Paholaisen matkassa
Lueskelen parhaillaan erästä Hannah Arendt:in kirjaa. Sen verran toisenlaista kerrontaa, että hitaanlaisesti menee, ja omaksumiset tiukemmin,… vieläkin hitaammin. Pureskelemalla kerrottua… tai ilman tätä, tuskin hyväkään kerronta paljoa mitään muuttaa näkemyksissä. Joten …
Eräs löydös häneltä, tai hänen sanomana ainakin oli se, kuin kaikki alueet, joissa nykyinen vaihdantamarkkina lähtenyt käyntiin, kaikkialla ovat tuotantoprosessit nopeutuneet. Voi olla että ehtyneitä alueita, tai ehtyneisyyttä, HA ei tässä mainitse. Joka tapauksessa, aikaa kestävät tuotteet ja elämäntavat, eivät oikein toimi, vaan korostuu kierto, jossa tärkeä osa on kulutuksellisuus, ja kuormitus. Kuormituksen osuutta, Arentd ei ainakaan tuossa opuksessa vielä ole suoraan maininnut, tai sitä alkanut erittelemään. Muuten tiedä ihmisestä, kun ensimmäistä kirjaa vasta luen, häneltä.
***
EMsta maininnasta tuli mieleeni se, mitä paljon pohtinut. Mitä on palkkiollisuus, ja palkintojärjestelmä, joka motivoi, ja mistä tekemisemme pitkälle määräytyy. Kun kestävyys nimenomaisesti ei ole se juttu, vaan hajoitus, miksi sitä tulisi voida pitää kannattavana. Ihmiset isoina massoina ja massongelmia tällä tavoin jatkavana, taitavat olla sitä samaa tehtailua. Joskus kauan sitten kirjoittelin, että markkinatalous on siitä tehokas, että ei tosiaan reputa, vaan kaikki kaivetaan esiin, ja käännetään. Tähän on osin pakkoa, tosin oleellista on, että näitä töitä tehdään helposti myös ilman pakkoja. Enemmän voi yllätteän ilmetä se, millä tavoin markkinatalouteen kuuluu se, että toimeliaisuutta pyritään vähentämään. Tätä taustaa vasten, työttömyys on normaalia, ei poikkeustilannetta.
Kun kuormasta ei voi ottaa, toisin kuin kommunistisessa tilanteessa helposti ja tutkitusti käy, ottaminen voidaan saada toimimaan paljon tehokkaammin päinvastaisella järjestelyllä. Seurauksena on se kato, johon lähdin viittaamaan. Mylly jauhaa palasiksi kaiken, tosin konetta on pakko säätää selvimpien ongelmaseurausten takia, että toimitaan joissain kohdin minimaalisesti, jos ollenkaan.
Systeemiin kuuluu ottavaa osuutta ihmisistä, yhä suurempana, tosin tämä joukko on nyt sitä, joka on ruokittavana. Mitä tähän voi liittää… sovelluksia on jonkin verran kehitelty. Vaikea tehdä tästä äkkiseltään koontaa.
Kestäviä luonnon perustoimivuuksia pyritään nykyään jättämään turmelematta, taloudellisten intressien takia. Suojellaan paljon sitä, mitä aikaisemmin ei oltu tajuttu arvostaa. Tämä tuo paljon mahdollisuutta organisoida toimintaa toisin, jolloin toimijuudelle yleisemmin ihmisiä koskien, jää tuovasti yhä vähemmän paikkaa. Toisaalta, kaikki muutokset jota tehdään kulutuksellisuuden vähentämiseksi, vaativat paljon yhteistä tukea, joka lähtee yhteisestä, yhä vähemmälle.
***
Yleisen nimissä tehdään paljon, tai yhä enemmän, ja etenkin liikevaihtoa. Aina tämä ei tarkoita kestävyydellistä vinkkeliä, josta aiemmin puhuin. Yleisen tuen piiriin kuuluvia, rahoitetaan esim EUn alueella paljon, eikä tässä välttämättä ole kyse kestävyydestä, ja peruselinehtojen turvaamisesta.
Kun kulutuksellista tuotantoa voidaan tehdä suurieleisemmin, toiminta suoraviivaistuu, ja syntyy jakoa,.. jaon selkeää paikkaa siitä, kuka on mukana sadonkorjuussa ja kuka ei. Koronalla on ollut isoja taloudellisia hyötyjiä, ja maksajia. Sama koskee ympäristöpolitiikkaa.
Suoraan kulutuspyörityksellä eläminen on käynyt vähän hankalemmaksi, paremman tietoisuuden takia. Muutosta on tapahtunut, kohden kestävämpää ja yleisen ekonomiselta näyttävää suuntaa, jossa niin paljon ei tuhoudu, tai vaarannu suoraan, tai pitemmällä aikavälillä.
Yhä jatkuu se, että maailma suurimmilta osin ei ole heidän, jotka ovat enemmistönä. Myös moraalisessa velvoitteessa tulee toteutumaan muutos. Kaikilla ei ole varaa olemiseen, eettisin perustein.
Lainsuojattomuutta on ollut aina, tiettyjä ihmisryhmiä koskien, tosin tästä tulee selkeämmin havaittavaa, ja ihmisiin kiistattomasti liitettävää. Mielestäni tilanne näkyy jo, tämänhetkisessä maailmassa, ja on toisaalta aina näkynyt jollain tapaa, käytännössä.
(Muutin otsikkoa)
Perustava mekanismi, jolla maailmaa rakennetaan, antaa todennäköisesti hyvän vinkkelin arvoida sitä, mitä maailma ylipäätään voi olla jatkossa.
Siinä mielessä hyvää tällainen dystopiikka on, että loksahtavista skenaarioista jos tiedetään, ne jäävät aidosti skepsismiin kuuluviksi, ts toteutumatta. On pakko kiertää karikot, jotka voi osoittaa / arvella ilmeisiksi.
Tehtäväksi jää aina pohjustaa kulkua tarvittavilla kaiteilla, mikä tekee kulkemisen on ylipäätään mahdolliseksi. Maailmassa vallitsee opportunismin markkinat. Paholainen vetää ja porskuttaa, tosin olemme sidottuja rakentamaan sille sopivaa kulkuväylää.
Ilmoita asiaton viesti
Liitän omaan kerrontaan tämän: https://www.youtube.com/watch?v=bqIXNQdhD8A ((Sadhguru Speaks About Adolf Hitler))
Tietoknisiä ongelmia, ja niitä ratkaisevia mahdollisia algoritmejä luokitellaan laskettavuudeltaan eri ryhmiin. Osaa liittyy laskettavuutta hyvänä tai jonkinlaisena, tai tiettyjä ohjelmasovellutuksia ajatellen,… laskettavuutta kattana ei yksinkertaisesti voi saavuttaa, koska laskettavuuden työ ns tähtitieteellistyy.
Samaa systeemistä periaatetta kannattaa ajatella erilaisten kulkujen ja linjojen taustalle. Millä tavoin kuuluvat erilaisiin ryhmiin, ja mitä ratkaisevassa mielessä on mahdollisuutta odottaa.
Vaikka yksittäisissä ratkaisuissa ei nostettaisi esiin isompia linjoja, linjoja elettäviksi otettuina on silti olemassa. Tämä tekee kuljettavista linjoista vaarallisia, koska ovat helposti kääntymättömiä tavalla, johon ensimmäisessä kommentissani viittasin.
Selkeästi hyvänoloinen linja ja sen mukaiset päätökset, eivät poikkea oleellisesti siitä, mihin linkissä oleva ratkaisulinja Aatun vahvistamana, on perustunut.
Tällaisia on todennäköisesti käytätävä ja kohdattava, koska vain sitä kautta voi viisastua, ja syntyy sivutuotteena sitäkin tarkastelukulmaa, joka yrittää hahmottaa kulkemista. En tarkoita, että tällaiset olisi ainoita yrityksiä tästä. Poikkeuksena kuitenkin vahvistavat isompaa sääntöä.
Näissä ollaan tosiaan yhteisen ongelman äärellä. Syntyneistä eivät yksilöt suoraan kykene vastamaan, tosin voidaan päätyä rakentamaan sitä, mistä ei voida enää tietyn rajan jälkeen vastata. Tämä on aitoa kollektiivista vastuuta, joka toisaalta toteutuu yksilöiden kautta.
Siinä missä yksilö joutuu humalatilan jälkeisistä rötöksistä vankeuteen, kollektiivi voi rakentaa vapaasti, ja yleensä toivotusti ja odotetusti sellaista, mistä toteuttajat hiljaisine yhtiömiehineen, eivät koskaan voi vastata.
Näissä tulisi olla entistä tarkempi. Vaikka näyttää vaikealta, vaikeus on enemmän sitä, että ajatustapaa vaikka ilmenee ja on ilmennyt aina, enemmän näissä ollaan statistin roolissa.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitus on yleisen tason luonnehdintaa ihmisenä olemisesta, tietyissä olosuhteissa.
Reaalitodellisuus tuntuu tukevan tätä: https://www.youtube.com/watch?v=P-XXAwj75Bo ((Juhani Suomi, 2017))
Se mitä Suomi meni sanomaan oli että täällä elettäisiin hyvin paljon tiedostamatta historiaa. Ihmiset olisi tuomittuja toistamaan sitä.
Tiettyjen kuvioiden halutaan toteutuvan, oli ne toistoa tai ei. Mitä opittu pitkän ajan kuluessa, siihen on taipumusta oltava taustalla. Ikäviä tapahtumia halutaan toteutuvan.
Tilanne on sama kuin Venäjällä.
Ilmoita asiaton viesti
Kun ajatellaan yhteiselämän haasteita, muuten ongelmoivilla ihmisillä, … mukaan tulee väistämättä ongelmiin varautuja ja varustautujat, vaikka kaikki ovat helposti tätä, tai tähän jotenkin kytkeytyviä, vaikka ongelmia ei suoraan näkyisi, jonkin ulkoistavan aseman takia. Joissa ei ongelmaa ole näkyäkseen, ovat näin sidottuja siihen, mitä hankalimmin näkyy.
Kun yleisempi kulkemistapa käy joillekin tarkastelijoille ilmeisiksi ja havaittavaksi, elämäntapaa arvioidaan ja sille haetaan sanallista muotoa, sekä pidetään yllä sitä toimintaa, jossa asioita on mahdollista tulla esiin.
***
Eilinen löydös äskeiseen yleiseen kerrontaan liittyen on se, että kun aikoinaan oli hankalia ihmisiä, esim kirkolle ja valtaa pitäville… jälkikäteen näistä kerrotaan hyvin kapeasti, mitä toimintaan tulee.
Galileo Galilei oli tyrmässä, koska meni väittämään jotain yleisestä poikkeavaa näkökulmaa, planeettojen suhteesta toisiinsa.
Kirkon käsityksiä on haastettu, ja epäsovinnaisuus tiivistyy johonkin erikoispiirteeseen. Kokonaisuus, joka törkyilevästi tulkittujen ihmisten taustalla todennäköisesti on, pitää sisällään merkittävämpää, kuin erilaiset planeettateoreettiset tulkinnat, jne.
On ihmisiä, jotka tarkastavat käsityksiä, ja elämäntapaa, ja jos hoksaavat että niissä jotain pielessä, voivat joskus löytää jotain mustaa valkoisella, mikä ei täsmää vallitsevien käsitysten kanssa.
Kyse on vähän kuin nykyisestä oikeustoiminnasta. Objektiivisten asioiden piiriin jos voi liittää horjuttavaa,… vasta silloin syntyy selkeästi tulenarka tilanne, johon reagoitava.
Todellisuus on enemmän sitä, että tarkastelijat ovat helposti ongelma, syystäkin. En tarkoita, että tarkastelijat itse kokisivat vallitsevuudessa ongelmattomuutta, tai voisivat ajatella elävänsä ilman ongelmia. Sama koskee enemmistöäkin, joka ei kyseenalaista mitään.
Ilmoita asiaton viesti