Suomen tulevat missiot (+Puheenaiheen vaara-alueet)

Missiota, tai missioiden tapaista viimen sorvailtu Suomelle. Osuva teema, ja puheenaihe.

Pisatulokset maailman kärkeen, vuoteen 2035 mennessä, tai nopeammin. Yleensäkin, terän ja erikoistumisen hakua tavalla Nokia, ja rahallisen satsauksen määrää kysymättä.

Menee lotolle, ja on vaarallista pelaamista sitä aikaa koskien, josta emme voi paljoa tietää. Syytä mainita, varoittavasti.

*

Perustelu on se, että kun julkisuutta on jo olemassa, vastaavaa säätöä on syytä ilmetä, tai tällaisia kokonaistoimia. Mainitut kokonaistoimet ovat samalla helposti sekoomusta.

Kokonaisemmat toimet ((Sos+)Dem-suuntaiset) ovat helposti sekoomukseen liittyviä, vaikka olemassaolen tukea ajatellen, kokonaiset otettavana must-painolla, ja mukaankuuluvat riskit vähän pakollisia, ts väistämättömiä kuten elämä vaarallista on muutenkin.

Siinä missä tavoitteissa epäonnistumisista helposti mainita se Kokoomus, jota Kekkonenkin ottanut tikun nokkaan, ja muut perässä, jatkajat voivat samalla korjata ja tasapainottaa sitä, mitä on tullut töksäytellen (sopimattomasti) mukaantuoduksi.

Kokoomuksen pieni ja epäsuora, ts sivuosaan jäävä puolustaminen, ei tässä ole iso rikos, koska samalla on sitä yhteiselämisen haastetta, josta itsekkin puhunut paljon, ja määräävin-tyyppisenä.

*

Syytä mainita edellinen, vasemmisto-karikoivia kun puolustanut.

Puolustustehtävä näissä voi jäädä aina sivullisille, kun puhutaan käytännöstä. Perustelu voi olla mahdollinen, vaikka ajatus on arvelu.

Jos sos-demorkatiaa, niin ajastaan jos demokratia täydentyisi muullakin.

Eiköhän olisi jotain kokonaisemman mahdollista, vaikka riskiä yhä jää, välinenoston perusteella, vaikka riski väistämätöntä ottaa mukaan.

Parempi näin, kuin kitisten ja valittaen, siinä kun valmiuksia. Muuten kitinä on tärkeää, jos sitä on ilmaantuakseen, eikä tarkoita sitä, että olisi se juttu tms.

*

Pisa-missio, ja olla paras jossain maailmalla, on minusta sivutuloksellisesti hyvä, tai osin tavoitteellisestikin, mutta suora raha on turhaa riskiä ja vakaudellisemman vastakohtaista, johon ei kansakuntaa tulisi ajaa, kun riskejä on pakollisinakin, tosi paljon haastavina.

Yleisesti raha-satsauksen ongelma kuuluu joukkoon: paneutuminen ja sijoitus, turhan paljon keinoja kaihtamatta, ts satsausta irroitukselliseen, mistä eräs esimerkki on impivaaralaisuus, jos överiä.

Milloin killeri käy selväksi… ei välttämättä, tai useinkaan käytännössä ajoissa.

Tämä on näissä se riski, ja tulee mukaan siitä huolimatta, onko tavoite lähtöisin oikeistosta, tai vasemmistosta.

*

Riskimainintaa voi osaltaan perustella viittaamalla siihen, mitä tiedetään vallankumouksellisten käytännön annista (VKKA).

Vaikka VKKA voisi olla välttämättömyys, käytännössä jatkoiksi VKKA, ei tarkentavat jatkot, jotka must, jotta se VKKA-askel, jos nyt välttämätön, tai väistämättä tämän kautta mentävä.

Edellinen koskee myös sitä tilannetta, että jollakin toimella olisi globaalia vetävyyttä, ts globaalitilanteen tarjoamaa tukea.

Muuta epäselvää en tuosta mediasta tähän mennessä ole löytänyt, ainakaan mainittavan arvoisena. Enemmän positiivista kerrontaa.

Laitan linkin kommentteihin, joissa käsitelyä on poikkihalkovalla tavalla, mistä itse pidän eniten.

*

Missio-keskustelu noin muuten jotain järkisuuntaa, tosin perinne, johon helposti mennään, ja jota potentiaalisena toistetaan… kärsii minusta helposti keinotekoisuuden ongelmista.

Puhutaan top-down -rakentelusta, mikä on tosi tärkeää, ts ihmisen koko valmiusrekisteristön käyttö.

Ongelmaksi tämä muodostuu, mikäli painottuu liikaa, jolloin tapahtuu se ketjujen katkeaminen, joista katkeamisista esimerkkien ketju on valtaisa. Ihmiset toistaa tätä, ja oleellisesti ottaen lähinnä tätä.

Silti mainitaan esim lähinnä joko Venäjä tai kommunismi, tai mikä nyt ajassa (primitiispopulistisimmin myyvää).

*

Inventaarit ja jälkianalyysit, tosi vaarallista asennetta suhteessa elämään ja siihen riskiin, joka jaetaan kautta kansojen ja aikojen.

Ymmärrettävää näiden ilmenemisessä on primitiivireduktion painottuminen, joka syytä tuoda esiin ”puolustukseksi” (PUOLUSTUKSEKSI).

Ihmiset tarvitsevat aidosti mahdollisuuden säilyttää itsestään se kuva, joka on ymmärrystä tarjoava. Muu voi olla oikeutta ja rehtiyttä, mutta isommin ajatellen jotain aivan muuta.

Viittaan tässä peristalinismiin, ts elämisen keskeneräisyyteen, ts prosessin jatkamiseen, kun tärkeä osa tässä on toisaalta ne säilytettävän arvoiset asemat, joista aina ajastaan se Stalinismi, ellei S jos suoremmin ympäristöperusteisesti. (Vrt. Eino Leinon runo ihmisen heikkoudesta (suhteessa haastaviin))

*

Missiota parempaa ja kokonaisempaa on kutsumuksellisuus, mikä menee abstraktimmaksi(”) ja etenkin hämärämmäksi, ja toisaalta jotain abstraktimpaa vahvemmaksi, ja vaikka hämäräksi, myös tuntuvammaksi, mikäli tuntemuksia kohtaan on osoittaa arvoa.

Vaje tuntemuksellisten tekijöiden kohdalla on helposti vastavoimaa tai dissonanssia julkitodellisemman mahdolliselle.

Jaettavaksi saatettavissa olevalle toimintapohjalle, jota on helpompi valjastaa voimakkaamman tahokokonaisuuden toimiin, kun tätä kautta voidaan nojata nopeammin lajin vahvimpiin valmiuksiin, ts yhteistyöhön.

Abstraktiutta ajatellaan yleensä (ja korrektiuden mukaisesti) tietoiseen, ja tietoisesti osoitettavaan nähden.

Tieotoisen tason hahmot ja pohjatekijät ovat todellisia, mutta samalla pinnallisia, mutta jonka tasoisen rakentelun jälkeen, on helpompaa rakentaa sopeutumallisuutta reaaliaikaisemmin.

Kyseessä kollektiivisemman tai suurijoukkoisemman toimijatahon tai verkoston reagointivalmiuden maksimaatiota.

Koska pinnallispainotteinen toimitavassa korostuu suoran konkreettiset asia, ja konkreettisen arvoiseksi vievät perustelut (myös vailla pohjaa), samassa suhteessa konkretia on monitavoin otattavaa, jolloin reduktio suhtautumisessa, on helposti sitä jakavuutta suoraan.

*

Kutsumuksellisuus menee vertikaalisuudessa toiselle tasolle, tosin mitä kaikkea voi oleellisrakenteisempaan liittää, … tätä ei syytä käsitellä enempää tässä yhteydessä.

Viitata kannattaa oleellisuuden toisiin tasoihin, koska kyseessä on tosiaan jotain kokonaisempaa, vaikka ei niin tiedollis-jaettavaa. Tässä on oma tuova puolensa, jota ilman ihminen ei voi kestävästi ajatellen pärjätä.

Ajatus perustuu ihmisessä oleviin valmiuksiin, joita ei ole tullut saataville turhan takia.

Mikä on toispuoleinen haaste edelliseen nähden, ja osa tarvittavaa… tällainen puoli jää, näistä ”tarkennuksista” huolimatta, ts reaali, mutta jos tolkullisempaa, ja jotain vartenkin, on vakaamman asialla.

*

Käytännössä pohdinta vie sen jo aiemmin löydetyn ja usein äärityönä vedetyn ”opin” (=todellisuuden löytymisen) äärelle, jossa ihmiset viisastuneet todellisuudesta, ja päätyneet kunnioittamaan todellisuutta, siten kuin se kokonaislaatuisesta vastustamisesta ja sotimisesta huolimatta ilmenee.

Kriisit on mielestäni irtaantumiseen nähden välttämätöntä, ts vaikka aiempia oppia olisi saatu kalliisti… näitä on vaikea välittää niin, että isompia kriisejä voitaisiin aina välttää.

Juurien olemassaolo korostuu, ja autenttisempi yhteys näihin. Kyseessä on kuin verenkierron ja hapen turvaamisen vaihe sieltä tulevana, joka pitää elämää yllä sen latvemmilla osioilla.

Erilaisuus vaikka ei kaikin mittarein tosi suurta tai suorasti ottaen pientä perustasalla (geenit,…), vaikutukset ovat elettävä käytännön ympäristö huomioiden giganttisia, kun asettuvat viimein sille tasolle, minä näitä väistämä otettava.

Pinnalliset erot ovat jotain, ja oikaisu niissä, samoin kielteiseksi koettavat seuraukset.

Toisen asteen tasolle rakentuneet todellisuuden tekijät ovat sellaisia, joissa maailmaa otetaan vastaan jotain itselle läheisempää koskien, ja tällainen näkyy myös pintatason järjestäytymistoimien kautta.

Jakoa on pohjilla, jo hyvin perustavapohjaisesti, vaikka näitä voi ajatella pinnallisesti, mitä aiemmassa pohdinnassa tehty.

Perusjaon pohjaa on, ja toisaalta ajoittaisia ratkaisuyritelmiä, joissa tämänkaltaiset realiteetit tulevat huomiointiin, kunnes todellisuutta koettava uudestaan, mitä on tukevuutta antavana.

juhamyllarinen
Avoin Puolue Lappeenranta

Herr Wisser and Besser (der),
Mutta myös ...
Von Buchen Huchen-Bacher,
i ab-und-hups Sucher.

Ajatukseni maailmasta on tasapainoinen ja eheä, läheltä ja kaukaa. Pidän yksinkertaisuudesta perusarvona, jolle voi rakentaa muutakin jos tarve.

Hyvän maailman peruskaava on helppo. Joka asemassa tekee sen, minkä tietää hyväksi, ja jos ei, on valmis kokeilemaan uutta, jotta löytää perustaa.

Sama periaate kun joka tasolla, jos tasoja on erilaisina... voi aidosti odottaa läpilyövää tervettä normalisoitumista.

Kynnyksetön email: juha piste myllarinen että gmail piste com.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu