Terveenä, sopeutuneena ja hyvinvoivana, sinulla on aitoa tarvetta,.. lähinnä ylläpitää samaa
Terveenä, sopeutuneena ja hyvinvoivana, sinulla on aitoa tarvetta,… lähinnä ylläpitää samaa
Otsikko on karrikoitu, tosin voi kysyä, miten paljon se on käytännössä viimein totta.
Ajatus lähti Vakkurin kerronnasta: https://www.youtube.com/watch?v=cD9XNIXuCY4
Esimerkkinä Marin, joka voi olla rikkinäinen, tai tällaista voi arvioida mahdollisuudeksi. Tästä samoilla linjoilla. Piirre koskee monia, myös tavallisemmissa asemissa olevia.
***
Kyseenalaisuus näkyy siellä, missä vaikutuksia ei voida enää kiertää, tai kuormitukselta ei ole mahdollista välttyä, tai todellisuuden karttelussa kaikkia puolia koskevasti, ei voi enää ajatella olevan mieltä.
Takkiinottavuus tällä tavoin, on monipuolinen huolimatta siitä, että isoimmat riskiryhmät selvempiä.
Tyytyväistön osuus omissa toimissaan ja elämässä yleensä, on lähinnä sen ylläpitäminen, että tilanne pysyy samana, ja ketkä ei tähän kykene, näkyvät hankalasti heti, jonkin ajan kuluttua, tai sitkeämpiluontoisemmin.
Vaikutukset tekevät tehtävänsä, jollain aikataululla. Tällaista vastaan, meillä on eri mahdollisuudet suojautua, ja toisaalta käyttää vaikutuksia jatkoissa, jatkokeinoina, ja selkeästi myös löytää, sekä osoittaa nämä perusteet (todisteet).
Jos muutoksia ajattelee perusteellisina, ts riittävästä voimallisuudesta lähtevinä, on oltava yhteys seuraamuksiin, joita elämäntapamme (yhteisjärjestelyt) myös aihettaa. Tämä myös henkilökohtaisen kytkennnän kautta.
Seestyneistöllä on periaatteellinen valmius muutta asioita haluamakseen, mutta motivaatiota ei välttämättä ole. Voi joskus olla, samoin jotain toisia valmiuksia, mutta tuskin kovin kattavavalmiudellisuutta.
***
Relevanttia voi olla se kysymys, että jos tilanne kokonaisuutena olisi toinen, millaisin järjestelyin oma tilanne ei päätyisi olemaan sitä, miten se koetaan olevan pahiksellisemmiksi ja ongelmatapaukseksi tulkituilla.
Sama koskee koskee toisaalta kysymystä, joka lähtee hyvinvoivuuden toiselta puolen, ts sieltä, missä huonompiosaisuus tuntuu ja ilmenee ympäristöön ajoittain, tai tämä toteutuu sitkeämmän oloisena, yksilörakenteesta lähtevänä.
Jako tällä tavoin muodostuen, voi tuntua omituiselta, ja mahdottoman oloiselta. Voi toisaalta ehkä ajatella, että osuvia perusteluja kululle ei tunneta, ainakaan yleisesti. (Kunkin pääryhmän kontribuutio, saman ylläpidossa)
***
Mitä tiedetään siitä, mikä on hyvinvoivan ihmisen valmius nähdä ja kokea todellisuutta, sekä toisaalta mitä ovat toimintavalmiudet.
Tästä voisi ehkä sanoa jotain systeemistä, tosin voi olla vaikeaa.
Voi viitata perinteisiin käytäntöihin, joita saman ylläpitämisen toimissa käytetty. Konservatiivisuus,.. ei keinoja kaihtamatta, mutta sen verran sopivasti, että tuntuu siellä, missä tukea tarvitaan.
Hallitsijuutta jos ajattelee yleisesti toteutuneena, … mitä muuta on vähän kyseenalaisena, kuin taktisen tai tuottamuksen mukaista aktiivijakamista, rakennelman säilyttämiseksi tietynlaisena.
Tässä ei tarvita välttämättä niinkään terveeksi koettavia tekijöitä, joita otsikossa mainittu. Tukipolitiikka tietylle, voi olla hienostuneempi, ja vähemmän kalliisti ylläpidetty.
***
Menestyksen toisaalta ajatellaan (osuvasti) tarvitsevan niitä nälkäisiä, jotka kokeneet vajeita. Voivat tehdä jotain henkilökohtaisemmalla sitoumuksella, ja tähän nojataan jonkin verran.
Yksityisyys överikommunismiin nähden, on samaa siinä positiivisessa mielessä, että asioita ajatellaan lähtevän aidomman sitoutuvasti, jos omakohtaisuuttakin mukana (aidompi toimija, käyttöosapalikan sijaan).
Kun tekemiset ei vaikuta itseen… on vapaampi tekemään mitä vain. Tai jos tekemättömyys ei vaikuta itseen… tarvittu mutta tekemätön voi jäädä tekemättä, yhtä lailla.
