaikka ei tulisi niin helposti havaituksi. Muutama poiminta:
2.3.2024 14:00 :: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tepposyvril/saksan-johdolla-kuinka-kannabis-hyodyttaa-tsekin-tasavaltaa/#comment-4091474
2.3.2024 14:34 :: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/anttikuosmanen/kiina-innovoi-mutta-mihin-se-riittaa/#comment-4091486
2.3.2024 17:18 :: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/niinakoskela/politiikan-ilmapiiri/#comment-4091574
2.3.2024 19:22 :: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/raunolintunen/puhe-lannell/#comment-4091639
Ilmoita asiaton viesti
Korjailin edelleen blogista joitain lipsautuksia, ja lisäilin pientä, tosin kokonaisempi kerronta sitä, mitä alun pitäen laitettu matkaan.
Huomannut monesti korjailevani sitä, mitä ehkä ajatellaan odotuksellisemmin valmiina tarjotuksi, eikä jälkikäteis-säädeltäväksi.
Samaa säätöä se kommentointi ja lisäily, jota saatan muuten muokkaamattomaan alkuun jatkoksi liittää.
En tarkoita, että tällaista tulisi hyväksyä kaikissa yhteyksissä.
Toimintalogiikka ja priorisointi, on minusta osa prosessin hyväksi annettavaa kunnioitusta, vaikka onkin keskeneräistä.
Voi nimittäin ajatella, että jos vaikeuksia ottaa sillä oletuksella, että edes prosessi voi joustaa siihen nähden, käsittelyjä ja sen mahdollista raskautettu sillä tavalla, että mieleen ei voi olla tulematta kuin keskinäiskatalouus, ts stalinismi, joka voi asettua helposti joka yhteyteen ja käsittely-vaiheeseen.
Mitä reaaliaikaisempi valmius säätää olemassaolevaa muuten voi tarkoittaa… voidaan näissä relevantisti mainita myös diktatuuri ja mielivaltaisuus.
Miksi viestinnälle voi tai tulisi liittää olla sitä arvoa, että on yhtä todellisuutta ja todellisuutta vieläpä ilman sopeutumista ja hakemista, kun todellisuuskin meistä riippumattakin on usein sopeutumallista mahdollistavaa…
Näissä perinnesuhtautumisissa, riittää tosiaan arvioitavaa. Ei tarvitse mennä tosi pitkälle merten taakse, että periongelmiin voi saada sitä tuntumaa, jota sen enempää saa kauemmas mennen.
Ilmoita asiaton viesti
Puheenaiheessa on erillislähetys koskien mainittuja Pisa-tuloksia. En ole katsonut, mutta näin kontribuoinnein lisättynä, varmaan vähän eri valmiuksin on ottaa vastaan tuota tuotantoa.
Otsikointeja ja mediaa kun tarkastellut paljon, ja samaa tehdään yleisesti… mieleen tuli viimekertaisen blogin yhteydessä sekoomus, jossa menin otiskoimaan kerrontaa iltalehtityyppisemmäkski Navalny-sanalla, vaikka sisältö osuvampana olisi ollut selkeästi myös herättävämpi samalla.
Se mitä voi ajatella tämänaamuisia pohjia ottaneena, liittyy tosiaan klikki-otsikoihin.
Iltalehti tyyppisellä otsikoinnilla on omia perusteita, ja vaikka kyse primitiivivaitojen herättelystä… maailmaa ilmenee näin, joten sen puolesta herättävyys on todellisuutta.
Kokonaisuutena jos mediaa arvostelisi, voisi löytyä se arveluttava kohta, mikä ei saa niinkään huomioita eikä löytämistä, nimittäin keskeneräisyys ja aloitukset, joita pitemmälle ei käytönnössä haluta mennä.
Kun tarkoitus on pinnallisuudessa, toimintaa voi nähdä kyseenalaisena. On manipulaatiota ja ties mitä.
Todellisuudessa, ihmiset ovat helposti sellaisessa laatikossa (loukussa), etteivät tokene jatkamaan siitä, mitä heidän eteensä tyrkätään.
