Tavoite tai tila, jota vapaa tahtomaan, vai vapaus vaatia tahtomaan
Vapaan tahdon teema liitetään eniten filosofisiin, tai elämänkatsomusta kuuluviin käsittelyihin.
Teema on ollut pinnalla, samoin tähän aihepiiriin, läheisesti kytkeytyvää. Koonta voi olla vaikeahko. Ehkä kattavuutta löytyy parhaiten pohjan kautta, ei tarkastelemalla sitä, mistä ei mitään helposti kykene erottamaan, tällaisen aiheen tapauksessa. Pysytään aiheessa …
Itsekkin käsitellyt teemaa, kun tosiaan tuotu esiin, melko paljon. Aivan kuin siitä voisi johtaa jotain, teemaan liittyviä ajatuksia, tai arveluja sovellettaisiin, tai käytettäisiin, jotenkin huomaamatta.
Ainakin hyvä-paha -akselin, voisi tähän liittää. Onko ihminen pohjimmiltaan hyvä, vai paha, tai mitä?
Itse ajatellut, että ihminen pohjimmiltaan on hyvä, ja ihan ookoo. Miten omaa elämäänsä vie, voi aiheuttaa muille harmia, mikä on tosiaan törmäystilanne, johon reagoitava, ja lisäksi näitä varten, voidaan jopa pysähtyä miettimään, olemassaolevien toimintaperusteita.
Kun jokainen vaistomaisesti toimii jossain kohden omaksi hyväkseen, ja toisaalta tämä paikka jää kaikille, eikä tietyssä vaiheessa kukaan voi ajatella edes arvostelevansa toisten reflektisempiä, elämänturvaamisen keinoja, niin että tällainen olisi periaatteellisesti vaikeus, etenkin korostettavan arvoisena, voi minusta viitata johonkin patologisempaan.
Elämää voidaan, ja on mahdollisinta turvata tietyn rajan jälkeen, vain tietyillä alueilla. Muualle ei ole edes lupa mennä.
Kun tuollaista ajatuskulkua käy läpi, ja miettii vapaan tahdon olemassaoloa, ja sen ilmenemisen mahdollisuutta ja korostusta, niin joskus voi tulla mieleen, että vapaa tahto olisi sitä mahdollisuutta, joka muilla on, jonkin rasittavan, inhottavan, … oloisen toimijan suhteen.
Vapaata tahtoa oltava ja löydyttävä. Jotain olisi aina tiristettävissä hoksatun puolelle, ja toimittava sen mukaisesti, mikä on ajateltu kohtuudeksi.
Vapaa tahto voisi olla sitä odottamisen oikeutusta, joka on suunnattavissa yhteisö/klikki-perusteisesti, johonkin erillistoimijaan, jonka katsotaan olevan velvollinen, tai pakotettavan arvoisesti lajantamaan elinpiiriään niillä mahdollisilla herätekeinoilla, mitä ympäristöllä on käytettävinään, KOn tapauksen suhteen.
Herätys, toimi, interventio, … tuollaisessa tarkoituksessa, on tietysti mitä parasta joskus, ihan kaikkien kannalta.
Miten näistä tilanteista, ja niihin kuuluvista tarpeista ja tavoitteista sitten voi ajatella, ja millä tapaa liittyy vapaaseen tahtoon,.. niin aika potentiaalisella käsitevälineellä varmaan, ollaan liikkeellä.
Enemmän voisi, tai tulisi puhua intresseistä, eri toimijuuksista, eri menopoluista, kohtuudesta vaikuttuvia kohtaan, sokeudesta, tunnottomuudesta, … kenties vähä-älyisyydestäkin.
Olisiko ristiriidat toka versiolla, aina asiallisemmin käsiteltyjä ja käsiteltävissä, kuin jos käsittely vietäisiin VT:n kautta.
Juttu oli sen verran filosofislähtöinen, että ajattelin jättää omalle yksityisblogilleni. Ei ole kovin konkreettisen oloisesti kytkettävissä, oikein mihinkään.
Kun ajattelin tarkemmin, minkä tapauksen yhteydessä tällaista voisi, tai kannattaisi tuoda esiin, niin ehkä yleistilanne voi sittenkin olla paras, vaikka näin.
Teema on siitä merkittävä, ainakin alkuajatuksia kelaillen, että liittyy vahvasti ihmiskäsitykseen, sen intressiahdisteisempia alueita koskien, mikä tekee teemasta vaikean, ja llikkuminen alueella, ei voi jäädä kauaksi, vapaudesta.
Miten suhtautua ihmiseen mahdollisena toimijana, ja miten hänen potentiaalikseen on kohtuudella arveltavissa, ja millä perusteella? Mikä on rangaistusten ja rangaistus/palkitsemis -menetelmien ristiriidattomuus, ja rikkomattomuus, elämää kohtaan?
Ilmoita asiaton viesti
Jossain ollut mainintaa, että perinnekäsitystä parempiin sopeutumistuloksiin, on voitu päästä, jos osaa ajatella enemmän siitä kyvyttömyydestä, joka olisi mahdollisempi kussakin tapauksessa, kuin että odottaa jotain kovin itsestäänselvän automaattisesti.
Tahtoo ja haluaa -tilasta, … mentäisiin tutkailevampaan otteeseen.
Tarkoittaa, että pysähdyttäisiin funtsimaan, ja suhtautumaan kokonaisvaltaisemmin, mahdollisen primitiiveilyn lisäksi, tai tälle jätettäisiin ehdottomasti joskus tilaa, tai muuta oltaisiin vaatimatta, tiettyjä tilanteita koskien, jolloin teemaksi tulee mm syyntakeettomuus, ja kyky erottaa eri suhtautumisten mahdollisuuksia.
Ilmoita asiaton viesti
Tällaisia aiheita osataan varmaan käsitellä hyvin, osuvasti ja täsmällisesti. Tavan arjessa, tämä osaaminen ei vielä tietääkseni oikein näy.
Juridiikka tulee ensin mieleen, ja erikoisempi kyky, että tällaisia voitaisiin alkaa arvioimaan.
Esim korona-ajasta tullut mieleen samanlaiset filosofisperäiset dilemmat, jotka eivät jää vain filosofien tutkailupöydille, vaan jotka ottavat soveltavaa muotoa ratkaisuihin, ja joukkoilmiöihin.
Ratkaisevaa voi päätyä menemään, ihan hötöllä.
Ilmoita asiaton viesti
Yleinen suhtautumis-sovellus, äskeisen pöyhöttelyn jälkeen, voisi olla se, että …
Jos on kovasti ja painokkaasti esittää ja odottaa mahdollisuuksia ja kykyjä itseltään tai muilta, lisättynä sillä, että tuloksettomuus, tai odotusten toteutumattomuutta, ei millään osaisi liittää mahdolliseksi, ehkä edes periaatetasolla,
Olisi meneillään jotain sokeaa, ja kenties omituista. Analyysi vaihtoehdoista voi olla vaikeampi tehdä, joskin mahdollisempi, tällaisen avauksen jälkeen.
Ilmoita asiaton viesti