Menestyksestä kun puhutaan nälkäisyyden kautta… tätä voi mainita kyseenalaiseksi, parempaan nähden, ts jos toiminta lähtee kohtuu tasapainoisesta tilanteesta.
Kun maailmassa ei neutraalilähtöjä paikkoineen ei välttämättä järjesty, odotus tasapainolähtöisemmästä, hyväksyttävästi olevana lähtönä, jää käytänössä odotukseksi. Näitä voidaan odottaa, ja odottaa yhä enemmän.
Ihminen tilanteiden toisinodottajana on kuin lemmikki, jota kuvataan tässä: https://www.youtube.com/watch?v=soYhvbgXNDI (If Dogs were Human Compilation)
Tuon pläjäys tulisi kääntää näin: If Humans were Dog.
Asiankäyminen ja toisintekeminen tyytyväisten kanssa, on ajanhaaskausta, mutta toisaalta turhaa.
Tuotakin turhempaa on odottaa tiettyä osallisuutta aktiiveilta, jotka eivät tiedosta olevansa, tilanteeseensa varsin tyytyväisiä, ja kielteisyys nostettuan, vain lisää tätä vaikutusta.
Ilmoita asiaton viesti
Areenassa menee Kalle Haataisen haastattelussa Riikka Kaihovaara (https://fi.wikipedia.org/wiki/Riikka_Kaihovaara). Osio: Uusi luontosopimus.
Niin makeaa kuin meta onkin, meta yksinomaisena ei riitä, ts kaukaistus, oli toteutus/toteutuma-peruste… mikä olikin.
Ihmisellä metakognitio korostuu. Ei ihme, jos eläimet tuntuvat kivoilta, kun ollaan lähempänä aitoa elämänvoimaa.
Metakognitio on ihmiselle ominainen lajipiirre. Millä tavoin rakennamme lisää tätä rakentavasti ja vähemmän … oloja sopivaksi tasoittavina … Tässä on tosiaan se kritiikin paikka, mitä tulee kehittyneisyyteen.
Määräävimmät kyseenalaisuudet, näyttävät sivistyksen kaapuun puetuilta. Eläinpiirre käy, kunhan tulee sopivana, esim kun on lemmikki, joka täysin hallinnassa.
Lemmikkitrendi näin tarpein korostuneena, on selkeä osa todellisuuden sopeutumaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kun näitä tiettyjä vinkkeleitä avaa, ja samaa yrittää liittää mukaan, taas jotenkin laajemmin …
Hyvää tässä on kasvu, jota voi ajatella terveenä, kattavuuden puolesta. Ehyt tuskin voi olla päinvastaista menoa.
Jos kaikesta voi liittyä kaikkeen…. kyseessä kaiken kattava eheys. Tätä on maailma, ja haastetta voi ajatella… tästä vinkkelistä.
Eipä usein ajatella tai toimita, vaikka noin todellisuudessa on tilanne paljon.
Vinkkeli tällä tavoin maxehyenä, on omanlainen teoreettinen viritelmä. Arkisemmaksi tätä voi tuoda riippuvuuksien yhteyteen tuotuna.
Kun lopettaa tupakoinnin, tulee se lopetus tehdä vuoden jokaisena merkittävänä ajankohtana, jonka on aiemmin tottunut kohtaamaan tupakin kanssa.
Teoriaa ja esimerkkiä, tosin ilmaisu on mahdollinen myös arkisesti esitettynä (ymmärrys).
Piti korjata se viisaus, joka on tarttunut yleisessä käytössä hokemaksi: Tieto lisää tuskaa.
Viitaten tähän: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/kimmohoikkala/nuorison-uusi-suuri-esikuva-on-gettomasa-ja-mita-siita-pitaisi-ajetella/#comment-3779886 …
Tieto ja ymmärrys avaa sen, minkä sulkeminen on niitä ihmisten suurimpia kollektiivihankkeita.
Ei voisi olla enempää ontopic, yleinen tulkinta EMsta kliseestä, joka onnistuttu täysin päinvastaistamaan, todellisuuteen nähden.
Voi olla, että kansa tosiaan omaksuu helposti sen, että tieto on tuskaa, koska elämä on järjestetty muulle kuin sille, vaikka tiedon merkityksestä paljon puhutaan.
Humanosentrisesti ajatellen, tieto on tosiaan tuskaa, ja ennenpitkää voi olla myös ei-elämää.
Kovasti näitä joku aina epäilee, muttei välttämättä kansantajuista. Jos popularisointia ajattelee, niin tätä tulisi tehdä myös koko elämää koskien, ei vain tieteeseen sovellettuna.
Popularisointi on tässä kansantajuistamista, ts myös sen liittymän rakentamista, joka ihmiselle käyttökelpoisinta ja yksinkertaisinta,… melkein kuin ei mitään kohdissa, jossa tulisi olla tuskaa ja yhtä pimeyttä.
Mikähän se mustan aukon oikea sijainti mahtaa ollakkaan.
Ilmoita asiaton viesti