On kyllä toimeentulevia, ja toimeentuloa hakevia, ja näitä, eikä muusta tuskin tarvitse edes puhua.
Ilmoita asiaton viesti
Eräs huomio, joka esim tästä kirjoitusepisodista on jälkikäteen havaita, on siirtymä konkreettisesti kohden yleisempää ja abstraktimaa, miten tätä laajuutta nyt järkevää onkaan kuvata.
Jotain menee kuvaukseksi, jossa voisi näkyä kaikki se, mitä on koottu, ja sen lisäksi nousua vastaavasti, vähän muutakin tienoota.
Vuorillekiipeilystä siis kyse, jos maastoon verrataan. Tai lehdiltä, kohden juuri paremminkin, kohden alustaa, josta ehkä kaikki lähtee.
Elollisia tuli tosiaan myös luonnehdittua, ja ollut eräs hahmotteluni kohde.
Eliöstö ihmisestä poiketen, tuntus olevan ympäristön kanssa läheisemmässä suhteessa.
Voi arvella samalla, että kokevat kytkeytymisen vahvempana, ja toisaalta siirtymät tästä pohjasta, kärsimystä tuottavana.
Ihmiselläkin on nuo vahvuudet tuntemuksissa, kun mennään kohden vahvoja tunteita ja tuntemuksia.
Muuten, ihmiset kykenevät neutraalimpaan ja pliisumpaankin, ja vaikka ihmisyyteen liitetään paljon mustavalkoisuutta ja välkkiyden ja sopeutuvuuden vastavoimaakin, tämä on tosiaan vähän toista kuin vähemmän kompleksiseksi muotoaan ottaneilla eläimillä.
Kokemuksellisesti, eläin on enemmän sidottu tuntemuksiinsa, kun ihminen voi olla maailmoihin vetäytyvä, ja eri tavoin etäisyyttä ottava siihen, mitä ovat realiteetit.
Kun ihmistä sanotaan joskus haahuilevaksi ja sekoilevaksi… eläimet tähän eivät niin oletuksellisesti kykene, ja siinä kun fiboja esiintyy, kuolema korjaa nopeasti.
Tarkoitus oli sanoa, että ihminen turhaan mollaa itseään lajina, kun näkyy helposti olevan omien haasteiden ja rajoitteidensa aiheuttamissa solmuissa.
Elämiltä jotka vakaampia reviirinsä suhteen tai kaputt, samoja ongelmia ei ole. Erityispiirteensä kullakin lajilla.
Mitä tulee mielenterveyteen, hermostoon ja mielisairauksiin ja neurokirjoon yleisesti… tästä tulisi ajatella paljon potententiaalisemmin.
Rikkaus on rasite, siinä missä tällainen lajikin monella tapaa. On osa sitä, mitä luonto on muovannut, joten jos eläin jotain, ja ottanut tällaista muotoa kohden hienovaraisempaa ja sen riskejä… kyse on sentään sopeutumisaskeleesta, ja sisäisiä valmiuksia koskien.
Eliöiden ongelma on helposti suora ympäristöön nojautuminen, ja vuorovaikutus vaikka verkostoperusteisesti voi olla hienosäätäytynyt, ja vahvan balansoitukin, vaikka joskus näyttää muultakin, …
Eläinten vuorovaikutus yksittäisissä kohtaamisissa, on enemmän palikkamaista ja karkeaa. Hoivataan, paetaan, syödään toisia, ollaan piilossa, … jne.
Toki ihminenkin toimittaa varsin perustavan tason toimia, mutta voi ihan objektiivisesti todeta, että kykenee muuhunkin, jahka tilaa on, ja valmiutta käyttää tätä.
Miten tilaa otetaan käyttöön ihmisperäisen oireilun jälkeen… helposti menee primitiiviredukteisilla, ainakin vaiheittain. Tuli jonkin blogin yhteydessä mainittua tuo PR-käsite.
Ilmoita asiaton viesti