Suurvaltaongelma, ja suurten valtojen haaste

Mitä suurempi valta, sen paremmin se virtaviivaistaa, ja saa aikaan yhdenmukaisuutta, ja poikkeama tästä, maksaa sitä enemmän, mitä vahvempaa on vaikutus.

Perinteisten suurvaltojen ja suurtoimijoiden kärjessä, on pelissä paljon tavallista enemmän. Jos ajatellaan vaikka Putinen Venäjää, tai ketä itäisessä naapuritiivmissä onkaan mukana (ehkä vaihtuvana), ja sama lännessä, niin pelin henki voi olla hyvin tiedossa, kohtaamisen tasolla. Näistä tuskin on odottaa arvailujen varaista, ja vaikka käänteitä voikin vastapelurit tuoda yllättävinä, niin niiden perusluonne on vakaa.

Suurvaltojen johdon olosuhteissa, on menetelmät aika toisenlaisia, ja elettävä elämä, reunaehtoineen. Tavan kansalaiset eivät isommista tapahtumista voi paljoa tietää, kun suuren tason tapahtumat ovat paljon salatumpia ja epäavoimia. Avoimuuspainotus on täysin päinvastainen, mitä terve ja vakaa kokonaisuus edellyttää.

Keikaukselle on toki syynsä, tosin tällaisen tulisi laittaa miettimään sitä, ketä tulee suojata sanavapaudelta ja tietojen rosvoukselta, ja ketä epäillä oletusarvoisesti. Ei ole oikein, että tavan kansalainen saa tiedustelustaan 30v vankeutta, tai kuulakasvatusta, ja isommalla tasolla mennään valot sammutettuina niiltä, joiden muka on sanottu äänestävän suurtoimijat valtaan.

Vallan ja voiman mukaisille rakenteille on tosiaan selityksensä, ja tällainen aikakausi näin massiivisena pelikenttänä, ei voi olla olematta osa reaalitodellisuutta, kun massoja voi ilmetä tähän tapaan, kuin mitä hyvinvointiaikana mahdollista.

Väen paljouteen liittyvä suurin haaste on valta, ja tavallista vahvemman vallan hankaluus. Välineet ovat toinen ongelma, tosin valta näin isona mahdollisuutena ja ympäristömuutoksena, seuraa joka tapauksessa maailmanmuutosta, joka mahdollistanut suurkimppaantumista.

Demokratiaa vaikka sanotaan kansanvallaksi, niin massansa puolesta, on yhtä diktatuurinen kuin diktaattoritiivistelmä, jos se voisi olla niin vahva, kuin mitä puheissa menee.

Vaikka jossai mielessä samalla heikommat massat ovat suojeltavia, demokratian tärkein elementti olisi toisaalta myös tähän massaan kuuluvan voiman mahdollinen varautuminen. Massa suojaa, avoimessa tilassa olevia, jotka haavoittuvia, tosin myös siltä itseltään tarvitaan suojaa yhä enemmän, kokonaisemman tilanteen kiristymisen lisääntyessä.

Isojen valtojen ja toimijoiden ongelma on siinä voimassa, jota joka tapauksessa käytettäisiin, tai ei voitaisi olla kohtaamatta jotenin, ja tätä varten tulee järjestelyjä pakosti olla, ellei halua uskotella muuta.

Suurvaltojen, ja suurten valtojen balanssi lienee tärkein ylläpidettävä, joka tulee akuutisti mieleen. Miten näitä muutokseen johtaneita tilanteita voidaan myöhemmin lievittää ja purkaa, on tietysti haaste, mutta ilman aikaa ei odotettavaa juuri ole.

Koska järjestelmään näin kuvattuna, kuuluu merkitykseltään vahvaa kulkemista, ja jalkoihin voi jäädä mitä vain, kyvyttömyyden puoli, joka tämän tason toimijuuteen liittyy, tulee ottaa realistisesti huomioon.

Hankaluuksien uhan, josta paljon puhutaan apokalyptisesti, on todellisempaa, mitä enemmän asioita laitetaan pysähdyksiin, tai pysähtyy jotenkin mahdottomuuteensa. Peruste tähän lienee selkeän oloinen, enkä ala sitä analysoimaan.

Pysähtyneisyyden hetki kuitenkin luo yllykettä vahvana toimintaan, ja asioiden jatkamiseen. Tässä tosiaan on riskiä, kuten joku täälläkin kirjoittavista oivaltanut. Kuka ajanhenkeä tuo esiin ja koetaan sopivaksi viestintuojaksi ja tulkitsijaksi, on aika eri asia. Kenellehän tämä puoli kuuluisi, ja kuka tätä haluaa käyttää, jos/kun ilmeistä, ja siten tartuttavaa.

Näyttäs siltä, että tällaisia tilanteita ei pelasta kuin aito demokratia. Ei niin, että demokratiaa suojeltaisiin, vaan siinä jos on jotain, siihen tarvitsee myös nojata. Tällaiset asiat ovat tärkeitä tiedostaa ja löytää.

0
juhamyllarinen
Lappeenranta

Kynnyksetön email: juha piste myllarinen ät gmail piste com.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu