Tämä on onnen aika, ja ajankohta,… oikea ilon hetki

Ohjelma, ja siihen kuuluvia: menetelmiä / yksityiskohtia / tavoitteita:

  • Omavaraisuutta ja perustoimeentuloa alas, vihreyden kannatuksella.
  • Väkivaltaa, epävakautta, rahan puhaltamista, ja epäkohtien ylläpitoa, humanitaarisuuden nimissä.
  • Vapaasti nostettavia maksuja, terveydenhoidon, ja välttämättömien tarpeiden, elintärkeydellä.
  • Viruksia, hakkerointia, pelkoa ja katastrofeja, ja katastrofien perusteita, netin, tietokonehjelmien ja algoritmien tehokäytöllä.
  • Valvontaa ja kontrollia, kansalaistyökalujen ja palveluiden avulla.
  • Järjestelmällistä rosvousta ja hyväksikäyttöä, rakenteiden ja onnistuneiden aikaansaattajavalintojen keinoin.
  • Vapautta ja esteettömyyttä, syrjäytettyjen, välinpitämättömien, ja passivoitettujen häiritsemättä ja sotkematta.
  • Luononvaroja, ja resurssien kaappausta, hyvin valittuun avainhenkilöjärjestelmään pohjautuen.
  • Rikollisuutta, rikollisia, ja rikollisia kansakuntia, Perkeleiksi ja Saatanoiksi savustamalla.
  • Ratkaisuja, ja riittävää painetta, jotta tavoitteeksi asetettu kehityskulku, nopeutuu ja ennenkaikkea varmistuu, on varmistettu.
  • Esteitä, kynnyksiä, viivytyksiä, harhaanjohtamista, umpikujia, patteja, risriitoja, jäätyneitä asetelmia,… jotta tarpeeton lukkiutuu ja tukostuu, riittävästi.
  • Lisää, itse kullekin, tarpeiden, ja kykyjensä mukaisesti. (Rotalle: Rakumin)
  • Lisää, väistämätöntä, ehdotonta,…  selviämmekö, pärjäämmekö, ehdimmekö, … eikö millään ole väliä, ja jos on, otetaan se pois, kiireesti!

Kansalaiset eivät välttämättä merkittävänä kokonaisuutena, vastusta kestävyyttä, sen eri muodoissaan, ainakaan noin spontaanisti, sivistysyhteiskunnissa, joissa tietoisuus on arvo, ja voimavara.

Kestävyys kuulemma kavennettu paljon, esim ilman hiilidioksidipitoisuuteen. Vähän kuin turpeen käyttöä koskeva ratkaisu siihen, onko turve uusiutuvaa, vai ei, eikä esim käyttötaseella suhteessa uusiutuvuuteen, ole mitään tekemistä asian kanssa.

Edelliseen kappalemuotoisen tesktin perään myös se: Jne. Ei ole mahdollisuus kartoittaa ihan kaikkea, tosin kokonaiskuvaa voi jo yrittää näilläkin hakea.


Ei tässä kaikkia voi millään huomioida, eikä pitkäaikaisesti ketään. Toivoa kuitenkin se, mitä nyt on kullakin laitella. Kellään ei liiaksi.

Parempi priorisoida tärkeimpiin kohtiin. Ratkaisevampaa. Eikä uhri, tai uhrit: voi koskaan olla pahaksi. Hyväksi, jopa pyhäksi.

Koko juokko keskiluokkaa, työn ja uhrausten keskellä, kaikkensa antaneena.

Eikä unohdeta sitä kirjoa ja rikkautta, joka meihin vähäpätöisimpiinkin liittyy, mahdollisuus, silta ja kanavan, monimuotoiseen rikkauteen ja kompleksisuuteen.

On kunnon spesiaaleja, paikkaansa tarvitsevia, ja sitä ansaitsevia. Oivia yhteistyökumppaneita, aito voimavara, kaikkien hyväksi, yhteiselle. Kunnia heille kaikille, maan kunniakkaimille rakentajille.


Kohta tulee nuoret, ja vanhat poistuu työnsä tehneenä käytännöstä ja käytöstä. Lepoa heille, ja kevyet mullat. Kunnia.

Satsataan, sitten jo nuoriin, terveisiin, positiivisiin ja lupaaviin, aloittaen jo mielenterveyden kohdalta. Lapset ja nuoret.

Siis tulevaisuuteen, tulevaisuuden Uskoon, Toivoon. Kuitataan tuo kaikki, yhdessä omaksemme, Rakkaudella!

Keitä olisimme, ilman autettavia. Ja miten eläisimme, ilman auttajia.

Tämä kaikki armosta. Jumala, missä olet?


Kukaan ei jaksa mitään, ja jos hoksaa, minkäs näille. Maailma on, ja saa pysyäkkin. Oma on murheensa. On näillekin varmaan, ottajansa.

Tästä saadaan kunnon jatkot, eikä meitä pysäytä mikään.

Juhlat, mitä lyhyemmät, sen parempi. Mitä vähäväkisemmäksi käy, sen paremmaksi, kaikki tiivistyy.

Eikä huolta.

Sataa mitä sataa, kunhan sataa. Ilo on kokonaan meidän. Se on saatu. Voitto, ja vapaus.

0
juhamyllarinen
Lappeenranta

Lappeenranta
Email: juha piste myllarinen ät gmail piste com.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu